Pohdintaa · Yleinen

Millainen on vahva nainen?

IMG_0460
Vahva nainen on sellainen, joka tiedostaa sen itse.

Sellainen, joka on selvinnyt elämässään pystypäin siihen pisteeseen, jossa on juuri nyt.

Ei vahvan naisen takana tarvitse olla kohudokumentin aiheeksi sopivia tragedioita, menetyksiä ja kokemuksia. Vahva nainen ymmärtää, että riittää, että hän on selvinnyt oman elämänsä kolhuista. Ei hänen tarvitse selviytyä Pompeijin tuhosta tietääkseen, mitä todellinen vahvuus on. Se on jokaisen oma kokemus.

Minua hämmentää ihmisten tarve korostaa oman elämänsä vastoinkäymisiä jos he haluavat lisätä omaa uskottavuuttaan. Olen itsekin sortunut tähän ja jälkeenpäin miettinyt, että tekeekö ne minusta todella jotain erityistä? Ei. Ne ovat tehneet minusta minut. Ja minä olen jo tällaisenaan erityinen, mutta en sen erityisempi kuin kukaan muukaan.

Totta kai ihailen ihmisiä, jotka ovat selvinneet aivan järkyttävistä kohtaloista voittajina ja jotka eivät ole antaneet negatiivisten tapahtumien pilata loppuelämäänsä. He ovat vahvoja. Samoin vahvoja ovat he, jotka ovat syntyneet onnellisten tähtien alla ja joiden suurin suru saattaa olla 15-vuotiaana koettu ero ensirakkaudesta. Ei heitä pidä vähätellä. Kai jokainen meistä muistaa ne ensimmäiset sydänsurut ja sen tunteen kun uskoi ihan oikeasti, ettei koskaan löydä ketään parempaa, kukaan ei rakasta ja tuska ei lopu koskaan? Se tunne oli todellinen ja se tunne oli raastava. Eikö siitä selviäminen ilman itsemurhaa ole jo osoitus vahvuudesta?

Vahva nainen nostaa oman painonsa penkistä. Ja tämä on siis minun oma määritelmäni FYYSISESTÄ vahvuudesta. Vahva nainen myös mavettaa huoletta kolminumeroisia lukuja ja pääsee syväkyykkyyn. Yllättävää kyllä määritelmäni fyysisestä vahvuudesta nousevat oman tasoni myötä. Aiemmin pidin vahvuutena sitä, että nostaa penkistä 50 kiloa. Kun nostin sen tajusin, että ei se riitäkään. En ole vielä tarpeeksi vahva.

Tajusin, etten koskaan tule olemaan omasta mielestäni fyysisesti  vahva, koska tavoitteet kohoavat sitä mukaan, kun painot sujahtavat helposti suorille käsivarsille rinnalta. Ehkä pelkään kehityksen tyssäävän tyytyväisyyteen, ehkä en uskalla myöntää pitäväni itseäni vahvana. Jostain syystä minun on helpompi sanoa olevani henkisesti vahva ja nähdä se vahvuus myös muissa. Fyysisen vahvuuden näen kyllä kanssabodaajissa, mutta itseni kohdalla suljen silmät ja oletan olevani edelleen heiveröinen.

Vaikken edes ole.

Vahva nainen on tissigatesta sitä mieltä mitä on. 

Millainen vahva nainen sinä olet?

 

12 thoughts on “Millainen on vahva nainen?

  1. Mielenkiintoinen postaus! :) pisti ajattelemaan. Ajattelin jos voisit ehkä auttaa jotenkin. Olen siis laihduttanut typerimmällä mahdollisella tavalla.. viikot olen lähes syömättä ja viikonloppuna vedän kaikkea mahdollista kaksin käsin n. 8000kalorin verran päivässä. Painoni on noin 43 tällähetkellä mutta näytän paljon lihavammalta kuin ollessani 50kg ja treenattu. Paikat roikkuvat ja olo on todellakin löysä ja rasvaa sekä selluliittiä on kertynyt hurjasti! Nykyisin ongelma on se, että en enää pysty kompensoimaan olemalla syömättä vaan syön n. Joka toinen päivä överit. Paisuminen pelottaa mua ihan hirveästi- koska jo nyt peilikuva ei ollenkaan miellytä. Lisään vielä sen että olen ollut 3kk liikkumatta nilkkavamman takia. Mitähän kannattaisi tehdä? Alanko paisumaan jos syön normaalisti koska kaikki lihakset ovat kadonneet?

    Tykkää

    1. Päinvastoin! Uskon (en ole siis asiantuntija!) että paasto-ahmimisrytmi on pistänyt aineenvaihduntaasi nyt pahemman kerran sekaisin ja kun palaat normaaliin ja järkevään ruokarytmiin kroppasi alkaa toimia kunnolla, nestepöhötykset katoaa ja pikkuhiljaa painokin alkaa laskea tai pysyy ainakin paikoillaan. 3kk ei kaikki lihakset ehdi kadota ja varmaan pystyt pikkuhiljaa palailemaan ainakin kevyehkön yläkroppatreenin pariin? :)

      Tykkää

    2. uskon samaa että aineenvaihduntasi on täysin sekaisin, kun alat syömään terveellisesti ja säännöllisesti aineenvaihdunta korjaantuu aika nopeasti. ja treenaamalla saat lihasta, lihas kuluttaa myös enemmän levossa kuin läski joten tämäkin nostaa aineenvaihduntaa.

