Pohdintaa · Unelma itsestä

Vaa’asta vapaaksi

Kuuluin heihin, joiden aamu alkoi aamupissan jälkeisellä vaa’alla seisoskelulla. Joka kerta silmät kiinni rukoilin, että lukema olisi pienempi kuin edellisenä päivänä. Paras fiilis oli silloin, kun aamulla oli nälkä ja ”kevyt” olo – se lupaili hyvää tulosta. Iloitsin sadan gramman pienenemisestä tai murehdin sadan gramman kasvua.

Missä sata grammaa näkyy 171cm pitkässä ihmisessä? Ei yhtään missään.

Kuva täältä

Numero motivoi minua, mutta ei hyvällä tavalla. Vaa’an lukema oli samaan aikaan sekä keppi että porkkana, joka määritti koko päivän kulun. ”Huono” tulos johti joko ”AIVAN SAMA SYÖN KAIKEN LIHON JOKA TAPAUKSESSA”-päivään taikka ”No, ei sitten syödä tänään”-päivään. ”Hyvä” tulos johti joko siihen, että palkitsin itseni herkulla tai buustasin itseni samanlaiseen onnistuneeseen päivään.

Koska onnistunut päivä mitattiin seuraavan päivän aamuna alasti vaa’an päällä, millään muulla ei ollut merkitystä.

Kamalaa.

Kamalaa, kuinka jumissa sitä oli omaan elopainoonsa. Kamalaa, että vaati n. 20 kilon lihomista, ennen kuin uskalsin olla nousematta vaa’alle ja keskittyä kuuntelemaan kehoani ja oloani. Kamalaa, että mittasin päivien hyvyyden aina huomisen perusteella, en sen perusteella, millä mielin menin nukkumaan.

Tuskin olisin päässyt koskaan valaistumaan tässä asiassa, jos en olisi sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan ja alkanut syömään osittain sen johdosta hitokseen liikaa mitä kulutin. Pian painoa olikin sen verran, etten halunnut mennä vaa’alle. En suostunut menemään vaa’alle. Syyskuussa ”Unelma itsestä”-valmennuksen Facebook-sivuilla julistin itseni vaakalakkoon. Seuraavan kerran kävin vaa’alla Fitness Expossa samalla kun mittasin kehonkoostumukseni ja sen jälkeen en ole painostani tiennyt mitään.

Alkuun se epätietoisuus tuntui haastavalta. Kun vaatteita kiristi niin oletin, että olen lihonut AINAKIN viisi kiloa lisää ja sehän tarkoittaisi maailmanloppua.

Pari viikkoa eteenpäin ja ymmärsin, ettei minun lihomiseni aiheuta zombie apocalypseä. Aloin luottaa kroppaani. Aloin uskoa siihen, että osaan syödä juuri sitä, mitä milloinkin kaipaan, osaan liikkua siten, miten minun kuuluukin liikkua ja painan juuri sen verran, kuin kivillä kiinnostaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen salilla havaitsin, että käsivarsilihakseni piirtyvät selvemmin näkyviin eivätkä tissini olleet enää niin inyourface mitä olivat joulukuussa. Mainitsin havainnostani Wilhelmille ja hän oli samaa mieltä siitä, että rasva on alkanut palaa ja luonnollisesti se katoaa ensimmäisenä ylävartalostani.

Vaa’alle en mene siltikään, sillä en halua joutua taas siihen kierteeseen, että tärkein onnistumisen mittari on aamuinen numero eikä se, miltä omasta mielestäni näytän. Kyllä vaatekaappini kertoo mihin suuntaan olen menossa ja oma fiilis auttaa pysymään sillä kaidalla tiellä.

Ja tänään kaita tie suosittelee lettukestejä ja Expendables kolmosta.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGILISTA INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK | VLOGIA

12 thoughts on “Vaa’asta vapaaksi

  1. Todella moni (etenkin nainen) on jossain elämänvaiheessa koukussa vaakaan ja sen lukemiin. Joskus itse iltaisin olin nälkäinen tietoisesti, että aamulla olisin vielä tyhjempi. Nyt käyn vaa’alla ehkä kerran puolessa vuodessa toteamassa, että jooo-o ei se paino oo noussu muttei laskenutkaan. Peilin edessä tietysti stressaan yhä, mutta helpompaa kun peili ei anna lukemia. Mutta voin kertoa, että vaa’attomuus luo todellakin mielenrauhaa. En jaksa stressata mitä painan ja voin sanoa sen jopa ääneen kavereilleni. Mitä sitten, se on numero yhtälailla kuin pituuteni, kengänkokoni tai vaikka asunnon numeroni.

    Tykkää

    1. Niinpä :) Kyllä sitä päältä päinkin näkee onko jonkin paino sopiva vai epäsopiva. Se lukema ja BMI eivät kerro kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista useinkaan tarkasti

      Tykkää

  2. Oon kans ollu vaakatuijottelija. Lopulta sairastuin anoreksiaan josta nyt ylös taistelen osastolla. Tärkeä tärkeä aihe kirjottaa varsinki nyt tammikuun kiristelyprojektien takia. Kiitos, toivottavasti ihmiset alkais ymmärtää ettei painolla ole väliä, se kun on vaan numero.

