Yleinen

Loppusuoralla

Kuvitelkaas tämä. Tasan viikon päästä minulla tulisi olla kaikki opinnot kasassa ja voin jäädä istumaan käsieni päälle odottamaan suoritusten ilmestymistä WebOodiin ja virallisiin kelpoisuuspapereihin. Herranen aika, kauhistuksen kanahäkki ja mitähän näitä nyt olikaan.

Nyt ollaan siinä pisteessä, jota aloin odottaa syyskuun ensimmäinen päivä. Tämä tie on kävelty loppuun ja risteys on vastassa. Tällä hetkellä suuntana näyttäisi olevan joko Rovaniemi, Ikaalinen tai Joensuu. Oikeudet muutoksiin pidätetään :D Alunperin ajatukseni oli hakea töitä KAIKKIALTA ja olla valmis lähtemään MINNE VAAN. Nyt isojen muutosten ja järkeilyn päätteeksi tulin siihen tulokseen, etten jaksa jälleen aloittaa neljättä syksyä perättäin ihan uudessa paikassa ihan uusissa kuvioissa. Haluan joko pysyä tai palata. Yhden syksyn kun saisin ilman nollasta lähtemistä, niin se minulle riittäisi.

Totta kai uusi työ tulee olemaan pienoinen stressitekijä syksynä, mutta onpahan sosiaalinen verkosto, lähikaupat ja harrastukset silti tuttuja ja turvallisia. Täysin uuteen kaupunkiin suostun lähtemään vain, jos vastaan tulee sarjassamme ”mieletön, once in a lifetime -tilaisuus” ja tunnistan itsessäni nyt sen olotilan, että tuo mieletön juttu saa todellakin olla mieletön. Sen verta varma olen tästä päätöksestäni rajata työnhakuni kolmelle paikkakunnalle.

bty

Suhtautuminen tulevaisuuteeni on silti valoisa ja luottavainen. Aina olen saanut jotain työtä jostain ja työttömänäkään en ole kokenut elämääni mitenkään erityisen vaikeaksi. Saanpahan aikaa itselleni ja tehdä justiinsa mitä haluan. Tavoite ei kuitenkaan ole maata laakereilla kesää pidempään, sillä järkihän siinä menee, jos ei pysty olemaan hyödyksi yhteiskunnalle ja kehittämään itseään :D Haluan pysähtyä, en jämähtää.

Mutta ihan vielä en mieti sitä. Jäljellä on kaksi kirjoitustyötä ja kun ne on palautettu, niin sitten on aika hakea töitä kuin pro.

Elämme jänniä aikoja!

 

 

Yleinen

Viime aikoina mielen päällä…

… Miten muutamassa kuukaudessa oman elämän urasuunnitelma voi mennä aivan uusiksi ja hukkaan?

… Miten voi olla oikealla alalla, eikä tietää mitä haluaa tehdä?

… Jos valmistumiseen on aikaa 20 päivää, niin tarvitseeko tässä nyt edes tietääkään, mitä haluaa?

… Onko väärin ostaa kokonainen kinderpiirakka ja syödä yksin?

… Muuttuuko vastauksesi ylläolevaan kysymykseen jos kerron olevani sokerilakossa?

… Pitääkö huolestua, kun kinderpiirakan mainitsemisen jälkeen päädyitkin siihen, ettet haluakaan sitä.

… Oletan olevani niin solmussa, etten voi vaatia itseltäni yksinkertaisiakaan päätöksiä lähikuukausina. Tämän johdosta olen lähinnä ajatellut sulkea silmäni ja hapuilla menemään. Ensimmäinen ovi, joka kohdalle sattuu avonaisena saa luvan olla se oikea ovi tällä hetkellä.

… Arvatkaa vaan, olenko saanut päätettyä ketä äänestän huomenna? Pakko on kuitenkin äänestää, koska #äänioikeus. Puolueen olen saanut sentään mietittyä. Ja ei, kyseessä ei ole Kokoomus. Siinä mielessä olen huono ”opettaja”.

… Miksi on liikaa vaadittu, että joku vain soittaisi ja sanoisi, että ”Jenny, oot muuten nyt töissä täällä”?

… Kuntosali-flow’n saavuttaminen on ollut vuoden alusta saakka todella työn ja tuskan takana. Ei vaan nappaa ja se harmittaa.

… Koitan myös kovasti palata tämän blogin pariin. Uskon kyllä, että kun 20 päivän päästä olen virallisesti vailla työtä, elämää ja selvää kotipaikkakuntaa, niin on taas aikaa avautua.

