Pohdintaa

Olenko minä kaunis?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muokkaamaton kuva. Kuvaushetkellä naamassa hieman ripsiväriä ja CC-voide. Poskessa ketsuppia ja  ruumiinlämpötila kevyesti koholla. Vaan jostain syystä pidän tuosta kuvasta, vaikka näytänkin siinä ikäistäni vanhemmalta, väsyneeltä ja hieman kipeältäkin. Mutta samalla näytän seesteiseltä, tyytyväiseltä ja onnelliselta.

Ja sitä minä olin. Juuri tuolloin tuolla suolla heilani kanssa. Takana lyhyehkö pieruhuumorin täyteinen kävely autolta kuvauspaikalle.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen kauniina. Teininä koin hirveitä tuskia ”ison” nenäni ja noita-akkaleukani vuoksi ja nyt aikuisena tuskailen silmänalusteni kanssa. Itseasiassa niinkin paljon, että jos voitan lotossa niin ihan ensimmäisenä marssin jonnekin pyytämään ratkaisua tähän ongelmaan :D Mutta olen alkanut hyväksyä nekin osaksi naamaani. Nenästä olen jopa alkanut pitämään.

Jotenkin vasta nyt, kun ikää on melkein 27 vuotta, olen sisäistänyt sen tosiasian, että ei minun tarvitse olla kaunis. Minun tarvitsee vain hyväksyä itse itseni ja se tosiasia, että maailmaan mahtuu ihmisiä, joiden mielestä en ole mitenkään kummoinen ilmestys. Etenkään ketsuppia naamallani. Samalla minun täytyy hyväksyä se, että joidenkin mielestä olen kaunis silmäpussieni kanssa.

Olen käyttänyt lukemattomia tunteja oman naamani ja ulkonäköni arvioimiseen ja arvostelemiseen, että olen unohtanut sen, että lopulliseen vaikutelmaan vaikuttaa se, että miten käyttäydyn ja mitä suustani tulee pihalle. Jos pitää valita, olisinko mieluummin jonkun mielestä kaunis vaiko älykäs, niin olisin mieluummin älykäs. Tai hauska. Tai persoonallinen. Miksi sitten itse pidän OMAA ulkonäköäni tärkeimpänä kriteerinä, jos kuitenkin haluan, että minut määritellään kasvonpiirteitteni sijaan luonteenpiirteitteni perusteella?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olenko minä kaunis? Onko sillä edes mitään merkitystä? Kuinka kaunis/ruma ihmisen tarvitsee olla, että sillä on jotain merkitystä?

Ja lopuksi: voisiko joku kertoa minulle, mitä minä yritin tässä postauksessa sanoa?

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA

BLOGLOVIN’ BLOGILISTA INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK | VLOGIA

28 thoughts on “Olenko minä kaunis?

  1. Mun mielestä aito, persoonallinen ja iloinen ihminen on kaunis. Joskus siihen oikein havahtuu, miten on ihaillut jotain ihmistä ulkonäön perusteella ja nostanut jotenkin ylemmälle jalustalle, mutta sitten kun oppiikin tuntemaan enemmän ja huomaa, ettei ihmisessä ole mitään muuta kuin kaunis ulkokuori, niin katoaa kauneus hyvin nopeasti mun silmissä. Eli itse ihailen ainakin ihmisiä, jotka ovat sisältä kauniita ensisijaisesti.

