Kesäkinkku · Paino · Pohdintaa · Yleinen

Liian lihava Fitfashioniin

11327323_828132970613590_1646591882_n

Look at all these fucks I give!

Olen onnekas bloggaaja, koska saan harvoin negatiivista kommenttia. Yleensä mahdollinen ”kritiikki” on hyvin kirjoitettua ja ystävällistä palautetta, jossa suositellaan asiaa y tai x. Mutta totta kai aina silloin tällöin kommenttiboksiin kilahtaa jotain ihan ihmeellistä settiä. Pari kommenttia haluan nostaa nyt esiin ja keskustella vähän aiheesta ihan julkisesti.

"Tämä on FITNESS-portaali. Oot liian lihava tähän portaalin, miks et vaan palais jo bloggeriin?"

Ikävä kyllä en ole liian lihava tänne, mutta tarpeeksi lihava tehdäkseni ihan mitä tahansa. Fitfashionin kanssa sopimusta tehdessäni en muistaakseni allekirjoittanut lupausta pysyä tietyn painoisena, vaan kelpasin tänne juuri tällaisena. Tässä välissä on seilattu rasvattomasta kunnosta ylipainoon ja kaikkeen siltä väliltä, mutta pääpaino on edelleen kuntosalissa, kroppa-aatoksissa ja keskivertonaisen elämästä. En ole personal trainer, en ole fitness-kisaaja, en ole liikunta- tai ravitsemusalan asiantuntija, en ole urheilija, en ole fitnessmalli. Olen vaan ihan tavallinen kasvatustieteiden maisteri, joka koittaa kehittää voimatasojaan salilla ja muokkaamaan kroppaansa uusien haasteiden kautta. Väittäisin, että tämä minun tavallisuuteni on se syy, miksi täällä heilun. Oon sopivasti nobody. Tavallinen tanttara.

Miks annoit ittes päästä taas tollaseks ku olit jo jossain välissä varsin hyvässä kuosissa..? Et voi tosissas väittää että ”lisäkilot sopii sulle” kun tiedät varmasti itekkin miten paljon paremmalta olo ilman niitä tuntuu. Ne ei sovi kenellekkään, turhaa selittelyä. Suosittelen ottaa ittees niskasta kiinni ruokavalion kanssa ja vähän äkkiä jos haluut päästä eroon tosta ”kyllä mä vielä joskus laihdun”-asenteesta ja jatkuvasta rivien välistä pursuavasta valituksesta ja aikaansaamattomuudesta jota näkee kyllä täällä blogin puolella ihan riittävästi. Et tule laihtumaan jos käyt mäkkärissä. Suoraa puhetta mutta tiedät tän kyl itsekkin.

Ensinnäkin: ”Taas tollaseksi”. En ole ennen ollut näin painava, mutta en myöskään näin lihaksikas. :D Ihan ekaa kertaa tässä olomuodossa ollaan!

Toisekseen: Lisäkilot sopivat minulle paremmin kuin se rasvaprosentti 15 %. En sano, että ylipaino on ideaali olotila minulle (sitä se ei ole) mutta sellaiset 70 kiloa on varmaan ihan soppeli paino meikäläiselle. :) Ja tiedän paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka näyttävät UPEILTA ja tietävät sen itsekin. Eli kyllä: lisäkilot sopivat joillekuille. Tärkeintä, miksi itse olonsa tuntee. Tämä voi tulla sinulle myös yllätyksenä, mutta olen fyysisesti paremmassa kunnossa nyt kuin tuolloin. Mutta ennen kaikkea: olen henkisesti paljon paremmassa kunnossa.

Kolmanneksi: Tuon varsin hyvän kuosin jälkeen sairastuin masennukseen, bulimiaan ja sain kohtuu pahan burn outin, jotka kaikki myöhemmin taisivat selittyä kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Lihoin jo siksi, että kroppani ei toiminut kunnolla, enkä todellakaan olisi niillä voimavaroilla jaksanut itseäni varsin hyvässä kuosissa pitää. En mitenkään. Sain paniikkikohtauksia kuntosalilla, vuoroin olin syömättä, vuoroin söin ihan mitä tahansa, vuoroin en nukkunut ollenkaan, vuoroin nukuin vuorokausia. Olosuhteet itseni taas tollaiseksi päästämiseksi olivat siis varsin otolliset.