    Oikeesti halusin vaan sanoa että oot aivan ihana ja mun lempibloggaaja ♡ :)

    Tykkää

  3. Itse päätin nyt jättää painon kyttäilyn myös pois. Teen siitä itselleni herkästi mörön, vaikka en punninnutkaan kun ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Etenkin kun loppuvuodesta huomasin että painoni alkoi nousta, mutta olo ei ollut paljon kummempi kuin aiemminkaan tajusin että minun kannattaa nyt jättää numeroiden muistiinpano pois.
    Myös koitan opetella kuuntelemaan miltä itsestäni tuntuu ja elää enemmän sen mukaan. Tiedän että elän perus terveellisesti. Outoa että oma pää vaan huutaa ettei se millään riitä. Etenkin kun itsellänikin on taipumusta tuohon ”AIVAN SAMA SYÖN KAIKEN LIHON JOKA TAPAUKSESSA”- meininkiin. Ei kai se ihmekkään että lihoin vähän lisää :D Voi meitä naisia. Osataan sitä olla urpoja kun numeroita tuijotellaan…

    On ollut todella mukavaa lukea täältä blogistasi kuinka vaikuttaa että sinäkin olet pääsemässä koko ajan enemmän tasapainoon. Itsellänikin on samanlaisia prosesseja meneillään :) tsemppiä ja letkeetä menoa!

    Tykkää

  4. Hyvä päätös! Mä aloitin tänä vuonna myös vaakalakon, kyllä vaa’alla käyminen kerran kuussa (tai harvemminkin) riittää. Siinähän sitä oppii kuuntelemaan omaa kroppaansa, ja sen merkkejä. Vaa’alla käynti aiheuttaa monille kuitenkin stressiä, ja stressihän on tunnetusti laihtumisen pahin vihollinen :) En halua määritellä itseäni yhden lukeman perusteella – lukeman, joka voi vielä vaihdella päivän sisälläkin ties kuinka paljon.

    Kaikkea hyvää sulle tälle vuodelle, näytät hyvältä :)

    Tykkää

  5. Oon ollu jo erittäin pitkään sitä mieltä, että jokaisen naisen tulisi heittää henkilövaa’alla vesilintua ja mitä pikimmiten. Se ei loppujen lopuksi kerro kenellekään yhtään mitään. Aiheuttaa vaan juurikin tuota turhaa stressiä ja pääkopan hajoilua ja pidemmässä juoksussa pilaa ihan kaiken.

    Itsellekin se paskaläjä oli joskus minuuteni mittari, mutta nyttemmin hurahdettuani lihaksiin en käy sillä, kuin silloin, kun valmentajani tarvitsee sitä tietoa johonkin. Ja yllätys yllätys…viihdyn nykyään todella kovasti painolukemassa joka ois vielä about 4 vuotta sitten saanu mut ulvomaan pettymyksestä ja ampumaan kuulan kalloon niin sanotusti. :D

    Tykkää

  6. Mä luin tän jutun vasta nyt ja kommentoin vasta näin jälkikäteen. Tutulta kuulostaa, se lukema vaa’assa määritteli kauan aikuisikään asti miten syötiin päivän mittaan. Varsinkin kun lukema oli laskenut meni herkästi herkkuvaihden päälle, josta seurasi taas painonnousu ja ahdistus. Ei mitään järkeä!
    Kaveri on raskauden jälkeen alkanut kuntoilun ja laihdutellut. Olen koittanut häntäkin saada tajuamaan että heittäisi sillä vaa’alla jo vesilintua. Saan aina kuulla ensimmäisten joukossa kuinka se paino on taas kilolla noussut ja sitten vähän ajan päästä kuinka hän on tyytyväinen kun paino on ollut pitkän aikaa jo kilon alle kuusikymmentä. Voi morjens, miten se yksi, kaksi tai viisi kiloa voikaan määritellä noin tarkkaan miltä sitä kuuluisi tuntua? Toivottavasti ei ikinä tarvitsisi palata itse harrastamaan tuota ”vaakahyppyä”…

    Tykkää

  7. http://www.hs.fi/terveys/a1305917404664 Lisätään taas ihimisten vaakariippuvaisuutta, ihan niinkö se puntarin lukema meitä jotenki määrittelisi!

    Oli pakko tulla linkittämään tänne ko huomasin tämän Hesarin jutun, tuli jotenkin niin ärsyyntynyt mieli ko vastikään luin tätä sinun juttuasi ja kovasti nyökyttelin päätä. Itekin olen opetellut vaa’asta irti, tiijän ittekin, että olen syksyn ja joulun aikana lihonut muutaman kilon, eikä sitä vaa’an tartte kertoa minulle. Iliman vaakaa tiijän myös, että net kilot lähtee todennäköisesti hyvinkin kivuttomasti, kun olen palannut syömisteni kanssa joulusta takaisin normaaliin ja mikä tärkeintä, pääsen kunnolla kiinni säännölliseen liikkumisrytmiin, mikä ressaavan ja kiireisen syksyn aikana jäi kovin toisarvoiseksi asiaksi, valitettavasti.

    Meillä vaakaa käytetäänki nykyään lähinnä koiran punnitsemiseen ja mies saa hoitaa senkin homman. :D

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.