    Tykkää

    1. Niinpä! Oon huomannut saman, että alkuun kaunis ihminen ”rumenee” silmissä jos ei pidä persoonasta. Sitä vastoin ystävät ja mukavat tyypit vaan kaunistuvat ajan kanssa:)

      Tykkää

  2. Jos kukaan ei ole vielä sulle sanonut tänään, niin olet hyvin kaunis! Just tollanen luonnonkaunis, mikä ihastuttaa ainakin mua. Ja tietysti sillä on merkitystä pitääkö itseään kauniina, sillä sen huomaa myös ympärillä olevat ihmiset, että viihdytkö nahoissasi. Ihanaa sunnuntaita :)

    Tykkää

  3. Ihana postaus :) Kyllä, sinä olet kaunis ja monesti ne ulkoiset asiat joiden kanssa on aikaisemmin paininut onkin se juttu, mikä tekee ihmisestä oman näköisensä ja luo sen kuuluisan ulkoisen kauneuden. Itse olen aina käyttänyt ylipainoani suojamuurina ja määrittänyt itseni sitä kautta. Olen lihava ja sitä kautta huono ihmisen, aika surullista etten sanoisi. Sisäisen itseni olen hyväksynyt aina, mutta silti se ulkoinen habitus on rynninyt ohitse ja vienyt voiton. Vihdoin ajatustyö rupeaa kantamaan tulosta ja hyväksyn itseni vatsamakkaroineen kaikkineen.

    Jaa, olikohan tässä mun kommentissa mitään järkeä :D

    Tykkää

    1. Tuttu tunne! Vaikka kuinka on sint itsensäkanssa, niin silti tulee kiitä hetkiä, että epäilee omaa ulkonäköään. Sitä on aina julma itselleen, vaikka muille olisi kuinka ihana :D

      Tykkää

  4. Heippa
    Mielenkiintoista lukea omia ajatuksiasi ulkonäöstäsi, koska itse olen elämäni aikana paininut samojen juttujen kanssa. Iso nenä ja silmänaluset. Nyt katsoin kuvaasi, ei, minun mielestä sinulla ei ole lainkaan iso nenä. Ja silmiä kun katsoin, ajattelin, että kaikillahan meillä tietyissä valoissa näkyy tummat aluset. Samalla hetkellä tajusin, että juuri itsessänihän kritisoin aina samoja asioita. Ja kyllä, olen itse joskus kanssa miettinyt taloustilanteen salliessa tehdä jtn ainakin silmänalusille, mahd myös nenälle. Vaikka loppupeleissä niihin ei juur kukaan muu kiinnitä huomiota kuin me itse. ja sitäkin vähenevissä määrin..

    avaava oli tekstisi, kiitos siitä :)

    Tykkää

    1. No niinpä! Mulla on lähes aina silmäpussit valokuvissa (muokkaan välillä aika rankallakin kädellä ne pois) jahuvittavaa, että itseäni ne muka ahdistaa niin paljon, vaikka muut ei niitä edes pistä silmälle, koska ne vaan ovat osa naamaani :D

      Tykkää

  5. Kommentoisin tähän että ei pitäisi keskittyä ulkoisiin piirteisiin, vaan kuten sanoit nimenomaan se sisäinen seesteisyys tekee ihmisestä kauniin. Kuitenkin pakko sanoa että kun sulla nimenomaan mielestäni on erityisen kauniit kasvot. En tiedä onko se sitten symmetrisyys vai mikä mutta jotenkin vaan on.

    Tykkää

    1. Oi kiitos, ihan punastun :D Vino nenäni kiittää <3 Mutta totta, hyvä olo näkyy ulospäin, niinhän sitä aina sanotaan ja se kyllä pitääkin paikkansa.

      Tykkää

  6. Oi olet sinä kaunis :)! Mun mielestä se, että on sujut itsensä kanssa, itsevarma sopivalla tavalla on jo kauneutta itsessään. Ilo ja onnellisuus tekevät kaikista kauniita. Itsekin joskus tuntunut, että joku ihminen on tosi kaunis, mutta jos luonne on ilkeä ja sisältä ”ruma” tai ei vaikka ollenkaan hymyile tai ole yhtään varma itsestään, se ei ole kaunista. Vanhemmiten olen huomannut, että kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita. Esimerkiksi bannerisi kuvissa näytät myös kauniilta, iloiselta ja hymyilevältä :).

