Yleinen

Mitä jos epäonnistunkin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Viime syksy oli loistava. Laihduin Bikini Challengessa 10 viikon aikana yli kuusi kiloa ja vyötärö kapeni kymmenen senttiä. Olin hoikka ja itsevarma. Varma siitä, että nyt tämä on pysyvää ja olen vihdoinkin löytänyt tasapainon elämääni. Unettomuuskaudetkaan eivät minua pysäyttäneet, mutta kahden kuukauden flunssa hieman pysäytti.

Jälkikäteen mietin, että olikohan tiukka dieetti viimeinen niitti piilevälle masennukselleni, joka juurikin syksyllä alkoi ihan tosissaan oirehtia? Oli oirehtinyt jo aikaisemmin, mutta en sitä tajunnut. Mieleni oli stressaantunut ja ahdistunut ja samaan syssyyn aloin stressata kroppaani kovalla treenillä ja terveellisellä mutta tiukahkolla ruokavaliolla.Laihduttuani huomasin, etten ole oikein onnellinen, mutta se johtunee varmaan vain syksystä. Sitten syksy meni ja talvi meni ja olotila paheni. Lihoin. Lihoin. Lihoin. Lihoin. Liikuin, mutta lihoin. Söin mitä halusin, aloin oksennella, lihoin lisää, kuntoilin lisää ja lihoin lisää. Sain stopattua syömishäiriön alkuunsa, ahdistus alkoi hellittää, elämä hymyillä ja lihoin lisää.

Tänä syksynä olen järkälemäinen verrattuna viime syksyyn. Olen yli 10 kiloa painavampi, mitä Bikini Challengen alussa. Oloni on tasapainoisempi ja onnellisempi, mutta olen epävarma.

Mitä jos en onnistu? Mitä jos en saa pysäytettyä tätä lihomista? Mitä jos en saa kiinni terveistä elämäntavoista?

Tai mitä jos onnistun? Mitä jos kevenen niin fyysisesti kuin henkisestikin? Mutta lihon sitten taas. Aina vaan uudelleen. Mitä jos tämä jojoilu ei koskaan lopu? Onko minussa jotain vialla? Miksi en saa päätäni nyt tarttumaan tähän? Tai jos pää olisikin valmis, mutta joku muu jarruttaa.

Kun mietin taaksepäin, niin aina painavana olen jostain syystä ollut tasapainoisempi ja onnellisempi. Laihana sitten repsahdukset stressauttaa ja olotilan ylläpitäminen on vaikeaa. Ehkä minut on suunniteltu olemaan ”pikkasen paksu”?

Ja kuka sanoo, että laihtuminen on onnistumista ja lihominen epäonnistumista? Minä itse. Ja moni muu, mutta itsehän minä sitä eniten huudan. Nytkin osoitus epäonnistumisesta olisi lihominen ja onnistumisesta laihtuminen, vaikka niiden ei pitäisi olla päämäärinä. Ei tänä syksynä.

Pitäisikö ihan totta mennä loppuvuodeksi vaakalakkoon?

 ************Törkiää mainontaa*****************************

Hyvinvoinnin Tavaratalon valikoimiin on tullut nyt myös FAST:in tuotteita! Tämän kunniaksi verkkokauppa tarjoaa -20% alennuksen kaikista FAST-tuotteista koodilla FAST2014. Jos siis prode- ja fitnessherkkuvarastot vaativat täydennystä, niin nyt kannattaa klikkailla menemään. Itseä erityisesti kiinnostaisi kokeilla seuraavaksi stevialla makeutettuja All Natural -prodejauheita. 

Tämän viikon ajan muutoinkin Hyvinvoinnin Tavaratalossa on syksyn alkutarjouksena -15% koko valikoimasta. Detoxit, superfoodit, protskut ja vitskut lähtevät nyt siis halavalla niitä halajaville.

 

12 thoughts on “Mitä jos epäonnistunkin?

  1. Tuttuja ajatuksia, itse en saanut stopattua syömishäiriötä alkuunsa vaan kävin sairaalassakin pariin otteeseen sen kanssa. Ja sen jälkeen pelkäsin liikuntaa ja ruokailujen miettimistä niin paljon, että lihoin ylipainon puolelle. Nyt olen harjoitellut hissukseen terveellisiä elämäntapoja ja saliharjoittelukin on tarkoitus ottaa kuvioon, mutta pelottaa niin maan perkeleesti. Että jos laihdun – meneekö taas yli ja jos en laihdu – olenko epäonnistunut luuseri.

    Vaa’alla en ole käynyt herranties aikoihin, enkä todellakaan aio käydäkkään. Minä en ole numero, joka minusta tulisi jos alkaisin taas käydä vaa’alla. Eikä minusta sinunkaan vaaka-lakko kuulosta yhtään huonolta idealta.

    Tästä kommentista tuskin oli apua, mutta halusin tuoda ilmi, että et ole ainut joka moisia ajatuksia pyörittelee.

    Tykkää

  2. Tärkeintähän on että pitää liikunnan osana elämää, käy salilla ja reippailla kävelylenkeillä, kyllä se paino siitä tasoittuu ja vakiintuu. Kehonkoostumukseen syömisellä suuri vaikutus, huonoa syömistä et liikkumalla korjaa. Mutta jos ei liiku lopputulos paljon epäterveempi.

