Yleinen

Arktisen haasteen vastaanotto

Oli kaunis elokuinen päivä, kun päätin silleen entistä nuorisokieltä lainatakseni “kännissäläpällä” ehdottaa kaverilleni, että josko osallistuisimme ensi kesän Arctic Challenge -estejuoksukuolemaan. Arvelin, ettei tämä Lahesta kotoisin, kanssani hyvin samalla fyysisellä viivalla oleva henkilö suostu moiseen hullutteluun, mutta hänpä suostuikin.

En enää siinä vaiheessa kehdannut sanoa, että enhän mie voi sinne lähteä! Kuntotasoni on nolla, aerobinen kyvykkyyteni päihittää nippanappa koalan ja sinnikkyyteni vuoksi todennäköisesti tulen saamaan elämäni toisen astmakohtauksen kyseisessä tapahtumassa.

10269148_454925718032679_2354555692025871859_o

Mutta turha valittaa, kun ilmoittautuminen on jo tehty. Nyt minun täytyy sitten vaan päättää, että onko minulla enää vajaa vuosi elinaikaa jäljellä vai vajaa vuosi aikaa tehdä jotain fyysiselle kunnolleni.

Päädyin jälkimmäiseen.

Tai oikeastaan päädyin jälkimmäisen asian suunnitteluun. Mukava välikauden flunssa ja sateiset ilmat tekivät sen, että hieno päätökseni kerryttää päivässä vähintään 10 000 askelta ja lisätä liikuntaa siirtyivät nyt kauemmas tulevaisuuteen.

Mutta jonkinlaista taisteluvalmiussuunnitelmaa pitäisi alkaa tehdä. Järjen mukaan erilaiset toiminnalliset treenit ja aerobista kuntoa kohottavat lenkit vievät minut kohti parempaa päämäärää kuin pelkkä penkkaaminen. Toisaalta ajatuskin ylämäkijuoksusta ja portaista nostaa kyyneleitä silmäkulmaan, mutta ehkäpä ne siinä hikoillessa sitten kaikkoavat.

En myöskään tiedä, minkä vuoksi toiminnallisen treenin tekemiseen kynnys on todella korkea juuri nyt. Tuntuu, että kun massaa on ja hengästyn sekunneissa niin on “noloa” esimerkiksi hyppiä tai rimpuilla jossain leuanvetotangossa. Järki sanoo, että nolous on vain pääni sisällä ja jos joku ahdistuu loikkimisestani niin se on hänen ongelmansa: minähän olen salilla/ylämäessä/portaissa tekemässä jotain hyvinvointini eteen, en hivelemässä kenenkään verkkokalvoja.

Positiivisesti ajateltuna, nyt on ainakin blogissa jotain, mitä seurata! Ajattelinkin etsiä seuraavaksi käsiini jonkinlaisen helposti toteutettavan kuntokartoituksen, jonka voisin tehdä ja sitä toistaa aina kerran kuukaudessa. Nähtäisiin suoraan, että paraneeko tämä suorituskyky vai eikö se parane.

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

Yleinen

Nautitaanpa helteistä ennen kuin ne loppuu

Ja miksi tässä nyt ei nautittaisikaan. Keksin heittämällä ainakin seitsemän hyvää syytä, minkä vuoksi helteistä jos mistä kannattaa nauttia.

37200516_206376920042996_1990211278584414208_n

1. Nukkumisen helppous

Sisälämpötilan hipoessa kolmeakymmentä voi silmien sulkemisen jälkeen kuvitella olevansa tropiikin viidakossa. Mielikuva vahvistuu, kun levoton pyöriskely sängyssä kieputtaa hiestä nihkeitä lakanoita ympärillesi ja näet todennäköisesti unta jättiläispythonin päivällisenä olemisesta. Ikkunoiden aukipitäminen ei tunnelmaa latista, sillä ulkona on aivan yhtä kuuma kuin sisälläkin ja Tokmannista ostamasi tuuletin alkaa viimeistään kahden aikaan aamuyöllä tuntua pelkältä vitsiltä. Ihanalta vitsiltä toki, koska onhan kesä nyt ihmisen parasta aikaa. Onneksi kesälomalaisella on aina ylimääräistä rahaa maksaa pari hotelliyötä, että pääsee muistelemaan niitä aikoja, kun joskus tuntui hyvältä ajatukselta vetää peitto korville.