    Tykkää

    1. Kiitos, sieki <3 Ja tuo on totta, että se kauneus lähtee sisältä ja jokaisessa on jotain kaunista tai komeaa tai söpöä tai ihanaa. Ei kukaan ole pelkästään "ruma" :)

      Tykkää

  7. Olen huomannut, että omat lempparikuvat vuosienkin takaa ovat nimenomaan sellaisia kuvia, joissa näytän mielestäni onnelliselta. Kuvia katsellessa voi vieläkin muistaa ja palauttaa mieleen sen ihanan päivän, hetken tai tunteen. Ei ole niinkään väliä onko kuvassa viimeisen päälle laittautunut vai ei, vaan sen onnellisuuden tunne on tärkeintä.

    Toiset kuvat taas saattavat olla visuaalisesti kauniita, mutta jos kuvanottohetkellä elämässä on ollut jotain ikävää meneillään, ei kuvaa halua esim katsoa kovin usein tai laittaa seinälle.

    En oo ihan varma mikä tän kommentin pointti oli, mutta tulipahan sanottua! Ihanaa sunnuntaita!

    Tykkää

    1. Joo, toi on totta! Etenkin blogia selatessa taaksepäin huomaan, että moni kuva on sellainen, etten oikein halua edes katsoa niitä. Vaikka olisikin kroppa hyvin ja naama hyvin, mutta kun muistaa mitä asioita mihinkin aikaan liittyi, niin ne muistot pilaa niitä kuvia

      Tykkää

  8. Onnellinen ihminen on kaunis, ja jos jotain ulkonäöltä haluaa vaatia, niin sellainen perus puhtaus olisi ihan suotavaa. (Suihkussa tarpeeksi usein :D )

    Tietenkin on monenlaisia henkilökohtaisia preferenssejä, esim. minä tykkään, jos naisella on punaista huulipunaa tai miehellä tummat hiukset, mutta nämä nyt vain ovat yksityiskohtia. Tärkeintä on se, että ihminen näyttää siltä, että hänellä on hyvä olla. Ihmisellä voi olla hyvä olla paksun meikin kanssa tai naama täysin meikittä, tai jotain siltä väliltä.

    Tykkää

    1. Niinpä :) ei meikkaaminen tosiaankaan ole aina merkki mistään itseinhosta tai epävarmuudesta. Sehän on joillekin jo tärkeä itseilmaisun väline :)

      Tykkää

  9. Kyllä sen näin aikuisena vaan tajuaa, että klisee on erittäin totta – kauneus tulee sisältä päin. Arkielämässä kauniita ovat ne ihmiset, jotka ovat iloisia, kohteliaita, ystävällisiä ja hymyileviä. Aivan sama miltä ulkoisesti näyttävät.

    Toki lehdissä ja netissä huomion herättää se normien mukaisesti kaunis ihminen, mutta eipä sillä ole todellisuuden kanssa paljonkaan tekemistä.

    Et varmasti kerjännyt kehuja, ja ehkä on vaivaannuttavaa niitä saada, mutta mielestäni olet kaunis ulkoisesti (nuo hiukset ja ihon kun saisin!), ja mikä tärkeämpää, vaikutat olevan myös sisäisesti.

    Tykkää

    1. oi kiitos kovasti <3
      Ja totta, kaunis ihminen myy usein paremmin ja sellaista perusturvallista klassista kauneutta on helppokin lisätä kuvitukseksi, mutta kuten sanoit, ei sillä paljoa ole merkitystä sitten tässä meidän kasvokkaisessa elämässämme :) Kukaan ei kuitenkaan näytä siltä, miltä näyttää yhdessä, pysäytetyssä kuvassa.

      Tykkää

  10. En pidä itseäni kauniina. Teininä vihasin kirkkaan vaaleanvihreitä silmiäni niin paljon, että käytin ruskeita piilareita, kunnes optikko kielsi piilareiden käytön kokonaan. Se oli aluksi tosi vaikeaa, mutta sitten tajusin kuinka harvalla on samanlaiset silmieni erikoisen muodon lisäksi.

