Yleinen

Kaksinkertainen mestari

20228230_10156496793260550_5826282734430588429_n

Kauden päätapahtuma on jälleen takana päin ja katkonaisen treenivuoden jälkeen tulos oli positiivinen yllätys.

Tiedostin, että keskittyminen opiskeluihini tulee syömään kesän tuloksiani, mutta sen riskin olin valmis ottamaan. Lämärissä onnistuin jopa parantamaan tulostani 72km/h -> 82km/h. Se on ihan kelpo tulos ihmiselle, joka ei ole lukion jälkeen koskenutkaan mihinkään mailaan saatika palloon kuin kerran kesässä jos silloinkaan. Nähtävästi olen syntynyt huitomaan. Toki tälläkin tuloksella hävisin lasten ja nuorten sarjojen voittajille, mutta vetoan siihen, että taitavat olla joko sähly- tai lätkäjunnuja tai molempia :D

Saappaassa tulokseni jäi kahden metrin päähän parin vuoden takaisesta ennätyksestäni. Tekniikka oli hapuileva ja voimaa en meinannut saada liikkeeseen millään. Tuskin olisin voittanut, jos lajissa ei olisi naisten osalta ollut osallistujakato ja päädyin mittelöimään lähinnä olkapäävaivoista kärsivää äitiäni vastaan. Kuitenkin voitto on voitto ja sitä on turha vähätellä. Joskus tähdet ovat vaan oikeassa asennossa.

Kuulassa tein kaikkeni, ja silti tulos oli heikohko 7.77m. Aiempina vuosina olen ylittänyt kahdeksan metrin rajan, mutta nyt oli pakko taipua. Kun ei työnny, niin ei työnny. Tästä tuloksesta on käyty valmentajan kanssa jo pitkällinen keskustelu ja syy ei ole muualla kuin huonossa tekniikassa. Tällä massalla ja voimatasolla kun kuulan pitäisi lentää kauemmas kuhan lakkaisin työntämästä sitä puhtaasti kädelläni ja kaivaisin poweria vartalostani. Siellähän se majailee.

Lajista innostuneena ja sopivalle paikkakunnalle muuttaneena päätin, että lähden aikuisten yleisurheilukoulun toimintaan mukaan. Selvittelen juuri parhaillani SantaSportin tarjontaa ja toivottavasti siellä joku mahdollisuus on amatööriaikuisillekin lähteä toteuttamaan lapsuuden yleisurheiluhaaveitaan :D

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

 

 

edistys · optimal performance

Viikko 1 – alkutulosten luoma motivaatio

Nyt olen reilun viikon verran kirjannut ylös syömisiäni ja makrojani. Viikkoon mahtui myös yksi hampurilainen, pizza ja puoli litraa jäätelöä ja tästä kaikesta huolimatta tulos on erittäin positiivinen ja kannustava.

Täytyy muistaa, että aloittaessani ruokavalion siistimisen olin vetänyt kunnon jäätelökuurin ja syönyt vähän koska sattuu. Ei siis mikään ihme, että tarkemmalla ruokavaliolla kroppa luovutti ylimääräiset nesteensä ilolla. Vaikeimmat viikot ovat nyt edessä päin, kun kaikki helppo on otettu irti ja pitää tosissaan malttaa mielensä ja syödä kunnolla.

19933374_107333756588024_4288250413825654784_n.jpg

Kiloja lähti viikossa tasan kaksi, senttejä yhteensä 11cm. Osa senteistä puolestaan menee kierron piikkiin, meikäläisen rintavarustuksella kun on tapana elää omaa elämäänsä säntillisesti :D

Yllättävintä tässä ruokavaliossa on se, että minulla on yleensä nukkumaan mennessä vähän nälkä. Ihan sama, vaikka vedänkin ämpärillisen puuroa ja raejuustoa mahaani iltapalaksi. Ainoat päivät, kun en ollut loppuillasta nälkäinen olivat pizza-hampparipäivät, jolloin myös skippasin iltapalat inhottavan ähkyn vuoksi. Hampurilaispäivänä tuli syötyä jopa 500 kilokaloria vähemmän mitäpä vaikka eilen ja siitä huolimatta eilen olin nälkäisempi. Tämä kertonee omaa tarinaansa siitä, että kuinka paljon tehokkaammin keho hyödyntää oikeaa ruokaa kuin prosessoitua rasvahöttöä, jota toisaalta on kiva joskus saada napaansa.

Huomasi kyllä, että muutaman herkullisemman päivän jälkeen oli vaikeaa hillitä itsensä kaupassa. Eilen olisin niin paljon mieluummin vetänyt Hornet-siipiä kuin lohta ja vihersmoothieta (laiskotti) mutta taputan kyllä itseäni päälaelle, että pysyttelin ”vahvana”. Jäätelön ostin silti itselleni, mutta hei.. If it fits my macros.

En ole dieetillä ja koitan kovasti olla ajattelamatta, että nyt tärkein tavoite on laihtua ja kadottaa senttejä. Ei ole. Nyt muutan elämäntapaani ja siihen kuuluu myös satunnainen herkuttelu. Opettelen uusia tapoja, en rajoituksia. Vanhat tavat ja ajattelumallit istuvat kyllä tiukassa, mutta niiden kanssa on pakko elää. Nyt huomaan, että tehokkaammin saan tuloksia aikaiseksi kun syön sen viisi kertaa päivässä ja kunnon ruokaa, kuin että söisin vaikkapa vuorokaudessa yhden pizzan ja that’s it. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö selkeät numeraaliset tuloksetkin minua motivoisi, mutta shame on me jos niistä tulee itseisarvo.

Uskoisin, että merkitsen syömiseni Sulamo-sovellukseen vähintään kuukauden ajan, että saan tavat kunnolla takaraivoon. Mitään sen kummempia tavoitteita mittojen suhteen minulla ei ole, mutta haluaisin herätä vielä syyskuussakin ja syöväni edelleen samalla tavalla, toki jopa hieman paremmin ja itsenäisemmin.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

4aea9570ece950c405c853d8e9f1aec0_2e_toimitus_kauppa_flatt

Hyvinvoinnin Tavaratalosta tilaamalla nyt toimitukset pakettiautomaatteihin vain 2€! Valikoimista löytyy lisäravinteiden lisäksi esimerkiksi aiemmin kehumaani aktiivihiili-hampaidenvalkaisijaa ja kasa alennettuja kesätuotteita.

Vaatteet

Vaatteiden viimeinen mahdollisuus

Elän ensimmäistä kertaa tilanteessa, kun 95 % omistamistani vaatteista on saman katon alla. Laitellessani rääsyjäni oikeisiin laatikoihin, kohtasin silmästä silmään jo vuosia tavoitevaatteen arvonimeä kantavia vaatteita. Ja niitä ei ole vain yksi tai kaksi, niitä on kymmeniä. Lukuisia farkkuja, monia paitoja ja useita mekkoja.

Pursuilevaa vaatekaappiani säälivästi silmäillen tein päätöksen: vaatteillani on kuusi kuukautta aikaa mahtua päälleni. Jos ne siihen mennessä eivät ole suostuneet singuttamaan saumojaan tarpeeksi paljon, ne lähtevät kirpputorille. Joka ikinen.

clothes-closet-self-esteem-funny-ecard-qsa

Tammikuussa vko 3 on pyhitetty puhtaasti vaatteiden sovittamiselle. Silloin käyn läpi joka ikisen vaatekappaleeni ja Konmarin hengessä paiskaan jokaisen pahaa mieltä aiheuttavan pukineen suoraan jättimäiseen Ikea-kassiini odottamaan kirpputoriviikkoa.

Siinä vaiheessa t-paitojen on turha huudella minulle sentimentaalisia lausahduksia muistoista ja tunnearvosta. Mitä ihmettä teen sellaisella turistipaidalla, jota en pysty käyttämään? Pistän kehyksiin ja seinälle? Makuutan vielä seuraavatkin viisi vuotta tilaa viemässä vaatekaapissani?

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana muuttanut monta kertaa ja joka kerta tehnyt inventaariota vaatteisiini. Jostain syystä tietyt vaatteet saavat sen kummemmin ajattelematta aina jatkoaikaa, vaikken ole niitä edes kokeillut päälleni sitten vuoden 2013. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä :D Miksi säilytän ”voi kunpa joskus”-vaatteita, kun voisin keskittyä aidosti niihin vaatteisiin, joita käytän ja joita katsoessa ei takaraivossa herää ”helevetti oon lihonu”-ajatuksia?

Mutta nyt… Nyt vaatteeni elävät jatkoajalla. Puolen vuoden päästä vaatekaappini käyttöaste joko laajenee huomattavasti tai sen sisältö tyhjenee merkittävästi. Kompromissejä ei ole luvassa, yhtään armoa ei anneta (Siperiaan!) ja mieleni on tässä asiassa nyt järkähtämätön.

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jonka kaapista löytyy muistoja hoikemmilta ajoilta? 

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

unnamed

Ja jottei vaatteet pääsisi keneltäkään loppumaan, niin House of Brandonilla on -20% lisäalennus jo alennetuista tuotteista koodilla JLSLS. Koodi voimassa 24.7. saakka.