Kun olin varsin hyvässä kuosissa, olin aika epävarma. Epävarma tulevaisuudestani, epävarma elämästäni, epävarma itsestäni. Nyt, kun olen taas tollanen, niin olen itseasiassa todella tyytyväinen elämääni. Olen onnellinen! Tiedän vihdoinkin, millaista työtä todella haluan tehdä, raha-asiat alkavat olla kunnossa ja rinnalleni löytyi ihan täydellinen mies. Ainoa asia, mitä elämässäni muuttaisin on oma kroppani ja MINÄ VOIN VAIKUTTAA SIIHEN. Ja vaikutan siihen kokoajan.

Olen syksystä asti pysynyt samanpainoisena, ja silti käynyt salilla kohtalaisen ahkerasti ja treenannut kunnolla etenkin tämän vuoden puolella, kun lääkitys alkoi pelittää. Vaikka rasvaa löytyy, niin kroppani malli ei ole sieltä pahimmasta päästä kuitenkaan. Mahdun shortseihini ja mahdun bikineihini. Tunnen oloni myös usein kauniiksi. Totta kai haluan tiputella rasvaprosenttia alemmas ja mahtua jälleen lempifarkkuihini, mutta ei minulla niin hengenhätää ole, että alkaisin hyperventiloida nykytilani vuoksi. Mäkkäriinkin menen, jos se tuntuu sillä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Useimmiten suosin kyllä Heseä.

Minulla on ihan oikeasti hyvä olla näin. Tavoittelen parempaa kuntoa ja timmimpää persettä siksi, että niiden tavoittelu tukee hyvinvointiani, ei itsetuntoani.

Myönnän, ettei blogini ole viimeiseen vuoteen ollut mikään onnistumisten Mekka mitä projekteihin tulee, mutta siinä tärkeimmässä olen onnistunut: hyväksyn itseni.

En enää piiloudu peiton alle, jos pitää puolinakuna tai täysin nakuna kävellä asunnossa kun Wilhelm on paikalla. Tiedän, että hän rakastaa minua, vaikka olenkin taas tollanen. En myöskään enää itke pukukopissa tai pukeudu telttoihin. Totta kai välillä on niitä huonoja päiviä ja kroppa-ahdistuksia, mutta oikeasti: kellä (naisella) niitä ei olisi?

Vaakalukemani kertoo minusta pelkästään sen, paljonko painan. Ihmisenä koen olevani onnistunut yksilö.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK | VLOGIA

80 thoughts on “Liian lihava Fitfashioniin

  1. I lööööv youuu<3 ihana vastine ja oot just hyvä tänne jos tää koostuis pelkästään super fiteistä tyypeistä ei puolet ihmisistä jaksais käydä täällä koska mailmassa ei nyt vaan kaikki oo täydellisiä onnistujia super fit kroppineen ja mäkin karttamisineen…sun,jonnan,monnan,annan ja umpun blogit saa mut palaamaan aina. Teillä on hyvät päivät,huonot päivät mutta PARASTA ootte just sitä mitä ootte silloin kun ootte moni täällä tietoisesti esittää että koko ajan kaikki on fine ja ollaan positiivisia mutta teillä positiivisuus ja ihana persoona lähtee aitoudesta siitä ettei kellään oo kaikki aina body peukkuu. Ootte aidoimmat blogaajat joita oon koskaan lukenu❤️

    Tykkää

    1. Sinä olet kaunis, oli enemmän tikissä tai vähemmän! Paionoin aikoinaan reilusti alle 50 kg enkä takuulla ollut onnellisempi, kuin nyt vähän pullukkana. :) Minä tykkään ja mies tykkää, kun pm persettä ja tissiä mistä ottaa kiinni. You go girl, älä välitä muiden kommenteista! ❤️

