3 thoughts on “Katse taakse

    1. Hei! En yleensä vaivaudu kommentoimaan blogitekstejä, mutta koen sielujen sympatiaa sun kanssa. Eksyin blogiisi tässä noin viikko sitten googlettaessa erilaisia syömishäiriöitä. Kerroit kyseisessä tekstissä omasta historiastasi ja ahmintahäiriöoireista. Ensimmäistä kertaa koko ’sairauteni’ aikana ajattelin että en nyt ihan luuseri ole. Muillakin on samalaisia oireita! Kiteytit sanoiksi omia ajatuksia ja tunteita ja tavallaan autoit minua ymmärtämään itseäni paremmin. Kiitos! :)
      Paremmalla puoliskolla ei olla vieläkään, vaikka toivoisin tälle jo käännettä. .Sen verran tullut omaa elämää sabotoitua. Käsittämätöntä miksi ihmiset aiheuttavat itselleen tällaista kärsimystä. Itse olin täysin tyytyväinen itseeni ulkoisesti ja sisäisesti (ainahan itsestään pikku virheitä löytää..), mutta jostain ihmeellisestä syystä aloin ahmia salaa. Painon kertyessä yritin kompensoida. Näin itseni hirvittävän isona parin kilon kertyessä. Näin jälkeenpäin noin 15KG isompana ajattelen, kuinka näytin hyvältä jopa 5 kiloa isompana. Sain siitä tavallaan jännitystä elämään suunnitellessa ahmintaa ja sen ollessa salaista. Se tasoitti tunteita, ja hetken voi unohtaa muun maailman täysin. Useimmiten en parin ensimmäisen ”haukun” jälkeen edes halunnut jatkaa, ei tehnyt mieli. Ehkä halusin satuttaa itseäni, tuntea jtn, tai nimenomaan olla tuntematta. Pikku hiljaa siitä tuli tapa josta ei opi eroon. Ahminta alkoi muutamasta viikko kerrasta vaihdellen paljon, mutta kuten lähes aina isoimmat ahminnat tapahtuneet yksin ollessa. Myös bulimisia piirteitä ollut välillä. Tällä hetkellä koen olevani syvässä suossa, josta ei tunnu olevan päästä pois. Viimeiset kolme viikkoa olen lähes vain syönyt ja syönyt. Lopetuspäätös pitää ehkä vajaa puoli tuntia. Hävettää ja kiukuttaa tällainen. Olen kuin piilossa maailmalta ja jään paitsi kaikesta. Tässä iässä pitäisi nauttia ja nähdä ihmisiä ja suunnitella tulevaisuutta. Olen kuitenkin vajaassa puolessa vuodessa menettänyt itseluittamukseni ja toivon. Jos olen näin heikko; miten pärjään yksin tulevaisuudessa, etenkin kun tulee vastoinkäymisiä? ? Suren myös ihmisten vuoksi jotka välittävät ja tietävät enemmän tai vähemmän tilanteestani. En haluaisi aiheuttaa heille kärsimystä.
      Mahtavaa että jaat kuitenkin kokemuksiasi täällä avoimesti ja autat samalla, ainakin minua, ja todennäköisesti montaa muuta ruuan kanssa taistelevaa. Ihana nähdä kuinka itse olet selkeästi voittamassa ”taiston” ja tunnut ehetytyneen paljon. Kaikkea hyvää sinne jatkossakin! :)

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s