Yleinen

Miksi kisaisin?

Jo vuoden päivät olen saanut aina satunnaisesti kuulla tutuilta ja tuntemattomilta tiedusteluja omista kisasuunnitelmistani. Yleensä vastaukseksi he saavat atmosfäärin yli kohotetut kulmakarvat ja avonaisen suun.

”Siis missä?”

”No siis siellä missä ne nyt kisaa ne, jotka käy salilla!”

”höhöhöhöhöhöhhöhöhöhö”

Toki tiedän, että joidenkin korvaan kuulostaa hullulta käydä salilla 4-5 kertaa viikossa ja muokkailla kroppaansa ilman konkreettista syytä. Oman elämän bikinikunto kun ei syyksi joillekin riitä. Viimeksi viime viikolla sain kuulla, että minun pitäisi mennä esittelemään reisilihaksiani jonnekin, koska ne ovat niin jäätävät.

WP_20130916_012

Toim. huom. reisilihakseni ovat kaukana jäätävistä, vaikkakin ovat selvästi kehittyneemmät mitä ylläolevassa viime syksyn kuvassa :D En muutenkaan itse näe itseäni kovinkaan lavakelpoisena, kuten eivät näe hekään, jotka aiheen päälle jotain ymmärtävät. Toki tiedostan, että kyllähän minusta lavakelpoisen saisi, mutta se vaatisi aikamoista ruljanssia ja tavoitteiden muuttamista. Tällä hetkellä kun treenini ja tavoitteeni menevät sen kuuluisan ”bikini fitness”-kropan puolelle, kun taas kroppani itsessään taipuisi selkeästi enemmän body fitness -kroppaseksi:

1) Minulla on luonnostaan leveät hartiat ja ne ovat aina olleet sitä.  Myös rintakehäni on laaja, minkä vuoksi uskon saavani selkäni äkkiä leveäksi kun oppisin sitä vaan treenaamaan kunnolla.

2) Lantioni on luonnostaan leveä ja peräni muoto on sarjaa Ikean lipasto. Bikini-kisaajat taas ovat siroja, kapealanteisia ja pyöreäpeppuisia. Tiedän, että pikkuhiljaa saan bebaani pyöreämmäksi kunhan vaan jaksan sitä treenata oikein, mutta lantioni ei koskaan tule kapeaksi. Ihan sama kuinka paljon laihdutan.

3) Jalkani ovat selvästii pidemmät mitä selkäni, mikä olisi oikein hyvä bikinissä MUTTA ne ovat myös jumalattoman paksut. Tai ei nyt jumalattoman paksut, mutta paksut kuitenkin :D En usko, että koskaan tulen saamaan sitä hinguttua pään mentävää aukkoa reisieni väliin tai saamaan kaikkia Andiamon saappaita mahtumaan koipiini, mutta eipä tuo haittaa. Olen alkanut pitää paksuista koparoistani. Toki dieetillä niistä saisi kapeammat, mutta silti epäilen, ettei niistä koskaan tule niin siron lihaksikkaita, mitä hyvällä biksuttajalla pitäisi olla.

WP_20130901_006

4) Vyötäröni on selkeä mutta kiitos leveän rintakehän ja lantion se tulee aina olemaan ns. roteva. Olen leveä, pienirintainen tiimalasi -> vaasi :D

5) Liha tarttuu minuun hyvin. Oikealla ruokavaliolla ja treenillä kehtaan itseriittoisesti väittää, että oisin ihan jumalattoman muskulääri vuoden-parin päästä. Ongelma on siinä, etten halua olla jumalattoman muskulääri. Ainakaan vielä.

En aio kisata, koska en voisi kisata bikinissä, KOSKA en näe mitään järkeä osallistua sellaiseen kisaan, jossa minulla ei ole mitään valtakunnan mahdollisuuksia pärjätä. Tietenkään en väitä, että bodyn puolella pärjäisin 100 % varmasti, mutta siellä minulla on sentään mahdollista näyttää siltä, että kuuluisin joukkoon silloin 2016-2017 (sitä ennen turha kiikkua lavalle, kun en mihkään juniori-sarjaan voi mennä :D)

WP_20131026_06120131026224453

Toki kilpailuhaluttomuuteeni vaikuttaa moni muukin asia:

1) Ruoka

Tiukka ruokavalio punnitsemisineen ja aikataulutuksineen seuraavan kahden-kolmen vuoden ajan ei kuulosta kovin kiehtovalta. Minulla ei ole sellaista tunteen paloa ja intohimoa, että selviäisin urakasta ja säilyttäisin mielenterveyteni. En osaa ajatella ruokaa polttoaineena ja en HALUA ajatella ruokaa polttoaineena enkä itseäni koneena (kärjistän!). Tiedän, että hyvä ruoka  tuo paremman mielen ja hyvemmän olon, mutta haluan myös vapautta, liikkumavaraa ja majoneesia.

