Pohdintaa

Kutsun sua – Olitko itse kiusaaja?

Tällä hetkellä somessa kiertää todella hieno kampanja nimeltään #kutsumua, johon itsekin olen osallistunut. Kampanjakuvia selaillessani silmääni pisti vain se, että samalla kun kiusaamista kokeneet kertoivat, millä hirveillä sanoilla heitä oli kiusattu, he samaan aikaan kutsuivat kiusaajiaan samankaltaisilla nimillä. Heikko, pohjasakkaa, sieluton, typerä, tyhmä, ilkeä, kusipää…

Ymmärrän sen, että kiusaaminen jättää arvet – on jättänyt minuunkin – mutta en usko, että paras tapa kitkeä kiusaamista on vastata siihen samalla mitalla. Jos haluat, että sinua kutsutaan positiivisilla sanoilla, niin miksi ihmeessä haukut samaan aikaan muita?

Niin moni on kokenut kiusaamista, mutta varmasti lähes yhtä moni on tavalla tai toisella joskus kiusannut. Sitä ei vaan aina voi itsessään myöntää taikka edes nähdä. Kuinka moni ala-asteella tietämättäänkin joskus syrji tai nälvi jotain toista? Itse voin nostaa tässä kohtaa käden pystyyn, sillä meidän ala-asteen tiivis tyttöporukka syrji yhtä ja itsekin olin pahimman luokan pomputtaja. Haukuimme myös läskiksi syyttä suotta erästä tyttöä. Onneksi pienessä koulussa asioihin puututtiin ja pyysimme myös anteeksi ja olimme todella pahoillamme. Olimme kuitenkin 10-12 –vuotiaita, ei siinä iässä vielä oikein tajua tekojensa seurauksia. Ei, vaikka itseänikin sattui, kun isommat pojat kutsuivat minua rumaksi ja lihavaksi. En siltikään ymmärtänyt, että myös minun sanomanani ne sanat satuttavat. Viisas opettaja kuitenkin opetti meidät pikkuhiljaa ymmärtämään, että se mikä ei tunnu meistä itsestämme hyvältä, ei tunnu muissakaan. Kiusaamiseen pitää puuttua, mutta ei syyllistäen, vaan opastaen.


#Kutsumua

Jos olet kokenut kiusaamista alakoulussa koulutovereittesi toimesta, niin muista, etteivät he välttämättä ihan oikeasti ymmärtäneet toimineensa väärin. He kuitenkin saattavat ymmärtää sen nyt ja ovat moneen kertaan katuneet ja hävenneet tekemisiään. Itse ainakin olen.

Yläkouluun mennessä tunneäly alkaa sen verran kehittyä, ettei kaikkea kiusaamista voi pistää puhtaan tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden piikkiin. Silloin voi jo haluta satuttaa (ei tietenkään aina), ja itse koin pahimmat kiusaamiskokemukseni juurikin yläkoulussa. Huorittelua, juoruilua, pilakuvien piirtämistä, nenästä mollaamista ja niin edelleen. Se satutti ihan tosissaan ja muistan, kuinka kävelin koulun käytäviä aina jotenkin epämääräisesti sivuprofiiliani peitellen, koska se oli niin “kammottava”. Pelkäsin myös tosissani muutamaa ihmistä, sillä minua pari kertaa uhkailtiin väkivallalla yläasteella ja lukiossa. Pahinta kuitenkin oli juoruilu ja se, että en tullut toimeen koulun suosittujen kanssa, joilla todellakin oli valta “pilata maineeni”. Tästä kannoin katkeruutta vuosia ja taas vuosia ja kieltämättä joskus nykyäänkin joudun pakottamaan itseni tervehtimään heitä, jos joku vastaan kävelee.

Miksi sitten pyrin tervehtimään? Siksi, koska olen oppinut, ettei kaunan kantaminen auta mitään. Ja heitä, jotka minusta ei pidä, hämmentää, jos minä olen heille mukava. Olen myös useammasta oppinut, että he ovat oikeasti ystävällisiä ihmisiä, joilla on mahtava huumorintaju, he ovat kauniita ja onnellisia ja heillä menee elämässään hyvin. Ja olen onnellinen heidän puolestaan. Vaikka heidän vuokseen oma yläkouluaikani oli kamalaa, niin ymmärrän, että hekin olivat silloin teinejä. Heillä, kuten minullakin, maailma pyöri oman navan ympärillä. Ei silloin kovin empaattisesti jaksanut muista ajatella, kun hormonit hyrräsivät, kroppa ja elämä muuttui, sydän särkyi itse kullakin ja epävarmuus vaivasi meistä jokaista.

