herkuttelu · ongelmia

Mites mun syömishärö?

OLYMPUS DIGITAL CAMERASiinä missä alkuvuosi oli aivan hirvittävää aikaa, niin tämä vuoden toinen puolisko on ollut aivan yhtä ihana kuin halusinkin sen olevan :) Ja yhtä ihanana se tulee myös pysymään!

Saan välillä pyyntöjä siitä, että kunnolla päivittäisin tilannettani liittyen tähän postaukseen ja ilokseni voin kertoa, että ollaan monella tapaa voiton puolella. Periaatteessa saan valita jatkanko tätä lääkitystä ensi kevääseen vai lopetanko jo syksyllä. Nyt tuntuu, että menee niin hyvin, että meinaan unohdella aamutablettini, mutta samaan aikaan tiedostan sen, että minulla on vuodesta riippumatta aina syksyllä pieni väsymys/masennuskausi, minkä vuoksi olisi tyhmää lopettaa lääkkeet heti sen kynnyksellä. Eli enköhän jatka kevääseen, vaikka olo on kaikin tavoin hyvä ja normaali, innostunut ja kykenevä, aikaansaava ja onnellinen.

Myös oksentaminen on jäänyt. Kesän aikana on ollut vain aivan yksittäisiä hetkiä, jolloin on tullut ahmittua ja tyhjennettyä ja yhteistä niillä hetkillä on ollut vain paikkakunta. En sano, että Rovaniemi saa minut voimaan pahoin, vaan enemmänkin liitän tänne niin vahvasti kaikki kevään asiat. Paikat muistuttavat siitä ajasta, ihmiset muistuttavat siitä ajasta, kaikki muistuttaa. Se kai laskee kynnystä. Nyt pitäisi ottaa tavoitteeksi rakastua tähän kaupunkiin uudelleen, koska ainakin tämän vuoden loppuun asti pidän täällä majaani. Siihen asti kaikki avoinna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänäänkin tulin vuorokaudeksi Rovaniemelle ja pidän ”tankkauspäivää” eli paremminkin herkkupäivää. Subia, suklaata, pieni jätskipallero kiskalta ja pieni pussi sipsiä (toki kunnon aamupala ja lounas tuli syötyä :D) Hetken aikaa oli tunne, että ehkä pitäisi oksentaa.

Sitten pysähdyin miettimään, että miksi?

Pelkäänkö kaloreita? En. Olen edelliset kolme päivää käynyt joka päivä salilla ja lenkillä ja syönyt fiksusti ja miinuskaloreilla. Tämän päivän pluskalorit eivät tule näkymään maanantaina enää missään. Kroppa tarvii (ok, kroppa ei ehkä tarvi sokeria :D) ravintoa palautumiseen ja hyväksi mielellekin välillä herkutella ILMAN HUONOA OMAATUNTOA.

Miksi siis kokisin huonoa omaatuntoa, kun tämä oli ihan suunniteltua ja totta puhuakseni määrät eivät todellakaan ole puoliksikkaan niin pahoja, mitä pahimmillaan keväällä oli.

Oksentaisinko siksi, että olen täällä? Miksi? Miksi tekisin tästä asunnosta paikan, jossa on ihan ok ahmia, sotkea, oksentaa ja itkeä? Tämän pitäisi olla minun rakas oma pikku pyhättöni, jossa saan rentoutua ja nauttia omasta rauhastani, nauttia hyvästä ruuasta ja nauttia siitä, että se nautinnollinen ruoka päätyy nautinnolliseen peräsuoleeni asti.

Minulla ei ole mitään syytä tehdä tänne mitään pahan olon alttaria.

Ei mitään syytä.

Se aika on historiaa. Olen mennyt eteenpäin. Ja menen eteenpäin molemmilla puolin Napapiiriä. Piste.

Totta kai huonoja hetkiä tulee varmasti vielä, enkä voi luvata, etten koskaan enää tarkoituksellisesti oksenna. Mutta lupaan yrittää kaikkeni, että niin ei käy ja lupaan jatkossa yrittää huomata ajoissa, jos hymyilemisestä tulee refleksin sijasta lihaskuntoliike.

Onneksi en enää ole yksin. Enkä tarkoita pelkkää parisuhdetta, vaan myös sitä, että olen puhunut asiasta niin sukulaisilleni, ystävilleni kuin teille kaikillekin. Nyt asiat eivät voi enää koskaan ehtiä niin pitkälle.

 

4 thoughts on “Mites mun syömishärö?

  1. Todella ihana kuulla, että asiat ovat tältäkin osalta paremmin elämässäsi :) laitoin sulle loppukeväästä mailia asiasta ja siinä ahdingossa en edes kyennyt vastaamaan kiitokseksi auttavasta ja tukevasta vastauksestasi. Halusin vain sulkea koko asian mielestäni. Eli todella iso kiitos näin jälkikäteen! Itse en mennyt hakemaan apua vaan odotin opparikevään loppua sekä etenkin kaupungin ja maan muutosta. Omalla kohdallani se auttoi. Ahmiminen loppui kuin seinään, ilman edes yrittämistä. Sallin itselleni nykyään enemmän herkkuja ja se toimii, koska se ei karkaa käsistä. Haluan siis kiittää, että teit postauksen asiasta joka herätti minut lopulta tajuamaan ongelman. Iso kiitos sähköpostistasi. Ja iso kiitos, että blogi on avoin ja realistinen!

    Tykkää

  2. Todella hienoa kuulla että olet päässyt jo noin pitkälle häiriön voittamisessa :) Onnittelut!
    Erityisesti ihailen tuota että pystyt syömään epäterveellisiäkin ruokia ilman että se laukaisee ahmimista. Itselläni tuppaa ahmimismoodi puskemaan päälle heti jos sorrun syömään vähän liikaa esim. leipää tai jätskiä. Saa olla tosi tarkkana :/

    Tykkää

    1. En siis väitä että leipä olisi epäterveellistä, meikäläisellä se vaan on yksi suurimpia ahmimisen triggereitä. Ihan ruisleipäkin. Se vaan on niin hyyyyvää!

      Tykkää

    2. Jep! Mulla pahin triggeri on kyllä suklaa, mutta samoin myös leipä voi olla yksi, joka pistää sitten homman rullaamaan huonossa mielessä. Mutta nyt joten kuten onnistunut kohtuus tai jos ei onnistu kohtuus, niin se, että en koe hirvittävää morkkista sortumisesta. :)

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s