… Avasin muuten myös ”kotisivut”. ”Kotisivut” todella isolla hipsuilla. Koska en oikein tiedä, mitä haluan tehdä isona, niin lähdetään nyt katsomaan, mitä omanimisen somepreesenssin luominen saa aikaiseksi. Häpeääkö vain? Sivulle pistin pystyyn myös blogin, johon olisi tarkoitus keskittää järkeviä ja kieliopillisesti huolellisempia tuotoksia. Tässäkin lupaus on todennäköisesti suurempi kuin lunastuskyky. Ja kyllä, omiakin silmiä särkee nuo kuvien pixelimössöt. Pääsiäisenä luvassa parannus, kun pääsen kotikoneen ääreen Ikaalisiin, siellä kun on kunnollinen kuvanmuokkausvehje.

Jenny Siivola

Yleinen

Aamujoogi

Olen yllättänyt itseni nyt kolmenatoista aamuna positiivisesti. Olen kierähtänyt aina ennen kuutta sängystä alas, laittanut YouTubesta jonkinsortin ”morning yin yoga”-ohjelman pyörimään ja TEHNYT SEN.

Wau.

Ajatus tällaisista aamunavauksista tuli ihan minulta itseltäni. Syytän kuitenkin juuri päättynyttä Hyvän olon hormonidieetti-verkkokurssia, koska siinä jouduin viikottain pohtimaan muun muassa sitä, mikä on elämässäni hyvin nyt, millainen hyvinvointini on parhaillaan ja miten voisin ”parastaa” sitä. Yleensä dieeteillä ja kuureilla keskitytään vaa’an ja mittojen tarkkailuun, tässä keskiössä oli vain se, miten omaa oloaan voisi parantaa ja mikä on juuri tässä elämänvaiheessa tärkeintä.

Ymmärsin jo syksyllä, että nyt ei riitä meikäläisellä paukut alkaa sen kummemmin mitään säästöliekkiä purkamaan saatika laihduttamaan. Stressi ja pieni unettomuus vaivasi ja keskitin huomioni tarkoituksella pois kehoni kyttäämisestä ja aloin laskea hengitystäni. Pikkuhiljaa olen parantanut ruokailutottumuksiani säännöllisemmiksi ja en koe enää järjetöntä katumusta siitä, jos käyn viikossa salilla viiden kerran sijasta kolme. Totta kai edelleen haluan parantaa kuntoani ja mikä jottei myös ulkomuotoani, mutta justiinsa nyt prioriteettien PITÄÄ olla muualla.

Helmikuu oli haastava kuukausi, vaikka silloin olinkin ”lomalla” opiskeluistani. Oli vähän sitä sun tätä ja meinasin sortua takaisin vanhoihin huonoihin tapoihini. Päätin kuitenkin, että nyt ei ole yksinkertaisesti aikaa minkäänsortin romahduksille (:D) vaan valmistun vaikka väkisin aikataulussa ja murehdin muuta elämää vasta sen jälkeen. Tiesin, että stressiä on luvassa, koska maalis-huhtikuu ovat kiireisimmät kuukauteni tälle vuodelle. Miten siis voisin omaa jaksamistani parantaa ja unenlaatuni varmistaa?

17077309_413994415604825_6257813950667161600_n

Mitä jos hyödyntäisin kevään tuoman sisäisen peipposeni ja tekisin sen 5:30-6:00 jotain muuta kuin selailisin vain kännykkääni? Minä kun herään nykyään automaattisesti ennen kuutta ja ihan virkeänä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ihan itsestäni ja varmaan juuri sen vuoksi on kohta kaksi viikkoa aamujoogailua takana. Mahtavaa huomata, että alun ihan mahdottoman tuskallisilta tuntuvat asennot (mm. lapsiasento, jossa ei käytännössä edes tehdä mitään erikoista) ovat nyt aidosti rentouttavia ja onnistuvat helposti. Joka aamu on jokin eri paikka hieman jäykkä, mutta kaiken kaikkiaan hetkeen keskittyminen helpottuu jatkuvasti. Oikea jalkanikaan ei ole enää niin hälyttävän paljon jäykempi kuin vasen.

Kumma kyllä nyt kun olen aamun surffailun vaihtanut aamun joogailuksi tuntuu, että minulla on enemmän aikaa aamuisin. Ehkä se on se rauhallinen hengittely ja pysähtymisen yrittäminen, mikä sen aiheuttaa tai sitten vaan minulla on tunne siitä, että käytän aikani paremmin. Olen hyvin somemyönteinen ihminen, mutta minulla on päivän mittaan niin paljon aikaa someilla, että voin huoletta yhden puolituntisen pyhittää jollekin muullekin kuin Jodelille ja Snapchatille.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii