Mie

Who? Me?

Ikää löytyy 24 vuotta. Takaa löytyy myös ainakin neljä “laihdutusblogia”, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Olen jokaisella kerralla väittänyt aloittavani järkevän elämäntapamuutoksen, joka on helppo pitää yllä, ja silti jossain vaiheessa huomannut liikkuvani rasittavalla sykealueella seitsemänä päivänä viikossa ja saavani hyvän mielen siitä, kun olen syönyt alle 1000 kaloria päivässä.  Ja sitten tulee seinä vastaan ja homma kosahtaa. Ehkäpä jopa parempi niin?

Kärsimättömänä ihmisenä haluaisin nähdä heti muutoksia ja olla jo viikon päästä valmiina alusvaatekuvauksiin. Not gonna happen. Tänä vuonna painoni on kivunnut seitsemänkymmenen tuolle puolen ja päättänyt pysyä siellä. Ja minä olen antanut sen olla siellä. Se ehkä oli kaikkein ratkaisevin ja jopa järkevin päätökseni koskaan. Kun huomasin, että voin ihan oikeasti olla suhteellisen tyytyväinen itseeni ja elämääni vaikken olekaan Victorian salaisuus, niin pakottava tarve muutokselle poistui. Loppuvuotta kohden myös ruokavalioni järkevöityi kuin itsestään, enkä edes oikeasti MUISTA koska viimeksi ostin suklaapatukan. Siitä lienee kohta kuukausi? En ole herkkulakossa (TOD. nyt on joulu), mutta jostain kumman syystä lohtusyömisen kierre katkesi, ja ahdistavana päivänä menin mieluummin aamulenkille ja salille, kuin Scanburgeriin.

Hämmentävää. Laihduinkin ennen joulua kolmisen kiloa ja paino käväisi jo kutosen puolella. Tiesin, että jouluna se tulla pamahtaa riemusta kiljuen tänne “tosinaisten lukemiin” mutta viittasin asialle kinttaalla. Söin niin paljon kuin halusin, mutta kävin siinä sivussa myös salilla ja myös kävelylenkeillä. Päätin, että kun kerta liikuntakärpänen on puraissut, niin siitä puraisusta ei auta nyt parantua, vaan pitää jatkaa.

Aiemmin olen aina mennyt joko sata lasissa tai sitten nollat taulussa. Kun on lupa syödä (esim. jouluna) niin olen myös syönyt, enkä todellakaan ole liikkunut. Ja sitten kun ollaan dieetillä, niin ollaan suuren maailman tyyliin dieetillä. Njäh. Nyt siihen ei ole tarvetta, en tähtää bikinifitness-kisoihin, enkä oikein edes tiedä minne tähtään näin numeroiden mielessä. Tähtään siihen, että peiliin katsoessa voin hymyillä entistä leveämmin ja lempimekkoni näyttää hyvältä päälläni. Haluan elää terveellisemmin ilman, että ajattelen eläväni terveellisesti. Haluan myös syödä pizzaa ilman, että ajattelen, että olen aina läski ja yksin ja yhyy.

IMG_5652

No haluan kyllä käsivarteni takaisin. Akkojen käsivarret! EI! Minulla oli joskus ennen muinoin selkeästi erottuvat lihakset yläkropassa (alakropasta niitä on turha etsiäkään) ja ne nyt kyllä haluan takaisin. Pistetään numeraaliseksi tavoitteeksi siis se, että käsivarressani ei enää loppukeväästä ole vain yhtä pötkylää, vaan se koostuu parista pötkylästä. Ja paino alkaa 6utosella. Muuten mennään virran mukana ja nautitaan elämästä. Hakunamatata!

Tosin mieluummin mallia Timonista kuin Pumbasta. Näin inspiraatio-mielessä.

11 thoughts on “Who? Me?

  1. Toisen blogin kyttääjä linnoittautuu tännekin ( oma moka, mitäs linkkasit fabossa :D ). Havahduin muutamia päiviä takaperin siihen että perskules, housut ei mahdu jalkaan. Ja mitkäs nämä löllyvät jutut täällä lanteilla on? Tarvetta pienelle treenimotivaatiolle siis olisi, mutta kun yksin on ihan blääh mennä lenkille ja salit maksaa hunajaa ja mansikoita. :(

    Tykkää

    1. Hyvä vaan saada linnottautujia, tää on ollu hiljaa niin pitkään, että ei tänne kukaan muuten löytäiskään :DTuut kuule meikäläisen tsemppiryhmittymään saamaan virtuaalitukea 8) Meikälläki tarkotus mahtua vanhoihin housuihin kunnolla, niin meillä on selkeästi sama päämäärä :D

      Tykkää

  2. Minäkin fb:stä bongasin tän. Itselä myös tavoitteena pudottaa vielä 5-7 kiloa. Olen jo pudottanutkin jotain 18, tai ehti se jo olla melkein 20 kilossakin, mutta joulu vähän crashed mun tulokset. Nyt pitää sit vaan korjata tilanne ja ottaa haltuun noi loputkin turhat kilot. Ja motivaatiota tarvii aina lisää!

    Tykkää

  3. Jess, taas tää aika vuodesta (ainaki mun kohalla joka vuos mä lupaan ittelleni kesäkunnon seuraavalle kesälle :D) ja tällä kertaa aattelin pirskatti sentään onnistua!! Mäki tässä just havahduin mun käsivarsiin… Joista on tullu ratsastuksen ja nyrkkeilyn lopettamisen jälkeen tällaset taikinapötköt :D Liityn lukijaks ja tsemppaan itteni salille ja lenkille sun ”vertaistuella” :D

    Tykkää

    1. Joo, mulla kans tää on jokavuotinen projekti :D mutta parempi koittaa aina uudelleen ja uudelleen ku lyödä vaan läskiksi ;D Ja käsivarret on tosiaan kadonneet. Harkitten, et menis taas kuntonyrkkeilyyn, kun se olis nopea tie onneen. ratsastuskin ois kieltämättä kivaa, harmi vaan ku on niin kallista :P

      Tykkää

  4. ihihhhihhiihihihihihihih hhhiihiihhihhhhii ihihihiihhikikinkkuhihihihihihihih ihihihihihi hihihihihikikinkkuuuuei vitsi.. sain vuoden naurut :D tai no ens vuodellekki.oon lähössä lenkille ja voin vannoa että päässä soi koko lenkin”hikikinkku..hiiiiikikinkkuuu….kinkkuuu..hikii..hikikinkku”kuin huono huumorintaju mulla voi olla:Dno mut siis ennenkaikkea. tsemppistä kovasti!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s