    Nenäni on pottunokka, kirjaimellisesti. Koko ikäni sitä vihannut ja heikkoimpina hetkinä jopa mietiskellyt leikkauttamista. Mutta pelko leikkauksen epäonnistumisesta tai vieläkin huonommasta lopputuloksesta on sysännyt sen ajatuksista.

    Sairastuin aikuisiän akneen viime vuonna ja kasvoni oli paiseita täynnä. Sain Roaccutan kuurin, joka lisäsi paiseita entisestään. Ilman kilon meikkikerrosta en pystynyt viemään edes roskia, saati käymään kaupassa. Monet aamut ennen töihinmenoa itkin epätoivoa, kipua ja kauheaa peilikuvaani. Saatoin meikata 4 kertaa uudestaan, koska en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Elin koko kevään ja kesän neljän seinän sisällä. Lääke vaikutti muutenkin todella rajusti. Olin kuoleman väsynyt, apaattinen ja alamaissa. Juuri ja juuri jaksoin käydä töissä. Olin elämäni kunnossa ennen sairastumistani ja puolen vuoden erakoituminen ei auttanut kunnossa pysymiseen. Ainut lohtu oli ruoka, eli lihoin jonkin verran..
    Nyt tauti on selätetty ja jaksamiseni on parempi. Muistona kasvoillani, ohimoilla, poskissa ja leukaperissä on arvet, mutta näytän itseltäni. Paksut ja elinvoimaiset hiukseni ovat nykyään 1/3 osa entisestä.

    Kaikesta huolimatta tää tauti on opettanut olemaan itsellen ja vioilleni armollisempi :)

    Yks päivä mietin, sitä kuinka paljon ihmiset nykyään käyttävät lisäkkeitä. On ripsien pidennyksiä, hiuslisäkettä, kynnet ja freddyt :D
    Jotenkin tälläisenä ”luomuna” tuntee itsensä aika pliisuksi vaikkä käytänkin meikkejä arkena. Mitä muut on mieltä?

    Tykkää

    1. Vihreät silmät on ihania <3 :) aikuisiän akne on kamalaa! mulla oli sitä selässä ja hieman naamassa lievänä ja se jo vaikutti itsetuntooni, en voi edes kuvitella kuinka kova paikka se on, jos akne iskee päälle ihan täysin voimi :/. Se lääkekuuri on tosi raskas, mutta todennäköisesti sen arvoinen. Hiukset ovat onneksi uusiutuva luonnonvara ja tulevat takaisin <3 V

      Tykkää

  11. Iho-ongelmasta kärsivänä on pakko kommentoida edelliseen viestiin liittyen. Toivon koko sydämestäni, että joku päivä pidät itseäsi kauniina ja on ihanaa, että olet oppinut olemaan itselleni armollisempi! Vaatii ihan pirusti hommia, että saa itsetuntonsa takaisin sen jälkeen, kun sen on jonkun asian takia menettänyt. Mun aikuisiän akne on kait suht iisi tapaus, vaikka ei se pahimmalla hetkellä siltä ole tuntunut. Olen saanut kuulla jatkuvasti siitä kuinka pieni ongelmani onkaan, vaikka olen viettänyt paljon itkuisia ja kipeitä aamuja yrittäen epätoivoisesti saada naamani näyttämään edes jokseenkin kunnolliselta. Ja voi sitä kipulääkkeiden määrää aina välillä lääkekuurien lisäksi. Tauti myös herkisti hirmuisesti ja pillahdin itkuun, ku ihotautilääkäri kehui minua kauniiksi arvista ja kamalista pateista huolimatta. Lääkärikin siinä häkeltyi ja pyysi anteeksi kommenttiaan. :)

