Yleinen

Aamujoogi

Olen yllättänyt itseni nyt kolmenatoista aamuna positiivisesti. Olen kierähtänyt aina ennen kuutta sängystä alas, laittanut YouTubesta jonkinsortin ”morning yin yoga”-ohjelman pyörimään ja TEHNYT SEN.

Wau.

Ajatus tällaisista aamunavauksista tuli ihan minulta itseltäni. Syytän kuitenkin juuri päättynyttä Hyvän olon hormonidieetti-verkkokurssia, koska siinä jouduin viikottain pohtimaan muun muassa sitä, mikä on elämässäni hyvin nyt, millainen hyvinvointini on parhaillaan ja miten voisin ”parastaa” sitä. Yleensä dieeteillä ja kuureilla keskitytään vaa’an ja mittojen tarkkailuun, tässä keskiössä oli vain se, miten omaa oloaan voisi parantaa ja mikä on juuri tässä elämänvaiheessa tärkeintä.

Ymmärsin jo syksyllä, että nyt ei riitä meikäläisellä paukut alkaa sen kummemmin mitään säästöliekkiä purkamaan saatika laihduttamaan. Stressi ja pieni unettomuus vaivasi ja keskitin huomioni tarkoituksella pois kehoni kyttäämisestä ja aloin laskea hengitystäni. Pikkuhiljaa olen parantanut ruokailutottumuksiani säännöllisemmiksi ja en koe enää järjetöntä katumusta siitä, jos käyn viikossa salilla viiden kerran sijasta kolme. Totta kai edelleen haluan parantaa kuntoani ja mikä jottei myös ulkomuotoani, mutta justiinsa nyt prioriteettien PITÄÄ olla muualla.

Helmikuu oli haastava kuukausi, vaikka silloin olinkin ”lomalla” opiskeluistani. Oli vähän sitä sun tätä ja meinasin sortua takaisin vanhoihin huonoihin tapoihini. Päätin kuitenkin, että nyt ei ole yksinkertaisesti aikaa minkäänsortin romahduksille (:D) vaan valmistun vaikka väkisin aikataulussa ja murehdin muuta elämää vasta sen jälkeen. Tiesin, että stressiä on luvassa, koska maalis-huhtikuu ovat kiireisimmät kuukauteni tälle vuodelle. Miten siis voisin omaa jaksamistani parantaa ja unenlaatuni varmistaa?

17077309_413994415604825_6257813950667161600_n

Mitä jos hyödyntäisin kevään tuoman sisäisen peipposeni ja tekisin sen 5:30-6:00 jotain muuta kuin selailisin vain kännykkääni? Minä kun herään nykyään automaattisesti ennen kuutta ja ihan virkeänä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ihan itsestäni ja varmaan juuri sen vuoksi on kohta kaksi viikkoa aamujoogailua takana. Mahtavaa huomata, että alun ihan mahdottoman tuskallisilta tuntuvat asennot (mm. lapsiasento, jossa ei käytännössä edes tehdä mitään erikoista) ovat nyt aidosti rentouttavia ja onnistuvat helposti. Joka aamu on jokin eri paikka hieman jäykkä, mutta kaiken kaikkiaan hetkeen keskittyminen helpottuu jatkuvasti. Oikea jalkanikaan ei ole enää niin hälyttävän paljon jäykempi kuin vasen.

Kumma kyllä nyt kun olen aamun surffailun vaihtanut aamun joogailuksi tuntuu, että minulla on enemmän aikaa aamuisin. Ehkä se on se rauhallinen hengittely ja pysähtymisen yrittäminen, mikä sen aiheuttaa tai sitten vaan minulla on tunne siitä, että käytän aikani paremmin. Olen hyvin somemyönteinen ihminen, mutta minulla on päivän mittaan niin paljon aikaa someilla, että voin huoletta yhden puolituntisen pyhittää jollekin muullekin kuin Jodelille ja Snapchatille.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii
Yleinen

Kahden kuukauden To Do -lista

Kaksi kuukautta. Kaksi vaivaista kuukautta ja pystyn maistamaan pätevyyspaperini. On selvää, että nyt on pakko priorisoida opinnot (minkä vuoksi päivitän blogiani yliopiston kirjastossa ENKÄ tee esseetä, mitä varten tänne tulin).