    Tykkää

  3. Suosittelen erittäin lämpimästi tuota vaaka lakkoa!! Päätät, vaikka kerran kuukaudessa päivän, kun käyt vaa’alla ja muuten pidät sen sängyn alla tai kaapissa. Ihmiset tuijottaa ihan liikaa niitä lukemia ja harrastaa sitä joka päivä miljoona kertaa vaa’alla ramppaamista.

    Aamupaino on kuitenkin se lukema, jota tulee seurata, joten pitkin päivää pomppiminen ei auta EIKÄ siitä oo joka päiväkään, kuin stressin aiheuttajaksi ja motivaation tappajaksi. :)

    Je tiedän, että oman pään sisäisiä asioita ja ajatusia on vaikea muuttaa, mutta tuosta sun tekstistä todellakin paistaa ahdistus ”projektia” kohtaan ja varmaan pelko on kohdallasi aiheellista. Mutta voisko sitä ajattelua ja tapaa suhtautua vielä muuttaa tai kääntyä tarkastelemaan toisesta näkökulmasta? Ei onnistumisen tai epäonnistumisen, laihtumisen tai lihomisen kautta vaan ehkä enemmän sieltä oman hyvinvoinnin ja nauttimisen kautta.

    Miksi aloitat sen? Sen takia, että ulkoset paineet pakottaa vai ihan puhtaasti itsesi vuoksi? On kuitenkin melkosen tärkeetä, että tykkäisit ite siitä mitä puuhaat eikä se ois sellasta väkisin vääntämistä pelko perseessä, että ”millon mä repsahdan, millon mä repsahdan, kohta mä repsahdan!! Oon paska huono yök!!” -ajatuksella. Eihän sellasista ajatuksista voi, kuin ahdistua.

    Tsemppiä matkaan. Varmasti viime vuoden kokemukset on vahvistanu sua ja oot nyt viisaampi ja tunnet itsesi paremmin. Rohkeasti vaan niitä asioita kohti mitä haluat! :)

    Tykkää

  4. Heitä ihmeessä se vaaka nurkkaan!!
    Ei paino määritä mitään. Ehkä sä olet oikeasti hyvinvoivampi niin henkisesti kuin fyysisestikin silloin, kun ei oo käynnissä mikään dieettikidutus tai kokoaikainen kilojen kyttääminen.

    Keskity tänä syksynä siihen, että sulla on hyvä olo. Ja hyvä mieli. <3
    Treenaat ja syöt, mutta et kituuttele!

    Tykkää

  5. Yksi tärkee asia jonka ite oon oivaltanut: USKO ITTEES!
    Toi saattaa kuulostaa joltain feng shui -höpinältä, mutta järkkymätön itseluottamus tuntuu olevan yllättävän monelta hukassa.
    Oon aina ollu aika herkkä luonne ja siihen liittyen tosi moni projekti jota oon alkanut tekeen, esim opiskelut, on menneet hunningolle koska oon antanu sen epävarmuuden ottaa vallan itestäni ja päättäny vähän niiku jo etukäteen että ei tästä mitään tuu kumminkaan. Nyt oon tilanteessa, jossa mun pitää tehdä kursseja tuplavauhdilla että valmistun. Mutta oon tajunnut jotenki viime aikoina että jopa minäkin oon ihan kykenevä ihminen normaaleine oppimiskykyineen, eli nyt se on vaa siitä kiinni että lyö perseen penkkii ja alkaa hommiin! Oon saletti että valmistun tavoiteajassa.
    Toivon että sä koet samanlaisen valaistumisen ja tajuat että sussakin on aivan oikeasti kaikki mitä tuo projekti vaatii. Älä epäile, vaan usko ittees! Voittajafiiliksen pönkittämiseks muistele paljon niitä tilanteita, jotka on osoituksia sun suuresta tahdonvoimasta. Esimerkiks just toi bikini challenge -menestystarina! Kyllä sä pystyt!!

    Tykkää

  6. Samoja ajatuksia pyörii täälläkin. Jollain tavalla pelkään että ikuisuusprojektini ”kroppa tiukaksi” ei kuitenkaan onnistu, vaikka kuinka lenkkeilen ja syön terveellisesti, joten säännöllisin väliajoin heitän hanskat tiskiin ja alan syödä kuin porsas. Sitten taas palaan ruotuun joksikin aikaa.

    Vaaka on myös vaarallinen. Jos se näyttää liian korkeaa lukemaa, suutun ja vedän överit. Jos se näyttää hyvää lukemaa, ajattelen että nyt voikin vihdoin höllätä ja mässätä. Huooh.

    Tykkää

  7. Kyllä siitä vaa’asta kannattaa luopua. Jos ne terveelliset elämäntavat ovat kiinni siitä vaa’asta, niin lopulta se vaaka alkaakin määrittelemään, milloin olet terve, milloin olet sopiva ja milloin sun elämä on hyvin ja milloin huonosti. Psykan opiskelijana voin ehkä sanoa vielä sellaisen jutun, että kun käskemme itsellemme jotain, esim. ”et saa lihoa/älä liho” niin meidän mieli kääntää sen päinvastaiseksi ja siksi yleensä lähdetään lipsumaan niinkuin sun tapauksessa syömishäiriön puolelle. Jos taas annetaan meidän mielelle vaan ohje, ei kielto, esim. tee niin kuin on oikein, niin yleensä pystytään paljon helpommin hallitsemaan sitä elämää.
    Tää on sun elämä, arvokkain elämä sulle koko maailmassa. Tee siitä hyvä<3

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.