      Tykkää

  2. Amen! Minä laihduin aikoinaan 25 kiloa ja voin sanoa, etten koskaan ole ollut henkisesti onnellisempi kuin silloin kun painoin vielä 25 kiloa enemmän. En osaa selittää, mutta nyt laihempana tuijotan peiliin jatkuvasti, ramppaan salilla ja kauhistelen jokaista vaa’assa näkyvää lisägrammaa. Joskus silloin 25 kiloa sitten olin ehkä ’lihava’, mutta onnellinen. Tunsin itseni kauniiksi ja harvoin lihavaksi. Nyt tuntuu että puristelen joka päivä olemattomia vatsamakkaroitani peilin edessä – ristiriitaista? En väitä että haluaisin olla taas painavampi, väitän vain että onnellisuus ei riipu millään lailla siitä vaa’an lukemasta (ellei puhuta hengenvaarallisesta ylipainosta). Toki olen onnellinen elämässäni noin muuten, kroppani kanssa vain taistelen päivittäin.

    joten älä sinä välitä tuollaisista kommentoijista. Olet kaunis ja tärkeintä on että oot onnellinen :)

    Tykkää

    1. Totta! Laihduttaa saa, mutta mielellään muusta syystä kuin epätoivosta (paitsi siis kuten sanoit – ollaan sairaalloisen lihavia) itselläkin usein laihtuessa ajatukset fiksautuvat liikaa kehoon ja mieli unohtuu. Ehkä nytkin on ollut niin hyvä olla jo siksi, että vaa’alla tulee käytyä todella harvoin :D

      Tykkää

  3. Nyt tuli kyllä pysäyttävää settiä! Viime vuonna tähän aikaan olin erittäin pieni ja oli n.10cm vähemmän tavaraa lantiolla, mutta olen yhtä epävarma kropastani nyt kuin olin silloin. Nyt vihdoin ymmärrän että ongelma on itsetunnossa ei ulkonäössä. Tämä oli tosi motivoiva kirjoitus koska ekan kerran tuli mieleen että ehkä pystyisin olemaan sinut kehoni kanssa muuttamalla ajatuksiani en ulkonäköäni. Ja vielä tämän tekstin ylitsevuotava positiivisuus (vaikka vastasitkin negatiivisuuteen) sai mullekkin sellasen olon että mun ei ehkä tartte olla kokoa 36 ollakseni onnellinen. Kiitos tästä! :)

    Tykkää

    1. Jeij! Eipä se onni koskaan ole koosta kiinni ja yleensä se omin paino löytyykin itsestään silloin, kun lakkaa liikoja stressaamasta ja keskittyy voimaan hyvin :)

      Tykkää

  4. Ääääh kamalaa miten ihmiset voi olla ilkeitä! Musta juurikin edellisen kommentoijan blogit, sinun blogi siis mukaan lukien ovat parasta! Itse suurinpiirtein saman matkan käynyt kuin sinäkin ja kilpparin kanssa taistelevana tunnistan ajatuksesi! Olen nyt ehkä pehmeämpi kuin vuosi sitten mutta silti onnellisempi ja iliusempi kuin sillon ikinä! Tottakai välillä ärsyttää peilikuva ja tulee mieleen josko sitä vähän kiristelisi tai noudattaisi ruokavaliota, mutta ei! Se ei ole sitä mitä haluan tehdä lopun elämääni vaan haluan olla tyytyväinen itseeni näin, liikkua koska pidän siitä ja syödä pääosin tehden parempia valintoja koska siitä tulee minulle hyvä olo! Herkuttelen nykyisin enemmän kuin viime vuonna koko vuotena mutta mahdun edelleen vanhoihin vaatteisiin ja olen niiin vapautunut, ai että! Mikä oivallus se oli itselle kun tajusi että hei mun ajatukset ei oo enään ihan niiin kietoutuneet ja voin tehdä asioita just niinkin itsestä tuntuu, spontaanisti ja elämästä nauttien!

    Ja koska tuli hirveä romaani ja epäselvä kommentti niin lyhyesti tiivistettynä pääpointti oli että kiitos kun bloggaat ja minä ainakin luen mielummin blogia jossa ollaan rehellisiä ja aitoja!

    Tykkää

    1. Kiitos <3 ja oon ihan samaa mieltä! Rasvaa voi tiputella, mut mieluummin samalla vaan nautin elämästä siten, kun se on MINULLE luonnollista. :) uskon, että näin pääsen pysyviin muutoksiin kiinni kuin elämällä itselleni sopimatonta elämäntyyliä ruokapreppauksineen ja monine treeneineen päivässä. Ymmärrän, että joillekin se sopii ja on hyvinvoinnin kannalta oleellista, mut oma mielenterveys ei sitä kestä :D

      Tykkää

  5. Word, sis. Samaistuin aika moneen juttuun ja just nyt painavampana mulla on hyvin pitkästä aikaa life ja mieli jo aika kunnossa. Ja kroppakin oikeastaan, koska muutama lisäkilo ei tarkoita huonokuntoisuutta tai huonoja salituloksia :)

    Tykkää

  6. OMG miten sekaisin jengi on!! Oikeasti! Huhhuh!!
    Onneksi osaat suhtautua näihin älyvapaisiin kommentteihin hyvällä itsetunnolla. <3
    You rock!

    Tykkää

      1. Tuo postauksessa lainaamasi kommentti on selkeästi kommentoijan halu purkaa omaa riittämättömyyden tunnettaan. Sitä tuollainen päteminen aina on.

        Mutta ihmiset voisivat mennä purkamaan noita tunteitaan mieluummin terapeutille, kuin blogien kommenttiosioihin.

        Jokainen saa olla juuri siinä kunnossa, koossa ja painossa missä on, eikä siihen ole kellään muulla nokan koputtamista. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat ja koko/paino/kunto saattavat välillä vaihdella niiden mukana. Se on vain elämää, eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta joillekin kommentoijille se ei näemmä vaan käy.

        Jos joku haluaa elää koko elämänsä itseään niskasta kiinni pitäen, saa niin tehdä. Mutta jos joku toinen ei halua niin elää, sekin on ok, eikä se ole keltään pois. Kukin tavallaan. Jokainen saa tehdä omalla elämällään, kropallaan ja terveydellään tasan mitä itseä huvittaa, niin kauan kuin se ei vahingoita ketään toista.

        Tää oli todella hyvä ja tärkeä postaus.

        Tykkää

  7. Sun blogi on ihana ja sä oot ihana! Ite oon kans painanu muutama vuosi sitten melkein 20 kg vähemmän kuin nyt, oon ollut todella laiha. Veikkaan että mulla on mennyt niinpäin että liian rasvaton kroppa ja liikaa treeniä on johtanut kilpirauhasen vajaatoimintaan. Pikkuhiljaa oon korjannut kroppaa ja ajattelin päästä lääkityksestäkin eroon.

    Tykkää

  8. Siinä oli asiaa anonyymeille ja kaikille muillekkin. Jenny, sie oot hyvä just sellasena kun olet. Oma hyvinvointi on tärkeintä!

    Tykkää

  9. Mua suruttaa tommoset typerät kommentit. Ei elämä oo pelkkää ruokavalioo ja salia! Mur. Oot kaunis nainen ja hyvä just noin. Onneksi et ota itseesi noista kommenteista, koska oot vahva nainen. <3

    Tykkää

  10. ”Ihmisenä koen olevani varsin onnistunut yksilö.” Sait aika hyvin tiivistettyä omatkin ajatukseni, kun täällä lihomisahdistuksissa pyörin, mutta yritän samalla myös muistaa ne oikeasti olennaiset asiat ympärillä. Kiitos! <3

    Tykkää

  11. Pakko sanoa että sun blogis on aivan huikee! Vaikutat just niin itsevarmalta ja tasapainoselta ihmiseltä kun mitä varmasti ootkin. Tykkään kans siitä, miten et vastaa negatiivisiin kommentteihin jotenkin överi-sarkastisesti, vaan selität asian juurta jaksain, kuitenkaan ilman että ”selittelisit itseäs” paskanpuhujille, jos tiedät mitä tarkoitan. Jatka samaan malliin, you go girl! :)

    Tykkää

  12. Ihan mahtava asenne sulla!
    Itse koko elämäni ulkonäköpaineiden kanssa kamppailleena, on mahtava lukea tälläistä tekstiä. Tärkeintä on se, että tuntee olonsa hyväksi omassa kropassaan, itse ainakin aion hyvällä omalla tunnolla nauttia kesästä, ahtautua niihin bikineihin ja ottaa rennosti!
    Loistoupeaa kesää sulle, jatka samaan malliin :)

    Tykkää

  13. Oot mun lempi bloggaajia tässä portaalissa, varmaan just koska olet sopivasti ”tavallinen nobody” :D ällöttävää tuollainen ulkonäkö keskeisyys, että olisit liian lihava johonkin. Terveys ja hyvinvointi on paljon muutakin kuin sitä että on viimeisen päälle tikissä ulkoisesti. Mun silmään näytät tosi hyvältä, onnelliselta ja terveeltä. Ihanaa kesää :)

    Tykkää

  14. Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista? Kauhea ajatus, että olis jotkut tietyt paino- ja rasvaprosenttirajat joiden sisällä pitäis pysyä ettei tarvitsis piilottaa itseään muilta. Kiva että kirjoitat rehellisesti ja nyt kun muut asiat on kunnossa niin terveellisiä elintapojakin on ehkä helpompi toteuttaa..

    Tykkää

  15. Kaikki me ollaan jollekkin aina ”liian jotain”. Oli se sitten lihava, laiha, lihaksikas tai vaikka puhelias. Tässä tapauksessa voi todellaki sanoa, että kertoo todellakin enemmän kommentin kirjoittajasta tuo kuin sinusta. Kuka oikeasti on noin tyly ja kapeakatseinen.

    Mun mielestä sä oot liian IHANA, etkä missään nimessä lihava. <3

    Tykkää

  16. Praise! Mulla on itse asiassa täsmälleen sama tilanne – pudotin pehmeitä ”irtokiloja” 15 kokonaista mokomaa, sekoitin sillä kilpirauhaseni ja kroppani kokonaan ja kilot tulivat takaisin korkojen kera mukanaan juurikin mm. paniikkihäiriö, mutta vartalonmuoto on muuttunut selkeästi – en ole enää plussapallo, vaan lihaksikas pullero :) Ja tuota ihmettelyn määrää, että ”miksi et pysynyt hyvissä elämäntavoissa”….. Voi kuulkaas ihmiset, se että punnitsee superdieetin takia puoli vuotta kaiken mitä syö, on pakko tulla jossain vaiheessa päätökseen ja mun tapauksessa ihan siksi, että kroppa huusi niin hallelujaata jo siinä vaiheessa ja voimat, niin henkiset kuin fyysisetkin, vaan loppuivat. Siinä vaiheessa vaatekoolla tai vaa’an lukemilla ei ole mitään väliä kun vaan jo sängystä aamulla ylös nouseminen ottaa koville.

    Tykkää

  17. Mahtava teksti! Lukijallekin kyllä välittyy hyvä mieli sun postauksista, kun niistä oikeasti paistaa läpi että kirjoittajalla on hyvä olla. :) Nämä valittajat on vaan jätettävä omaan arvoonsa. Ei kai liikunnan pointti nyt muutenkaan ole vain laihtua ja laihtua.

    Mutta hei, saako heittää postausidean? Tai heitän kumminkin, ei ole pakko ottaa kiinni. :D Tuntuu vain, että sulta voisi tässä elämäntilanteessa irrota hyviä neuvoja ja ajatuksia asiasta.

    Nimittäin: miten löytää iloa liikunnasta, tai sen kuuluisan liikunnan ilon? Jos liikunta ei ole ollut osana lapsuutta eikä teini-ikää, niin mistä löytää motivaatiota ottaa se osaksi nykyistä elämää, jos sitä ”omaa lajia” ei vaan tunnu löytyvän? Onko se vain niin, että sen kuuluisan kipinän vaan pitää tulla jostain sisältä, vai voiko omaan motivaatioon jotenkin aktiivisesti vaikuttaa? Entä miten pidetään liikuntaintoa yllä? Kesällähän on ihan kivakin vaikka lähteä lenkille, kun on valoisaa ja aurinko paistaa, mutta entäs talven pimeässä? Miten motivoida itseään liikkumaan kun ulkona on kylmä ja jotain jäätä sataa vaakatasossa niin, ettei huvita mennä edes kadun toiselle puolelle ostamaan karkkia? Miten siinä tilanteessa motivoida itseään lähtemään vaikka salille tms? Tai yleensä tekemään mitään? Saako liikunta olla ikävää pakkopullaa? Voiko siitä kehittyä kiva harrastus, jos vaan tarpeeksi kauan suorittaa hampaat irvessä?

    Olisi mahtavaa kuulla sinun ajatuksiasi tästä, koska postaustesi perusteella todella tuntuu siltä, että nautit liikunnasta ja itsesi haastamisesta. Jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että tällaisesta aiheesta olisi sanottavaa, niin täällä on ainakin yksi joka lukee mielellään! :)

    Ihanaa kesää sinulle! <3

    Tykkää

    1. Tuosta liikunnan ilosta, itsellä ainakin vain se sai liikkumaan aktiivisesti. En ole ikinä pitänyt mistään liikunnasta. Olin se toiseksi viimeinen, joka liikuntatunnilla valittiin mukaan. En osannut juosta lujaa, en pelata pallopelejä ja ainoa mukava laji oli uinti, jossa siinäkään en ollut nopea. Ehkä sekin teki, että 99 % liikuntatunneista olivat kilpailua. Olen käynyt ryhmäliikunnoissa, mutta aina ne ”jumppatunnit” jäivät, sinne oli vain vastenmielistä mennä. En nauttinut siitä ollenkaan, liikuin vain siksi, että oli pakko jotain tehdä.

      Sitten kävin salilla. Tämä kuitenkin jäi muuton vuoksi. Yritin uudestaan, mutta en oikein tiennyt, että mitä siellä tehdä. Sitten yritin vielä kolmannen kerran ja lähdin kavereiden kanssa salille ja otin aloittelijan pt-paketin. Ja sitten tuo kyseinen pt yltyi kehumaan, että teen hyvin ja tosissaan. Nuo kehut saivat yrittämään kovemmin ja siitä itsensä ylittämisestä se ilo sitten löytyi. Nyt takana on yli puoli vuotta aktiivista salilla käyntiä ja nykyisin keksin keinon kiireestä huolimatta päästä salille, enkä käytä kiirettä tekosyynä, kuten jumppien kanssa. ;)

      Ja Jenny, ihanaa, että osaat noin terveesti suhtautua tuollaiseen idioottiin kommentointiin. Sinä todellakin kuulut nuorten pariin, tuollaista esikuvaa he (prkl kun ei voi sanoa enää me :D) tarvitsevat!

      Tykkää

  18. Voi jestas mitä kommentteja ootkaan saanut kuulla. Ei voi muuta sanoa, kun LAPSELLISTA! Eipä ne kisoissa kävijätkään ympärivuoden siinä kisakunnossa ole, tai jos ovatkin niin sillä ei terveyden kannalta kovin pitkälle pötkitä.. Älä ota noita kommentteja kuuleviin korviisi. Rakentava palaute on asia erikseen. Oot ihan huippu tyyppi, rehellinen ja rohkea! :) pitäiskö sun muka lopettaa kirjoittaminen täällä siksi että oot isompi kuin ennen? No ei Helvetissä! Sehän on normaalia elämää, epänormaalia olis se, ettei ihmisellä ole joskus vapautta tehdä just niin kun itestä tuntuu ja höllätä välillä. Oot osoittanut olevas sisukas ja aikaansaava mimmi, älä ikinä unohda sitä!

    Tykkää

    1. Oi, just näiden kommenttien vuoksi (siis näiden positiivisten) jaksan blogata vuodesta toiseen, painon vaihteluista välittämättä :D Kiitos <3

      Tykkää

  19. No onpas tullut kurjaa ja tökeröä kommmenttia, huhhuh! Jokainen meistä on paras just ittenään ♡
    Musta sä oot hyvin terveen ja hyvän näköinen ja mikä tärkeintä, oma itsesi :)

    Tykkää

  20. Ei juma sä olet aivan mahtava pakkaus! Mä tykkään <3 itse luovuin puntarista noin puoli vuotta sitten. Päätin, että olen niin paljon enemmän kuin nuo numerot. Aina kun kävin puntarilla ahdistuin suunnattomasti. Esim 500 g nousu laskun sijaan oli maailmanloppu. Olin surkea epäonnistuja. Nyt mittarina toimii vain peili ja omasta mielestäni oon kivan timmi mimmi! :DD

    Jaksuhalit siis sulle, oot awesome.