2) Liikunta

Joo, tykkään käydä salilla, mutta kun se sali pitäisi sujuvasti yhdistää työhön ja vapaa-aikaan ja treenata vielä mahdollisimman tuloksellisesti niin voinko olla varma, että en jossain vaiheessa kyllästyisi ja jumiutuisi sohvalle? Nimenomaan, en voi olla. Plus dieetillä mukaan tulee ne tuhannet aerobiset ja ne kun vielä yhdistää saliin, työhön, vapaa-aikaan ja väheneviin hiilareihin niin… :D Ei. Uskallan sanoa, että meikällä ei kestäisi pää. Ja vaikka kuinka nautinkin kuntosalilla käymisestä ja siitä on tullut luonteva osa elämääni, niin en kuitenkaan ole mikään elämäntapaliikkuja. Kärsin hoitamattomasta astmasta 16-17 -vuotiaaksi, minkä vuoksi koko kouluikäni pidin liikuntaa aika vastenmielisenä asiana (läähätin, vinguin, läkähdyin ja olin surkein) ja tuon vuoksi vaatinee vielä pitkän ajan, että liikuntainto jää pysyvästi päälle eikä romahtele sairastelujen yms. vuoksi.

3) Intohimo

Se tärkein – halu päästä lavalle – puuttuu. En myöskään halua tietää miltä näytän lavalla, koska en halua näyttää body fitness-kisaajalta enkä voi näyttää bikini fitness-kisaajalta :D Haluan myös tähän väliin huutaa, että EN pidä body fitness-kisaajia mitenkään vastenmielisinä! Päin vastoin ihailen järettömästi heidän itsekuriaan ja kroppiaan ja tiedän, etteivät he livenä näytä niin isoilta mitä kuvissa. Pidän vaan henkkohtaisesti enemmän biksun lihaspainotuksista omalla kohdallani (eli olkapäät ja pershe. Olkapäistä sen onneksi alkaa jo huomatakin)

But never say never. Ihan tyytyväinen olen siihen, että JOS joskus huomaan olevani jo aika lähellä body-lihoja ja haluankin kivuta lavalle, niin olen jo siinä iässä, että todennäköisesti järki pysyy päässä ja housut jalassa. En sano, että nuoret kisaajat ovat hunningolla, koska tätä asiaa ei voi yleistää, mutta itse olisin varmasti ollut vähintään jonkinlaisen syömishäiriön kourissa ja itsetuntoni olisi ollut kiinni lihaksieni koosta, jos viisi vuotta sitten olisin kivunnut lavalle.

Tämän sekavan postauksen summa summarum: En aio kisata, koska minusta ei olisi kisaajaksi siellä, missä haluaisin kisata jos joskus aikoisin kisata.

Tällä hetkellä siis tavoitteenani on oman elämäni bikini fitness-kroppa. Pyöreät olkapäät, teräksikäs muttei teräväkulmainen perä, selkeä vyötärö ja leviät raamit.

 

10 thoughts on “Miksi kisaisin?

  1. Tuo viimeinen kohta on varmasti tärkein. Miksi lähteä, jos kisaamista kohtaan ei ole intohimoa? Tuntuu, että nykyään pitäisi heti olla kisaamassa, kun on ensi kertaa astunut salin kynnyksen yli. Mä mietin kisaamista lukioaikana eli 10v. sitten. Silloin kaikki fitnesstouhut oli aika pienen porukan juttuja ja mä olin niin arka, etten sitten uskaltanut ottaa yhteenkään valmentajaan yhteyttä. Ehkä se intohimo puuttui silloin itseltänikin…

    Tykkää

    1. Jep, ruuan ja liikunnan jaksaa heti kun on palava halu päästä lavalle ja menestyä tai edes ns. Voittaa itsensä :) itseltä Se vielä puuttuu ja saa nähdä tuleeko sitä koskaan :D

      Tykkää

  2. Oman elämän bikinifitness-kroppa kuulostaa hyvältä ;) Mä en itsekään oikeen ymmärrä sitä, miksi pitäisi heti olla kisaamassa, jos treenaa edes ”puoli-tosissaan” salilla!

    Mulla on vähän sama ongelma kuin sulla: rakenne ei vaan sovi bikiniin :D Enkä kyllä uskoisi sen sopivan bodyynkaan :D Luonnostaan leveä lantio ja messevät jalat, kapea vyötärö, mutta myös harmittavan kapeat hartiat, selkä ja rintakehä…

    PS. Sulla on tutunnäköinen inhalaattori tossa pöydällä – mulla tutkitaan parhaillaan astmaa ja oon pari vuotta silloin tällöin käyttänyt Symbikorttia, koska se on ainut, joka on auttanut pitkittyneeseen yskään ja hengenahdistukseen, yms.