Minun ja papereiden välissä ovat enää:

  • Syventävä harjoittelu
  • Pienryhmän ohjaus
  • Kasvatus kestävään tulevaisuuteen -ryhmäprojekti
  • Elämänkulun siirtymät -essee
  • Ohjauksen etiikka -essee
  • Asiantuntija -kurssi
  • Ohjausasiantuntijuus II -kurssi (syv.harkan portfolio+työhakemus)

Ei edes paha. Näin niin kuin silmämääräisesti katsottuna. Toki pitää muistaa, että harjoittelu vie minulta 100 tuntia ja noiden parin vaivaisen esseen roikottaminen maaliskuun puolelle ei vaikuta kovin fiksulta teolta. Ehkä järkevintä olisi siis pistää tämä WordPress nyt vaan kiinni ja tehdä ainakin toinen niistä pois  maleksimasta. Sisällysluettelo kun on jo valmiina, opiskelukupla vaan on vähän… Karannut. Kröhöm. Onneksi yhden kurssin sain taputeltua jo ennätysajassa, eli YKSI murheenkryyni on poistunut keskuudestamme.

Mutta toki tarkoitus olisi tässä parin kuukauden aikana tehdä muutakin kuin vain selviytyä. Mahtipohtisesti tartuin 5xvko saliohjelmaan, mutta taidan kyllä haudata sen mahdottomana ideana :D Toki keväisin minulla on aina mahdottomasti virtaa, niin eihän sitä tiedä, jos kunnolla innostun. Liikunnassa järkevän oloinen ohjelma onkin seuraava

  • 3xvko Freeletics-hiit kämpillä aamuisin (vie 10-30 min)
  • Sali 3-5xvko jaksamisen mukaan. Jalkapainotteisesti mennään kesää kohden.
  • 10 000 askelta päivässä
  • meditaatiojoogailua stressi-iltoina.

Askeleet on onneksi helppo kerätä kasaan, koska minun on pakko kävellä joka paikkaan ja lumien sulamisen jälkeen mikään ei pidättele minua enää sisällä. Paitsi kissat ja Netflix. Tärkeintä nyt on kuitenkin herätä koomasta ja nauttia keväästä. Kaksi kuukautta menee äkkiä ja mieluummin käytän sen muuten kuin repimällä ressiä.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

Yleinen

Mitä opin hyvän olon hormonidieetistä?

Hyvän olon hormonidieetin toinen rupeama alkaa lähestyä loppuaan ja nyt onkin hyvä aika kerrata, mitä kuluneet nelisen kuukautta ovat opettaneet minulle.

16465443_380418632316274_3196818512886628352_n

Levon merkitys

Aiemmin olin sitä koulukuntaa, joka raahautuu salille vaikka väkisin. Raahauiduin salille monen surkeasti nukutun yön jälkeen ja umpiväsyneenä sekä stressaantuneena, koska tavallaan koin liikunnan myös antavat virtaa ja onnistumisenkokemuksen. Kyllähän se sitäkin antaa, mutta äärimmäisen rasittunut keho (stressi ja univaje) ei tarvitse lisää rasitusta, vaan LEPOA. Syksyllä ymmärsin, että koska en ole urheilija enkä muutenkaan mikään tavoitteellinen liikkuja niin miksi hemmetissä priorisoin kuntosalin hyvien yöunien edelle? Marras-joulukuun olinkin kevyessä aivosumussa raskaan syksyn jäljiltä ja kaamosmasennusväsymysoireisena. Skippasin huoletta treenejä ja sain kuin sainkin pidettyä sen tärkeimmän (eli pääni) kasassa. Pistin unirytmini kuntoon, laskin ipadin ja kännykän kädestäni viimeistään 19:00 ja aloin lukea kirjoja. Unenlaatu parani ja tammikuu lähti liikkeelle todella hyvällä energialla.

Miksi treenaan?