      Tykkää

  2. Mielenkiintoisia pohdintoja! Itse tiedostan olevani vahva nainen, vaikkei elämässäni ole tapahtunut mitään suurta tragediaa. Itse määrittelen vahvaksi naiseksi (ja ihmiseksi yleisesti) yksilön, joka kykenee toimimaan itsenäisesti, ratkaisemaan asioita itsenäisesti. Vaikeiden aikojen edessä on hyvä turvautua läheisiin, mutta uskon myös, että itsenäisesti rankoista ajoista selviäminen vahvistaa ihmistä todella paljon. Tai ehkä sittenkin katkeroittaa? Minulle siis ehkä vahva nainen tarkoittaa itsenäistä naista. Sitä, että osaa selvitä elämästä ja arjestaan ilman toista osapuolta. Tietysti miehen/naisen osa yksilön elämässä on hieno ja tärkeä asia, mutta että osaisi toimia ilman sitä varmistusta siltä toiselta. Sitä, että on itse kykenevä tekemään suuria päätöksiä, toteuttamaan, uskaltamaan, ottamaan riskejä. Olenkohan jo liian sinkkuuntunut, kun määrittelen vahvaksi yksilöksi itsenäisen naisen?

    Tykkää

    1. Itsenäisyys on minustakin hyvä vahvuuden määritelmä ja itsenäinenhän voi olla, vaikka olisikin osa suurta perhettä tai kiinteää parisuhdetta. :)

      Tykkää

  3. Mielenkiintoista tosiaan, pisti ajattelemaan. Mielestäni henkisen vahvuuden käsite kokee inflaation jos jokainen aikuisikään ja työelämään selvinnyt ihminen on automaattisesti vahva… Hyvähän se on tietysti ajatella itseään vahvana, vaikka objektiivisesti olisi aivan tavis, mutta jotta vahvuudella oikeasti olisi jotain merkitystä, niin täytyyhän sen olla hieman poikkeuksellista ja muita vahvempaa vahvuutta :)

    Itsenäisyyden kytkeminen vahvuuteen on hyvä määritelmä, vaikka toki epäitsenäinenkin voi olla vahva. Itse ihailen ja pidän vahvoina sellaisia ihmisiä, jotka ovat kliseisesti selvinneet elämän valtavista vastoinkäymisistä (esim. rankka lapsuus, oman lapsen kuolema), ja jotka surutyön jälkeen tsemppaavat itsensä takaisin elämään ja pyrkivät aktiivisesti luomaan itselleen onnelliset olosuhteet.

    Tykkää

    1. Itse taas koen, että jokaisen pitäisi pystyä ja saada nähdä itsensä vahvana, oli takana sitten ”helppo” tai ”vaikea” elämä (sekin kun on subjektiivista). Itsestäni tuntuisi vaan julmalta ajatella, että olisin heikko koska en ole kokenut sitä tai tätä tai että olen huomattavasti vahvempi kuin henkilö X, koska koin sitä ja tätä hän taas ei. Toki myös itse ihailen ihmisiä, jotka ovat päässeet ylitse suurista tragedioista ja järkyttävistä kokemuksista, mutta heidänkin ihailtavuutensa omissa silmissäni laskee jos he itse korostavat omaa vahvuuttaan vähättelemällä muita. Vaikea selittää. Mutta esimerkiksi ihailen todella paljon esimerkiksi Pekka Hyysaloa, joka ei sen kummemmin korosta omaa henkistä vahvuuttaan vaan on sitä mieltä, että jokaiselta löytyy kyllä ne samat henkiset voimavarat kuntouttaa itsensä, kunhan vaan uskaltaa ottaa ne käyttöön.

      Tykkää

      1. Olet kyllä ihan oikeassa. Eihän se niinkään voi mennä, että ihminen voisi olla vahva vasta jos on kokenut elämässään isoja menetyksiä ja surua ja selvinnyt niistä. Ehkä kaikkia tulee pitää lähtökohtaisesti vahvoina, ellei ole erityistä syytä ajatella toisin :)

        Tykkää

  4. En osaa sanoa nyt mitään sen fiksumpaa, kun että tykkäsin ja tykkäsin tosi kovasti. Tosi monia samanlaisia ajatuksia itsellä, ja muutenkin. Hyvä teksti :)

    Tykkää

  5. Hankala käsite, vahvuus nimittäin. Itse sairastan kroonista sairautta ja kuulen jatkuvasti olevani the vahva nainen! No, sairaus ei sinänsä kenestäkään tee vahvaa kun se nyt vaan täytyy kestää, ei kai sitä muutakaan voi. Toiset katkeroituu, toiset oppii käsittelemään hankalat asiat päänsä sisällä. Minulle vaikeat hetket on opettaneet että heikkoutensa täytyy myöntää ja hyväksyä jotta voi tuntea olonsa vahvaksi. Psyykkiset ja fyysiset. Luulen että kehityksen tiellä on kaikessa tekemisessä se ettei pysähdy kuuntelemaan itseään ja hyväksy omia kielteisiäkin tunteita. Vain silloin niiden voi antaa mennä! Itsenäisyyskin on osa vahvuutta mutta aika elähtänyt ajatus että pitäisi selviytyä itse kaikesta ollakseen vahva. Suurempaa vahvuutta on myöntää että olen vain ihminen, tarvitsen myös tukea ja apua. Vahvan ihmisen lähellä on hyvä olla koska heillä ei ole tarvetta pönkittää omaa olemustaan muiden kustannuksella. Näin mie sen näen! En kyllä usko että kellään on niin kivuton, väritön,hajuton ja mauton elämä, ettei ois tilaisuutta opetella käsitteleen hankalia asioita. Jos on niin täytyy olla hyvät lääkkeet… vahva, vahva ja vahva – huono äikänaine olis tullu! :D

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s