2. Syömisen helppous

Karppaamista tulee harrastettua kuin luonnostaan, sillä kaikki raskas ja lämmin ruoka tulee korvattua huomattavasti terveellisemmällä jäätelöllä. Grillaamisen sijaan suosit pakastinkylmiä vesimeloneja ja vettäkin tulee kiskottua yhtä paljon kuin kuninkuusraveissa kaljaa. Painon ylläpitäminen ja etenkin nostaminen helpottuvat kummasti, sillä vaikka syötkin normaalia vähemmän niin vaakalukema kipuaa tappavan tasaista tahtia ylöspäin, vaikka kesällä syödyn jäätelön kalorit eivät Ilta-Sanomien mukaan tartu.

3. Liikkumisen helppous

Hikiliikuntaa tulee harrastettua kuin itsestään. Jo aurinkotuolin avaaminen aiheuttaa vahvaa hengästymistä ja niskavillojen ankaran kastumisen. Tämänhän on pakko merkitä sitä, että aerobinen kuntosi ottaa harppauksia parempaan suuntaan näinä ihanina helleviikkoina!
Kuntosalin sijasta tulee kuin luonnostaan suosittua virkistävää ulkoliikuntaa, kun raahaudut viidettä kertaa vuorokaudessa rannalle vain toteamaan, että nyt se saamarin jokikin on aivan yhtä kuuma kuin parkkipaikalta löytämäsi lätäkkö, jossa parhaasi mukaan yritit päätäsi aamulla viilentää.
Mutta onhan kesä nyt ihmisen parasta aikaa ja kaiholla näitä viikkoja muistellaan kun lokakuussa tulee vaakasuorassa räntää viisi viikkoa putkeen ja sitäkään ilmaa ei todellakaan pääse sisälle karkuun vaan siellä me yöt palellaan sitten nollakelissä.

Eiku?

4. Siivoamisen helppous

Helteellä jos koska voi unohtaa kotityöt hetkeksi, koska ruokaa ei tule laitettua, koska ei ole nälkä eikä uunia lämmitettyä, koska broileri kypsyy jo pöydällä, niin mistäpä sitä tiskiäkään tulisi. Samaan syssyyn jatkuvasti kiinni olevat sälekaihtimet salaavat tehokkaasti kahden kuukauden aikana kertyneet villakoirat, jotka saavat armon aikaa jo siksi, että imurikaan ei muuta tee kuin puhaltaisi lisää kuumaa ilmaa tähän ihanaan maanpäälliseen helvettiin, jota ennen Arktisen alueen pääkaupungiksi kutsuttiin.
Ja miksi vaihtaa lakanat? Kuivausrumpu kuumentaa ne ja seuraavana yönä ihosi kastelee ne.

5. Pukeutumisen helppous

Vaatteiden suhteen kesä on helppoa aikaa. Pitkät housut eivät mene jalkaasi ilman vaseliinia ja väkivaltaa ja tiukat paidat ovat äkkiä selkämyksestä märät. Oletkin nyt elänyt kaksi kuukautta samassa mekossa / shortseissa / t-paidassa ja alat ihmetellä, miksi kanssaihmiset kiertävät sinut hieman kauempaa.

Ai niin, koska pyykkääminen hikoiluttaa liikaa.

Ah, ja kuka hullu käyttää rintaliivejä? Ja kuinka vahva pitäisi olla, että saa vedettyä urheilurintsikat pois päältään? Tästä syystä rintoihisi on tullut pari venymisjälkeä lisää, mistä voi kiittää joko maanvetovoimaa tai jäätelöä.

Mutta onhan tämä kesä nyt ollut heittämällä mukavin kesä sataan vuoteen. Kunnon lapsuudenkesä. Vaatteet haisee ja ahdistaa ja jos on nakuna niin naapurit katsoo ja ahdistelee.

