hyvinvointi

Kun näkee itsensä muiden silmin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräs päivä salilla osasin jälleen keskittyä kaikkeen oleelliseen. Huomioin sen, miten järkyttävän isoksi vatsani onkaan kasvanut, miten reiteni sulautuivat yhteen suureksi pyrstöksi, miten jenkkakahvani vyöryivät ulos vapauteen puristavien treenitrikoitteni vyötärönauhan alta ja miten kerta kaikkisen hirvittävältä näytin.

Tein pystypunnerruksia tangolla ja silmäilin itseäni arvostelevasti. Läskiä tuolla. Läskiä täällä. Kaksari on sulautunut osaksi rintakehääni ja silmäpussiin voisi piilottaa kaksi koalaa. Allit hyllyivät. Pohkeet värisivät.

Tuijotin itseäni peilistä surumielisesti. Salitreeni ei tuonut hyvää oloa, koska olin ällöttävä. Kaikki muut samassa tilassa bodailevat olivat kauniita ja rohkeita. Minä ainoa valas.

Annoin katseeni kiertää peilin kautta ja kateellisina katselin kanssasaleilijoita. Salin peilit olivat järjestelty siten, että yhden peilin kautta saattoi vakoilla toisesta peilistä heijastuvia ihmisiä ja antauduin kyyläyksen valtaan.

Katseeni kiinnittyi vaaleaan naiseen, joka myös teki pystypunnerruksia. Naisella oli ihanan paksu poninhäntä ja aivan mahtavat käsivarret. ”Miksi minulla ei ole tuollaisia? Miksen minä näytä yhtä vahvalta?” muutaman sekunnin jälkeen tajusin, että tuo kyseinen nainen olin minä.

*kaboom*

Koska salin peilit heijastivat ihmiset vähän minne sattui, en hetkeen todellakaan ymmärtänyt näkeväni itseni peilistä. En ennen kuin tajusin, että kyseisellä naisella on samat vaatteet kuin minulla. Ja hän on paljon lihaksikkaamman näköinen, kuin oma peilikuvani. Vai onko sittenkään?

Itsetuntoni pompsahti reilusti ylöspäin. Kaksi sekuntia riitti siihen, että aloin nähdä itseni ihan uudessa valossa. Paremmassa valossa. Joo, massaa on kertynyt, mutta ei hitto näytän silti vahvalta. En ole ”vain läski” vaan näytän siltä, että käyn salilla ja olen käynyt siellä vähän pidempäänkin. Miksen ollut nähnyt sitä aiemmin?

Aloin katsoa lähipeilikuvaani uudemman kerran ja kyllä… Käsivarsissani näkyi lihaksia. Etureisieni kaaressa oli pari kulmaa ja harteissani oli nähtävissä positiivista pyöreyttä.

Kuinka inhottava ihminen voikaan itselleen olla? Kuinka sokea? Kuinka paljon kauniimpi sitä onkaan heti, kun huomaa katsoa itseään toisten silmin?

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGILISTA INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK |YOUTUBE

 

 

MeNaiset Sport -lehden uusimpana tarjouksena puolen vuoden lehdet ja matkaan saat valita joko kosmetiikkaa tai yli 100€ arvosta koruja.

15 thoughts on “Kun näkee itsensä muiden silmin

  1. Ihana teksti! Ja niin pystyn samaistumaan, välillä sitä on niin vääristynyt kuva itsestään. Minäkin saatan katsoa itseäni salilla peilistä ja miettiä että ei hemmetti mikä rimppakinttu, mitkä tikkujalat, ja sitten käännän katseen toiseen peiliin ja suurin piirtein säikähdän omaa (hyvinmuodostunutta) pebaani :D

    Tykkää

  2. Mulla kävi ihan sama juttu. Kattelin sivusilmällä että onpas tuolla hoikan ja urheilullisen olonen bööna, lisäksi sillä on samanvärinen toppi kun mulla :) Kyllä yllättyi iloisesti ja jäi vilkuilemaan itseään vähän pidemmäksikin aikaa sivusta :D
    Silti salin pukukopin valo on edelleen armoton jos sattuu vielä olemaan kokovartalopeilin kohdalla vaihtamassa vaatteita, mutta mitäs noista. Ajanhukkaa se on itseään mollata, se on ihan ok olla eri kokoinen kuin teininä. Mitenkä sitä voi edetä jos jää joihinkin vanhoihin asioihin roikkumaan, elämää tämä vaan on. :)

    Tykkää

  3. Oot niin ihana ja tsemppaava! Me naiset ollaan oikeita susia toisillemme, mutta voi himputti millasia bitchejä me ollaan itellemme. Oon monesti havahtunu siihen että ihailen kaveriani, joka on kaunis ja muodokas, mutta itselläni jos pömpöttää yhtään mistään, olen vain ruma läski. Logiikka kadoksissa.

    Tykkää

  4. Mulla kävi kerran ihan samalla tavalla! BMI:n mukaan ylipainoa on vielä sellainen parikyt kiloa, mutta olen jo lähes pari vuotta treenannut ahkerasti, samanmoiset parikyt kiloa puolitoista vuotta sitten tiputtaneena, nyttemmin yli vuoden samoissa mitoissa junnanneena. Kerran tosiaan taas salilla tuijottelin ja manasin omaa maharöllykkää etupeilistä, kunnes sivupeilistä näin yllättäen erään sporttisen näköisen naisen. Jäin ikäänkuin vahingossa tuijottelemaan ja ajattelin, että ”tuo on vähän tuollainen mukavan naisellisen, mutta lihaksikkaan näköinen, vitsi kun mäkin näyttäisin tolta!” ja sitten tajusin katsovani itseäni :D Jännä miten sitä näkeekin itsensä niin eritavalla kuin muut… Eihän sitä ikinä tuijottelisi ja arvostelisi muita samalla tavalla kuin itseään. Tuo oli itsellä sellainen silmiä avaava kokemus, jonka jälkeen olen ollut paljon armollisempi omaa kroppaa kohtaan.

    Tykkää

  5. toi on kyllä niin vihonviimenen juttu kun pilaa muutenkin hieman alavireessä olleen treenifiiliksen morkkaamalla ulkomuotoaan. Onneksi osaan yhdistää sen ittensä haukkumisen yleensä siihen faktaan, että oon lähteny treenaamaan väsyneenä. Tosta syystä mä myös ite pidän hurjan tärkeenä oikeita vaatteita oikeisiin treeneihin, koska jos lähen kyykkäämään kireähkössä topissa, keskittyminen menee vähän turhan helpolla sinne rutistuviin masumakkaroihin. Sitte taas olkapäätreeneissä on must päästä kattelemaan että kyyyllä sinne ehkä pikkuhiljaa jotain pyöreyttä ja lohkeiluja on joskus tulossa :D

    Tykkää

  6. Ei oo vielä salilla tuolla tavalla käynyt, mutta jos jossain julkisessa tilassa vilkaisen omaa naamaani heijastavasta pinnasta tajuamatta, että olen itse siinä, mietin vain että onpa oudon näköinen mies. :DDD
    Ja olen siis nainen.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.