Olinko itse yläasteella sitten mallikelpoinen ihmistaimi? En todellakaan. Juoruilin, levittelin juoruja, puhuin pahaa, katselen nenän varttani pitkin ja sanoin ilkeitä asioita. Ja niin teki oikeastaan kaikki kaverini. Pitää muistaa, että kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus ja vain kiusattu itse voi määritellä sen, onko häntä kiusattu vai ei. “Minä en ole ikinä ketään kiusannut!” sanoo moni, joista joku voi sanoa, että on tullut juuri tuon ihmisen kiusaamiseksi. Lapsena ja teininä kun ei aina voi huomata sitä, minun omat teot ja valinnat muihin vaikuttavat. Hauskaksi läpäksi tarkoitettu vitsi voi jättää pahat arvet toiseen ja toinen taas vaan nauraa ja vastaa samalla mitalla. Sen vuoksi minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät voi millään uskoa, että heidän (tai heidän lastensa) sanat tai teot on jonkun toimesta tulkittu koulukiusaamiseksi.

Ovatko kiusaajat sitten heikkoa pohjasakkaa ja ilkeitä kusipäitä? Varmasti aidosti tunneköyhiä ilkeilijöitä löytyy, mutta monesti kiusaamisen takaa  löytyy itsekin kiusattu. Yläkouluaikoinani ne “pelottavimmat” löytyivät nuorisokodista, mistä voi jo päätellä, että monella on takana epätasapainoinen lapsuus, hylkäämiskokemuksia, henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa tai jotain muuta jäljet jättävää. Se ei tee heistä heikkoja eikä missään nimessä pohjasakkaa. Vaikeat kokemukset vaikuttavat ihmisiin eri tavoin, mutta etenkin murrosiässä epävakaa lapsuus voi nimenomaan näkyä häiriökäyttäytymisenä ja esimerkiksi kotiväkivaltaa (henkistä tai fyysistä) kokeneet voivat usein tuntea  tarvetta polkea muita, että saisivat edes joskus kokea miltä tuntuu, kun on valtaa. Ja siis sellaista valtaa, johon he ovat tottuneet.

Kiusaamisen taustalla on moninaisia syitä, joihin luonnollisesti pitää puuttua. Kiusaaminen ei lopu kiusaajia haukkumalla ja syyllistämälläkään, vaan nimenomaan opettamalla ja opastamalla heitä siihen, että muiden kiusaaminen ei todellakaan tuo onnea pitkässä juoksussa. Itseä ainakin hävettää edelleen muistella, millaisia jälkiä olen joihinkin voinut jättää vain siksi, etten todella ymmärtänyt ennen kuin aikuisena, että jokainen pieni sana ja teko voi olla jollekin juuri se elämänmittainen kaiku takaraivossa.

Haluaisinkin nyt kuulla teiltä lukijoiltani sen, että oletko sinä koskaan kiusannut ketään tarkoituksellasi tai tahattomasti ja minkä luulet olevan siihen syynä? Itse ainakin epäilen, että olen sanonut ihmistä läskiksi juurikin siksi, kun minuakin sanottiin ja oletin, että oma oloni paranee sillä (ei parantunut) ja syrjinyt olen puhtaasti tietämättömyyttäni. Juoruilukin tuntui oikeutetulta, kun minustakin juoruiltiin. Haluan itse tämän kampanjan yhteydessä muistuttaa, että teistä kaikista löytyy hyviä ominaisuuksia mutta niin löytyy kiusaajistannekin. Voisiko siis olla paikallaan välillä muistella niitä sanoja, joilla olet joskus muita ihmisiä kutsunut ja korvata ne positiivisilla?

#Kutsunsua

HUORA Kaunis ja vahva taistelija
LÄSKI Upea oman tiensä kulkija
TYHMÄ Huumorintajuinen kaikkien kaveri
LORTTO itsenäinen ja uskollinen
LEHMÄ todella kaunis menestyjä
HEVOSNAAMA Todellisuudessa kadehdittava kaunotar ja vieläpä mukava

Ja pyydän anteeksi. Pyydän todella, todella paljon anteeksi etenkin teiltä ja muiltakin, joita en itse olen tiedostanutkaan.