    Tykkää

    1. Joo, itselläni todettiin astma tuolloin myöhäisteininä ja samantien elinikäinen lääkitys :D samaa dopingia vetelen siis kuin Marit Björgen-vaimikäseoli. Harmittaa, koska jos astma olisi todettu jo lapsena (esim silloin kun vauva-taaperona olin tuhat kertaa sinisenä hapenpuutteesta) niin todennäköisesti olisin nyt täysin terve :p
      Ja samaa mieltä! Aivan kuin pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, että käy salilla vain omaksi ilokseen sen kummempia suunnittelematta :D mut onneksi sekin lisääntyy koko ajan niin ehkä ne ihmettelijät katoavat ajan kanssa :)

      Tykkää

  3. Ihana kun joku uskaltaa sanoa ääneen, ettei reenaamisesta huolimatta halua suhtautua ruokaan pelekkänä polttoaineena! Itse en myöskään halua enkä voi suhtautua ruokaan nuin, koska yksinkertaisesti minusta se on myös nautintoaine ja se saa ja sen pitääkin olla myös sitä. Perusterveellinen ruokavalio totta kai – koska sillon jaksaa, pysyy terveenä ja muutenki vaan voi hyvin, mutta kyllä silloin tällöin on oikeus herkutellakin ja syödä ”epäterveellisesti” tai jopa ”roskaruokaa”. Minä ainakin tykkään ruoasta liikaa voidakseni kuvitella vetäväni naamaani loppuelämäni älyttömän tiukan seulan läpi käynyttä ”polttoainetta”. Laktoosi- ja gluteeni-vamma sekä monet muut herkän vatsan takia välteltävät ruoka-aineet tekee elämästä jo muutenkin ihan riittävän hankalaa. Ja kallista.

    Ahdistaa kun nykyaikana ruoasta tehdään niin suuri haloo joka paikassa, jos ostat purkin sokerijogurttia kaupasta, olet suuren luokan syntinen ja sinut pitäisi kivittää. Ihmiset kauhistelee, että ethän nyt vain aijo tunkea tuota ravintoköyhää p-skaa suustasi alas, tiedätkö miten palijon siinä on sokeria ja kyllä nyt lihot ja kuolet ja maailma muutenkin kärsii valinnoistasi!

    Missä on se kultainen keskitie? Eletään joko suurin piirtein rahkalla ja mehukeitolla tai sitten pitäisi olla suuren luokan ruokahifisti ja hakea kaikki eväänsä Stockan herkusta tuoreena, luomuna ja ties minä. Joo, kyllä minäkin syön maitorahkaa, paljonkin, ja pyrin tekemään järkeviä ja terveellisiä valintoja ja vieläpä suosimaan kotimaista, lähellä tuotettua ja ei-lisäaine kyllästettyä ruokaa, mutta en usko kuolevani siihen, että joskus ostan sen paketin niitä nakkeja ja veetään ruuaksi nakit ja perunamuusi höysteillä.

    Oli pakko vähän paasata, ko satuin lueskelemaan taas yhtä ruokakeskustelua, jossa osoitellaan muita syntisiä sormella, mutta pijä ihmeessä terveellinen ja järkevä suhtautumisesi niin ruokaan ko reenaamiseenki yleensä! :) Ihana lukea tämmösiäkin juttuja reeniblogista, harva meistä kun sitten kuitenkaan on niitä, jokka oikiasti reenaa mihinkään kisalavoille. Toivottavasti se, että reenaa omaksi ilokseen, pysyäkseen kunnossa, jaksaakseen paremmin (ja ehkä näyttääkseenkin hieman paremmalta :D) olisi joku päivä trendikästä.

    Tykkää

    1. Jep! Minä kans tykkään ruuasta sen verta paljon, että haluan sen olevan mulle myös nautintoa ja rentoutta. Tietyssä mielessä selvät säännöt ja ajat tekee hommaa helpommaksi, mutta samalla myös pitkässä juoksussa alkoi vaan harmittaa. Muistan, kun perkkasin Bikini Challengen aikana punaherukoita enkä AINUTTAKAAN syönyt siinä lomassa, koska sain syödä niitä vasta tietyn määrän iltapalla. Ja olin niin hiton ylpeä itsestäni :D Tavallaan se kuri teki hyvää, mutta en ihan just heti nyt vielä jaksa sitä uudelleen.

      Ja mulla sama, että sellainen liika hyysäys, syyttely ja kauhistelu ärsyttää. Jos mun on tarkoitus kuolla snickers-patukkaan niin ainaki kuolen onnellisena, jumalauta :D

      Tykkää

  4. Onhan esimerkiksi Elina Tervolla leveä lantio ja paksut jalat, mutta kisaa silti bikini fitneksessä. Vartalossa on kurveja ja naisellisuutta, se on tärkeintä. Sen sijaan sirorakenteinen Janni Hussi ei taas mielestäni sovi bikini fitnessiin, koska vyötärö on tasapaksu eikä kurveja löydy.

    Tykkää

    1. Tervo ei muistaakseni kilpaillut IFBB:ssä? Voin toki muistaa väärin. Hussista en osaa sanoa mitään, kun hän ei vielä biksulavoilla ole pyörähtänyt ja siellähän sen kunnon vasta näkee :) Silti koen, että tuo on sirojen naisten laji ja olen kyllä Tervoakin rotevampirakenteisempi ja minulta puuttuu täysin ns. Virmajokikaari edelleen, vaikka kuinka olen treenannu :D

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s