    Nyt kuitenkin on tapahtunut jonkinlainen käännekohta elämässäni. En enää piilottele arpiani tai iho-ongelmiani, koska se ei tee minusta huonoa ihmistä. Hittoako minä tälle mitään voin! :) Olen tehnyt kaikkeni, jotta ongelma katoaisi ja jos olisi keino päästä tästä eroon, tekisin sen. Samoin kuin kestosuosikki selluliitti. Jos olisi rahaa, menisin rasvaimuun. Mutta eihän näiden ongelmien poistuminen minua itseäni muuttaisi. Itsetuntoa ja vaatekaappia joo, mutta itsetunnon saa kyllä kasattua ilman radikaaleja tekojakin. On vain tehtävä paljon töitä oman pääkopan sisällä ja nostettava se leuka ylös. Näytinpä miltä tahansa, olen kuitenkin sama oma itseni, jolla on kiero huumorintaju ja iloinen luonne. Ja aivan hiton hyvä tyyppi muutenkin. Ihan niinkuin te kaikki muutkin! :D

    Tykkää

    1. Ihanaa, että olet löytänyt sisäistä hyväksyntää itseäsi kohtaan <3 itsellänikin on aikuisena tullut aknea (ei pahana kuitenkaan) ja sillä ollut iso merkitys välillä itsetuntoon! Onneksi rauhoittui yhdellä antibioottikuurilla ja arpia jäi vain yksi. Ja ihminen pysyy samana, vaikka naama muuttuisikin, siinä olettäysin oikeassa <3

      Tykkää

      1. Minä olen kärsinyt aknesta noin 12-vuotiaasta asti (tosin muistan, että yksittäisiä finnejä oli jo 10-vuotiaana). Olen 23-vuotias ja minulla on edelleen finnejä. 19-vuotiaana kävin ihotautilääkärillä ja sain erilaisia voiteita, mutta kuulemma akneni ei ole niin paha, että tarvitsisin Roaccutan-kuurin. Olen siitä lähtien käyttänyt aknea ehkäiseviä voiteita sillä tuloksella, että finnejä on ehkä hitusen vähemmän, mutta heti kun pidän taukoa voiteista (niitä ei voi käyttää jatkuvasti), finnit puskevat esiin.

        En osaa sanoa, onko tämä aikuisiän aknea vai mitä, sillä se tosiaan on jatkunut teini-iän kynnykseltä saakka samanlaisena. Joskus on hyviä aikoja, joskus taas iho puhkeaa oikein kunnolla kukkaan. Vuosien saatossa olen kuitenkin hyväksynyt, että minä olen nyt se ihminen, jolla ei ole maailman kaunein iho. Meikillä saa ihmeitä aikaan. En kyllä pysty edelleenkään poistumaan talosta ilman meikkivoidetta.

        Olen kuitenkin huomannut, että jos näen ihmisiä, joilla on paljon finnejä, en kauhistele niitä saatikka kiinnitä niihin edes erityisemmin huomiota, joten kaipa muut ihmiset näkevät myös minussa muutakin kuin finnini. Suuri itsetunnon kohottaja oli poikakaverini, jolle lopulta kerroin, etten halua pyytää häntä yökylään, koska silloin minun pitäisi nukkumaan mennessä ottaa meikit pois, enkä halua, että hän näkee minut finneineni. Hän on vakuuttanut, ettei välitä siitä, onko minulla finnejä vai ei, vaan haluaa viettää aikaa kanssani kaikesta huolimatta. En nyt tarkoita, ettenkö olisi pitänyt itseäni ihan viehättävänä ennen tuota kommenttia, mutta tuo sai minut viimeistään tajuamaan, etteivät finnit lopulta ole niin maailmaa kaatava juttu.

        Tykkää

  12. Ihana postaus – ja vieläpä ensimmäinen laatuaan jota sinun blogistasi luin :-) Ahkerasti fitfashionin muita blogeja seuraan, mutta vasta kun tämä postauksesi pomppasi tuohon etusivun yläreunaan klikkailin itseni tännekkin – enkä varmasti viimeistä kertaa.