Olen pidemmän aikaa treenannut hyvin ulkonäkökeskeisesti. Olen ajatellut, että kapeammalla uumalla ja paremmalla persiillä olisin ihmisenäkin onnistuneempi. Hormonidieetti lähestyy kaikkea hyvin lempeällä ja pohdiskelevalla otteella ja kerran istuin illan ja lähinnä vaan koitin avata itselleni, että MIKSI harrastan liikuntaa? MIKSI minun on tärkeää käydä säännöllisesti salilla? MIKSI haluan 10 000 askelta päivässä täyteen? Ymmärsin, että ulkonäkö on hyvin pinnallinen ja ahdistavakin syy treenata, koska en voi koskaan saavuttaa sellaista ulkonäköä jota tavoittelen. Muistelin, kuinka onneton olin silloin joskus 20 kiloa kevyempänä ja kuinka tyytymätön silloinkin olin itseeni. Huomasin, että mikään persikkapylly ei tule automaattisesti antamaan minulle hyvää oloa, mutta hyvän olon tavoittelun seurauksena persikoituva takapuoli on hyvinkin mahdollista. Suuntasin tavoitteeni siis ulkoisesta sisäiseen ja samalla mietin MILLAISTA liikuntaa haluan harrastaa? Tämän vuoksi treenini ovat muuttuneet astetta toiminnallisemmiksi ja olen ottanut mukaan säännölliset koti-HIITit. Pyöreämmät olkapäät kun eivät lisää omaa hyvinvointiani, mutta parempi hapenottokyky sitä todellakin tekee #astmaatikko. En enää myöskään ota stressiä siitä, jos salin sijasta käyn kävelemässä ja imemässä aurinkoenergiaa itseeni tai levitän joogamaton lattialle ja pistän yin-joogavideon pyörimään. Paperin seuraamisen sijaan haluan tänä keväänä kuunnella itseäni ja tehdä sitä, mikä tuottaa varmimmin hyvän olon juuri sillä hetkellä.

Miten syön?

Ruokavalion olen saanut siistimmäksi varmasti kuin koskaan ilman, että olen tehnyt valtavia muutoksia. Rupeaman alussa piti miettiä, mitä jo olemassaolevia hyviä tapoja itseltä löytyy ja ymmärsin, että enhän minä nyt niin päin prinkkalaa syökään :D Kun veden- ja protskunsaannit olivat jo valmiiksi hanskassa, oli helppo lähteä hienosäätämään. Tällä hetkellä puutetta löytyy lähinnä siitä, että syön edelleen liian vähän kasviksia. En kuitenkaan yritä nyt muuttaa kaikkea kerralla, vaan juuri nyt keskityn siihen, että saan päivittäin kasaan sen n. 2300 kaloria, joka koostuu 2x oman painoni verran protskusta (g) ja 1x painoni verran rasvasta (g) ja loput hiilihydraateista. Lisäksi olen sellaisessa löyhässä sokerilakossa aina syntymäpäivääni saakka. Kuten vasta kirjoitinkin, nyt laihtumisen sijasta tärkeintä on saada kroppa toimimaan normaalisti. Ajattelin myös, että kun kesän jälkeen toivottavasti siirryn työelämään, niin hankin itselleni ravintovalmennuspaketin Optimal Performancelta etenkin jos silloin vielä tuntuu, että ruokavalion kanssa on vielä tekemistä.

Hyvän olon hormonidieetti ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan se laittaa jokaista pohtimaan itse mikä omissa tavoissa, toiminnassa ja valinnoissa tukee tai jättää tukematta hyvää oloa. Toki ohjelma sisältää reseptiohjeita, hyvät kuntosaliohjeet ja mm. dynaamisen lämmittelyt, jotka ovat varmasti tulleet jäädäkseen jatkossakin. Seuraava ryhmä starttaa huhtikuussa ja jos kaipaat työkaluja omiin pohdiskeluihisi. Hyvän olon hormonidieetti -kirjaa suosittelen kyllä lämpimästi muutoinkin, ainakin itselläni säästöliekkiä ja stressiä käsittelevät kappaleet olivat aikamoisia mindblow-hetkiä viimeisen parin kuukauden aikana.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii