hyvinvointi · Pohdintaa

Mitkäs ovat somen hyvät puolet?

Sosiaalista mediaa elikäs somea parjataan aika usein. Milloin yllytetään ihmisiä pitämään some-taukoa, milloin varoitellaan narsismista ja milloin syytetään nykyteknologiaa veltostuvasta kansasta. Totta kai monet varoitukset ovat paikallaan ja negatiivisia ilmiöitä sosiaaliseen mediaan liittyy runsaasti, mutta niin liittyy paljon positiivistakin.

Itse tein gradun liittyen nimenomaan sosiaalisen median voimaannuttavaan vaikutukseen etenkin nuorten käyttäjiensä kohdalla ja haluankin nyt nostaa esille niistä muutamia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Nuoret ovat riippuvaisia kavereistaan

Kyllä. Nuoret eivät ole niinkään riippuvaisia internetistä tai puhelimistaan. He ovat riippuvaisia kavereistaan ja sosiaalisista kontakteistaan. Samoin me monet aikuisetkin! Kun miettii, mihin käytämme eniten nettiä tai sovelluksia, niin kyllä ne ovat enenevissä määrin sosiaalisia: Facebook, Twitter, Instagram, WhatsApp. Haluamme tietää, mitä muut tekevät. Haluamme reagoida muiden tekemisiin. Haluamme, että meihin reagoidaan.  Haluamme kertoa, missä menemme ja haluamme pitää yhteyttä kaukana ja lähellä asuviin ystäviimme.

Online-ystävyys voi olla täysin yhtä tärkeä ja läheinen kuin offline-ystävyyskin ja yleensähän nämä ystävyydet täydentävät toisiaan. Itsensä syrjityksi ja erilaiseksi kokeva ihminen voi löytää internetin kätköistä itselleen samanhenkistä seuraa ja saada luotua tärkeitä kontakteja ja samoin ihan kuka tahansa saattaa syventää ystävyyttään somessa tiettyihin ystäviinsä. Itse tuskin olisin muutamaan ihmiseen koskaan kunnolla tutustunut ilman Facebookia ja Whatsappia ja pariin tuskin pitäisin enää mitään yhteyttä ilman noita välineitä. Kiitos somen, ystäväpiirini on säilynyt ja jopa kasvanut vuosien saatossa. Kiitos somen, en ollut Tuusulassa niin yksinäinen mitä olisin voinut olla, kun pysyin kartalla siitä, mitä lähipiirini siellä toisessa päässä Suomea puuhasi.

Erityisesti maaseudulla tai pienemmillä paikkakunnilla asuvat tuntuvat hyötyvän sosiaalisesta mediasta oli ikä mikä hyvänsä. Kun välimatkat ovat pitkiä ja liikuntakyky rajallinen (etenkin alaikäinen/iäkäs) niin some voi olla ainoa tapa ”hengailla” kavereiden ja tuttujen kanssa esim. koulun ulkopuolella. Itsekin yläasteella asuin 5-45 km päässä lähimmistä kavereistani ja täällä ei todellakaan liiku mitkään julkiset ja se viisi kilsaa oli autotietä vailla kävelytietä ja katuvaloja. Koulun jälkeen oli pakko hypätä siihen yhteen ainoaan bussiin jos halusi päästä kotiin saman vuorokauden aikana ja turha toivo, että illasta kukaan jaksaisi viedä sinua kylille. Kiitos netti ja tekstarit: kaverit pysyivät lähellä. Nykyään yhteydenpito reaaliaikaisesti on huomattavasti helpompaa ja monipuolisempaa!

2. Huomio!

Se, että haluamme huomiota somessa ei tee kenestäkään suoraan narsistia tai huonosta itsetunnosta kärsivää huomiohoratsua.

Kuten offline-maailmassa, niin myös online-maailmassa toiset pitävät enemmän huomiosta kuin toiset ja toisten sosiaaliset ympyrät ovat suurempia kuin toisilla. FB-kavereiden määrästä tai päivitysaktiivisuudesta ei mielestäni kannata tehdä liian nopeita psykoanalyyseja kenestäkään.  On tietenkin hyvä opastaa etenkin lapsia ja nuoria pitämään kiinni vanhempien määrittämistä yksityisasetuksista ja siitä, mitä kannattaa julkaista ja mitä ei, mutta niiden sisällä mielestäni nuori saa ilmaista itseään juuri niinkuin kokee itselleen sopivaksi. Siinähän sitä oppii! Emme myöskään voi vaatia nuorelta yhtä ”järjellistä” käyttäytymistä kuin aikuiselta, joka on jo tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja kasvattanut aivonsa täyteen kukoistukseen. Nuoruuteen kuuluu ylilyönnit ja huonotkin päätökset. LISÄKSI Facebookin eri kansalaiskanavia seuratessani nuorilla tuntuu tuo netiketti olevan huomattavasti paremmin hallussa kuin 40+ väestöllä. Kun kasvaa someen kiinni, niin sitä oppii aika pian myös käyttäytymään siellä ja erottamaan esimerkiksi trollauksen ja epäuskottavan materiaalin. Nuoret eivät ole täysin vietävissä olevia idiootteja, jotka eivät pysty erottamaan totuutta tarusta, vaan medialukutaito kehittyy aika nopsaan nykyajan lapsukaisilla, joille sitä aletaan paapattaa jo kapaloissa. Ja hyvä niin. Enemmänkin saisi. Totta kai media ja ympäristö vaikuttavat (ja ovat AINA vaikuttaneet esimerkiksi kauneusihanteisiimme) mutta ne vaikutukset eivät ole pelkästään negatiivisia. Media on pullollaan myös hyviä roolimalleja ja esimerkiksi nuorten absolutismi ja tupakoimattomuus on ollut nosteessa ja isona syynä raittiuden ”coolistuminen” mediassa ja monet raittiit tai kohtuudella juovat esikuvat. Totta on, että samalla ne päihteitä käyttävät nuoret käyttävät niitä noiden kieltäytyjienkin edestä, mutta ei mikään muutos hetkessä tapahdu.

On ikävää tietenkin, että nykyään tärkeää tuntuu olevan instagram-seuraajien määrä ja #like4like. Silti se on ymmärrettävää ja nyt huomion ja ”kuuluisuuden” saavuttamisesta on tullut kohtalaisen vaivatonta. Some-julkisuuden lieveilmiöt voivat olla pieniä tai sitten todella vakavia, enkä todellakaan suosittele jokaista tavoittelemaan Ask-feimeyttä MUTTA… Kun todellisuus on se, että huomiota halutaan (myös minä Jenny 26v) niin ei auta kuin hyväksyä se ja pyrkiä näkemään sen hyvät puolet. Esimerkiksi blogit ja vloggaus ovat hyviä kanavia tienata esimerkiksi hieman taskurahaa, mikä etenkin kotona asuvalle voi olla isokin juttu. Hatersien lisäksi monet saavat myös positiivista huomiota ja kehuja, joita on aina kiva kuulla ja sillä on myönteinen vaikutus itsetuntoon. Negatiiviset kommentit voivat toki loukata, mutta voivat myös ns. kasvattaa nahkaa ja opettamaan sitä, että koskaan et voi olla sellainen, että miellytät kaikkia. Aina joku ulisee jostakin. Mutta kun olet oma itsesi ja pystyt seisomaan sanojesi ja tekojesi taustalla, niin ne negailut vaan lakkaa vaikuttamasta samalla tavalla. Ja monen mielestä olet hyvä, paras, upein ja ihanin juuri tuollaisena kuin olet!