8 thoughts on “Kutsun sua – Olitko itse kiusaaja?

  1. Moikka!
    Erittäin hyvä teksti ja olen itse miettinyt samoja juttuja. Itseä on kiusattu ja olen itse kiusannut. Olin itse suositun piirin henkilö ihan ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Haukuttiin systemaattisesti yhtä tyttöä ja jätettiin ulkopuolelle ja juoruiltiin. Keksittiin joskus jopa ”juonia” miten nolata kyseinen henkilö. Oon kauhuissani siitä, miten tuon ikäisenä voi edes haluta tolla tavalla pahaa toiselle. Oon miettinyt, että ärsyttikö kyseisessä henkilössä hänen vahvuutensa. Hän ei näyttänyt olevan kiusaamisesta millään, vaikka varmasti se sattui. Ihmettelen ja ihailen yhä sitä, että kyseinen tyttö pystyi muutaman vuoden sisällä antamaan mulle anteeksi ja meistä tuli ystäviä.
    Sain itse kokea kiusaamista onneksi kuitenkin vain lievässä muodossa, enkä järjestäynyneesti koskaan. Nimittelyä, ulkonäön arvostelua ja piireistä pois sulkemista. Olin muutenkin äärettömän epävarma nuori, joten syömishäiriö ja masennus siitä seurasi. En halua sellaisia asioita kenellekään, enkä tosiaan toivo muuta kuin hyvää kiusaajilleni. Tiedän, että kiusaaminen johtuu omasta pahasta olosta ja epävarmuudesta. Olen antanut anteeksi kaikille, jotka ovat mua jotenkin kiusanneet ikinä. Itselle anteeksi antaminen on kuitenkin vaikeaa. Pelkään, jos näen jonkun henkilön, jota oon vaikka joskus haukkunut, että voi luoja toi varmaan inhoaa mua lopun elämänsä. Se on hirveä tunne ja yritän antaa anteeksi myös itselleni.

    Tykkää

    1. Jep, itsekin välillä mietin, että kuinka julma lapsi voi olla huomaamattaankin. Onneksi aikuiset usein osaavat opastaa oikeaan suuntaan ja moni herää itsekin jossain vaiheessa omaan käytökseensä, kun empatiakyky alkaa kehittyä paremmaksi.
      Ja todellakin tärkeää on myös tuo itselleen anteeksi antaminen! Hyvä kun nostit esille :)

      Tykkää

  2. Tosi hyvä kirjoitus! Itseä on jopa ahdistanut tämä kutsu mua -kampanja, koska itse olen kiusannut. Yläasteella, huonolla itsetunnolla varustettuna ja itsekin haukkumista (läski, lauta jne..) kokeneena halusin epätoivoisesti olla suositussa porukassa ja menin mukaan ilkeilemään monille ihmisille. Nyt ajateltuna se tuntuu ihan hirveältä, miten sitä on voinut olla niin ajattelematon. Tuntuu että omia aivoja ei käyttänyt ollenkaan ja toisaalta sitä omaa pahaa oloa purki sitten huonolla käytöksellä. Itsellä huono itsetunto ja muut syyt laukaisivat nuorena aikuisena syömishäiriön ja siihen liittyviä muitakin psyyken ongelmia. Nyt onneksi kuitenkin monta vuotta on mennyt jo tosi hyvin ja tasapaino alkaa löytyä elämässä.

    Tykkää

    1. Jep, mutta ei sitä teininä osaa mitenkään ajatella samallalailla ”järjellä” kuin kymmenenvuotta myöhemmin ja virheet ja impulssit ja hölmöilyt kuuluu siihen ikään. Ja ne voi jättää pitkät jäljet (kiusaaminen vastaanottajana että tekijänä) jos niitä ei käsittele. Harva vaan pystyy näkemään omaa käytöstään tai edes haluaa myöntää sitä, vaikka anteeksipyyntö ja asianmyöntäminen helpottaisi kovasti :) kovasti sulle tsemppiä <3

      Tykkää

  3. Hyvä teksti Jenny! Ehdottomasti oon itekin sitä mieltä, että negatiivisuuteen pitäisi vastata vaan olemalla entistäkin mukavampi. Se hämmentää ja monesti loppupeleissä johtaa siihen, että saa parempaa kohtelua, toisin kuin vastaamalla samalla mitalla.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s