6. Laiskottelun helppous

Tässä kohdassa voit luopua kaikesta sarkasmistasi, sillä makaaminen pimeässä ja hiljaisessa huoneessa on ainoa asia, jonka tekeminen ei aiheuta lämpöhalvausta. Kaikki ylimääräiset velvollisuudet tulee jätettyä pois, liikuntaa pystyy helposti väistelemään eikä kukaan kuitenkaan pysty väittämään, että nukkuisit vaan kaiket päivät, KOSKA ET PYSTY NUKKUMAAN.

Samaan aikaan kun rästihommien kasa kasvaa, voit huoletta keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään hommaasi, eli hengittämiseen. Huonoa omaatuntoa on turha kokea siinä vaiheessa, kun joudut valitsemaan makaamisen ja kuolemisen väliltä.

7. Yleinen olemisen helppous

Onhan se vaan mahdottoman nautinnollista, kun päätä särkee ja väsyttää, jos ei sitten muista oikeasti ihan kunnolla juoda vissy-vettä, napsia suolapähkinöitä, istua kylmässä suihkussa säännöllisesti ja ostaa ilmalämpöpumppua vuokrattuun kerrostalokaksioon, jossa nukkuminen saattaa onnistu hevosen lopettamiseksi tarkoitetulla annoksella reseptiunilääkkeellä.

Ei sillä että valittaisin. Koska onhan kesä nyt ihmisen parasta aikaa.

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

Yleinen

Hajatelma Tinderistä

Jos on kerran saanut Jackpotin Tinderissä silloiseen elämäntilanteeseen niin odottaako sitä turhaan vastaava lykästystä ”toisella kierroksella”?

Tiedä häntä, mutta kyllähän tämä ajanvietteenä päihittää kynsien viilaamisen mennen tullen.

tin.jpg

Sinkkuuteni tuntuu olevan hetkittäin isompi ongelma muille kuin itselleni. Mummoni kauhistelee kolmekymppistä lapsetonta sinkkunaista, toisen mummon mielestä elämä menee verrattain surkeasti kun ei ole ”kaveria” (samapa sitä töille ja terveydelle) ja työkaveritkin muistavat lohdutella, että kyllä se sieltä joskus tulee.

Ehkäpä heille, joille yksineläminen ei oikein sovi, sinkkuus voi tuntua ongelmalliselta. Itselleni se on pelkästään siviilisääty, ruksi lomakkeessa ja rauhatakuu illoille. Tietenkin sitä rakkautta, romantiikkaa, huomiota ja kehuja kaipaa ja olo voi olla hetkittäin yksinäinen, mutta ei nyt niin paljoa, että tässä alkaisin paniikkinappulaa edes etsimään.

Siinä mielessä olen kuitenkin nyt reipastunut, että olen JOPA KÄYNYT TREFFEILLÄ! Siis minä, joka ei ole oikeastaan juuri koskaan käynyt treffeillä :D Olen tavannut miehiä (huomatkaa monikko) ja minulla on ollut mukavata. Joskus olin ajatellut, että menen treffeille sitten kun olen laihtunut viisi kiloa. Nyt viisi kiloa painavampana huomasin, että onhan mulla nyt ihan nokko vientiä näinkin. Ja jos en jollekulle kelpaa justiinsa tällaisena niin tuskinpa se mikään iso menetys on. Daa. Taas niitä asioita, jotka ovat itsestäänselviä, mutta joiden sisäistäminen on hemmetin pitkä prosessi.

Sinkkuudessa on se hyvä puoli, ettei oikein tiedä, että koskahan se loppuu vai loppuuko koskaan ja kukahan se onkaan se seuraava, joka koteloittaa mahassa majailevat toukat vihdoinkin perhosiksi. Luvassa on jälleen ne ensikosketukset ja -suudelmat, viestien neuroottiset analysoinnit kavereiden kanssa, seitinohuen itkupotkuraivarit ohareiden vuoksi ja sellaisen tulevaisuuden rakentelu, mihin kuuluvat sinä, minä ja kaksi kissaa…. Ja mitä ikinä sinun mukanasi tuleekaan.

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

proteiiniviikot