3. Itseilmaisu

Siitä päästääkin sopivasti mielestäni yhteen somen hienoimmista jutuista: itseilmaisuun. Oli erikoislahjana sitten kirjoittaminen, kuvailu, piirtäminen, videointi, tarinointi, sanelu, höpöttely tai ihan mikä tahansa: somessa sen voi esitellä. Eikä sen taidon tarvitse olla edes mitenkään erikoinen, kunhan sinä itse koet, että nyt voit ilmaista itseäsi juuri miten haluat. Tärkeintä ei aina ole edes se, että tuotoksesi saavat huomiota vaan se, että saat sen ulos itsestäsi. Voin rehellisesti sanoa, että ilman bloggailua en olisi edes näinkään tasapainoinen ihminen. Vaikka en ole mestarikirjoittaja enkä mikään maailmanluokan mielipidevaikuttaja, niin ainakin olen saanut ilmaista itseäni kuusi vuotta juuri niinkuin minusta itsestäni tuntuu hyvälle.

Nykyään on helppo saada yleisöä omille tuotoksilleen ja myös palautetta niistä. Pöytälaatikkorunoilijoista on tullut Twitter-haikuilijoita ja kotisohvakitaristeista YouTube-sensaatioita. Tai jos ei sensaatioita, niin ainakin hän voi saada edes kymmenen aktiivista seuraajaa ja se jo voi tuntua todella hyvälle ja voimaannuttavalle. Minua seurataan, olen siis olemassa. 

4. Löytöretki minuuteen

Kuka minä olen? Millainen minä olen? Minne kuulun? Netissä noiden vastausten etsiskely on helppoa oli ikä sitten mikä tahansa. Eri keskustelupalstoilla ja sivustoilla vierailut voivat vahvistaa tai ravistella käsitystä itsestäsi, samanhenkisen seuran löytäminen on aina a dream come true ja ne oudoimmat ja pelottavimmatkin ajatukset uskaltaa sanoa ”ääneen” jossain paikoissa ja tajuta, ettei olekaan yksin tai saa neuvoa siihen, mistä voi hakea apua. Totta kai vääräänkin seuraan voi ajautua, mutta on harmillista, että vain nämä ”väärään seuraan päätyneet” päätyvät usein myös otsikoihin. Esimerkkinä nyt monet koulusurmaajat, jotka ovat lietsoneet itsensä toimintaan somen kautta. Pimentoon jäävät ne hyvin, hyvin monet tapaukset, joilla on voinut olla vastaavia ajatuksia, mutta jotka ovat saaneet purkaa ne pois voimauttavassa paikassa. Jossain, missä heitä on kuunneltu eikä heitä ole tuomittu, jossain, missä he ovat oppineet näkemään asiat eri tavoin. Jossain, mistä saivat rohkeutta hakea apua. Jossain, mistä löysivät sellaista seuraa, joka sammutti vihan.

Kaikki meistä etsii itseään joskus. Se voi liittyä seksuaali-  tai ammatti-identiteettiin tai ylipäätänsä siihen, että millainen ihminen juuri minä olen. Olenko hullu? Olenko narsisti? Olenko bi? Olenko tulevaisuuden palomies? Olenko ujo? Olenko ikuisesti yksin? Olenko läski? Olenko mitä tahansa?

Netissä näitä erilaisia identiteettejä ja minuuksia voi myös harjoitella. Itse aikanani bloggasin anonyymisti ja selkeästi tietyn roolin takaa. Esitin olevani juuri sellainen kuin halusin olla. Tuohon aikaanhan olin juuri irtautunut todella hankalasta ja pelottavasta ihmissuhteesta, olin aloittanut yliopisto-opiskelut vieraassa kaupungissa ja olin kaikin tavoin hajalla ja hukassa. Mutta blogissa olin itsevarma, menevä, hauska ja rohkea. Ja ajan kanssa minusta tulikin sellainen. Vaikken kovin menevä ole vieläkään, mutta nyt sentään minulla on rohkeutta mennä.

Ilman somea en olisi minä. Olisitko sinäkään sinä?

Haluankin kuulla nyt teidän positiivisia kokemuksia ja ajatuksia sosiaaliseen mediaan liittyen! Miksi some on tärkeää juuri sinulle? Mitä hyvää some on tuonut elämääsi?

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.