    Kyllä olet kaunis, niin hirvittävä clisee kuin se onkin niin meistä jokainen on jonkun mielestä kaunis. Tähän sopii loistavasti ah aina yhtä ihana sanonta ”kauneus on katsojan silmissä”. Näin se vaan on, ei siitä pääse yli eikä ympäri ! :-) Ja toisaalta kuten itsekkin totesit, mitä sillä sitten on oikeasti väliä onko kaunis vai ei. Tai paremminkin kenen kaikkien mielestä sitä on kaunis tai kenen silmään sitä on erityisen ruma tai vaikkapa mitäänsanomaton. Se riittää että on itse itselleen kaunis, ja se kumpuaa sitten jo niin paljon syvemmältä kuin silmäpusseista tai nenän muodosta. Ja sinullakin on varmasti (ja ymmärtääkseni) elämässäsi ihmisiä joille olet kaunis juurikin tuollaisena. Onnellisuus on kaunista. Huumorintaju ja nauru on kaunista. Tasapainoisuus on kaunista. Kauneus on niin paljon muutakin kuin tasainen iho tai ”täydellinen” nenä.

    … Ja voi että kun nämä asiat olisi yhtä helppo hyväksyä itsessään kuin ne on ventovieraassa. Itse sitä vaan on itsensä pahin kriitikko, ja itseensä on paljon vaikeampi soveltaa näitä asioita. Voi tätä ihmismieltä :p

    Tykkää

    1. Näinpä! Siinä, missä muissa huomioi kauneuden, niin itsessään näkee vain ”virheet”. Typerää, mutta eipä sitä varmaan voi välttääkään :D ja teretulemast Hikikinkkuun!

      Tykkää

  13. Osu ja upposi tämä postaus, niin kuin varmasti monelle naiselle. Hyvä ja rohkea kirjotus!<3 Ihan ensiksi täytyy sanoa että olet luonnon kaunis, sievät kasvonpiirteet, ei mitenkään huomiota herättävät mutta silti kauniit. Yleensä aina hehkutetaan sitä kuinka tulisi rakastaa itseään semmoisenaan kuin on, ja sitä kuinka jokainen on kaunis. Minusta tämä on tietynlainen vale, tottakai olen samaa mieltä siitä, että tutustuttua ihmiseen niin luonne määrittää tosi paljon myös sitä kauneutta. Omalla kohdalla koen jonkinlaista vääryyttä siitä, että olen syntynyt tämän näköisenä. Olen aina kokenut olevani ruma ja sitä kautta paljon alempi arvoisempi kuin muut.. rakastan terveyttä ja hyvinvointia! Aika surullista, mutta totta.. Salilla treenaan väh.5krt/vk+ kaikki muut harrastukset ja olen fyysisesti tosi hyvässä kunnossa. Silti peiliin katsoessa itken edelleen monia kertoja viikossa, enkä vain edelleenkään ole hyväksynyt sitä miltä näytän ja ikää 27 vuotta. onko täällä muita kohtalo tovereita ? :)

    Tykkää

    1. Kiitos! Kyllähän kauneutta on hyvä ja terve kroppakin ja uskon kyllä, että kyllä sinussa kauneutta on kasvoissakin. Sitä on vaan vaikea nähdä sitä välillä itsessään, ei minullakaan ole ollut kaunista oloa moneen kuukauteen. Korkeintaan ”siedettävä” :D

      Tykkää

  14. Ööh, olet kyllä kauniimpi tuossa kuvassa ilman meikkiä. Liika meikki ja räikeä huulipuna harvoin sytyttää miehiä. Eli jos meikkaillaan, niin sitten kevyemmin. Mutta luonnonkaunis mimmi olet kyllä. Semmoinen naapurin tyttö mihin voisi ihastua helposti.. ;)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s