    Tykkää

  21. Aika helppo samaistua tähän tekstiin. Keräsin viime vuonna vaihdossa aivan uudet kilolukemat. Hassua kyllä oon tyytyväisempi, onnellisempi ja tasapainoisempi kuin moneen vuoteen. Aika huojentavaa kun on oppinut olemaan itselleen armollinen. Nykyään urheilen urheilemisen ilosta ja syön silloin tällöin ihan vain syömisen ilosta. Peilistä on kivempi katsoa onnellista kuin ahdistunutta itseään :)

    Tykkää

  22. Kyllä Jenny. Juuri näin.

    Itse ajattelin kohta mäkkäriin, ihan elämisen ilon takia, huomenna ehkä salille tai ehkä ei. Mie en ymmärrä miten joillaki on sisällään niin paljon huonoa energiaa, että ne jaksaa asiasta tehden sitä levittää ympärilleen.

    Tykkää

  23. Huh, oon monesta ja monesti vihainen, kuten nimikin jo kertoo, mutta tämä pisti kyllä erityisen vihaksi! Sain samalla innostuksen kaivaa esille ja julukasta tekstin, jonka oon joskus viime talavena rustaillu ja pohiskellu vähän samoja juttuja ko sinäki tässä.

    Sitä en vaan tuu ikinä ymmärtämään, mitä ihimiset tuosta anonyymi-ilikeilystä oikeen saa. Täytyy aika huono olo olla itellä. Ihimisten pitäis ymmärtää, että oman heikon itsetunnon paikkaaminen lähtee jostaki ihan muualta. Tai no, jos oot kussu ihan huolella joskus jonku aamiaismuroihin, naisen viha on ikuista. :D

    Tykkää

  24. Huhuh mitä tekstiä sulle on kirjoitettu…. mutta voin samaistua… ennen kun aloin treenata painoin n. 46-48 kg ja ai että sitä ressiä ettei se paino mene sinne 50!!! Nyt lihasta on tarttunut kroppaan sen verran että se käsittää n puolet painostani ja painan 54 kg fläsää on ja saakin olla mutta. Palikat näkyy vattasa. Mutta en ressaa enää. Kävin vaa alla ja totesin että jaa 54. No varmaa lihasta. Or not en välitä mulla on hyvä olo ja kroppa pelittää :) ja näytän paremmalta kui 46 kilosena!! :)

    Tykkää

    1. Jep! Ei kymmenluvulla väliä, kunhan itse kokee olonsa hyväksi! Ja vaaka on todellakin pahasta. Ei aiheuta kuin pahaa mieltä ja pakkomielteitä.

      Tykkää

  25. Painosta tai kunnosta viis, itsekään en kyllä mihin usein blogiisi jaksa enää eksyä, kun täällä tulee helposti vähän huonolle mielelle… Olen mielessäni sinua kannustanut matkallasi terveen ja tasapainoisen elämän löytymisessä mutta kyllähän sen kuvistasi ja teksteistäsi näkee, että sinne on vielä matkaa, henkisesti ja fyysisesti. Jatkuva selittely on varmasti kohdallasi se isoin punainen vaate, mikä saa monilla negatiivisesti kommentoivilla anoilla naksahtamaan.

    Tykkää

    1. Onpa ikävä kuulla :) omasta mielestäni näytän kuvissakin huomattavasti terveemmältä kuin vaikka vuosi sitten samaan aikaan, loppuvuodesta puhumattakaan:D Onneksi omasta mielestäni olen jo hyvää vauhtia löytämässä tasapainon ja terveet elintavat ja suurin osa lukijoistakin tuntuu olevan samaa mieltä :)

      Tykkää

  26. Y:n puolelle olen kommentoinut aikaisemminkin, mutta nyt ajattelin ensimmäistä kertaa kommentoida tännekin. Olet ihana ja juuri sinunlaisia ihmisiä tarvitaan lisää tässä vinksahtaneessa maailmassa, jossa ulkoiset arvot ovat nousseet sisäisten yläpuolelle. Jokainen on kaunis ollessaan onnellinen riipumatta kropan koosta. Itse en voisi olla onnellinen, jos elämääni määräisivät tiukat syömis- ja kuntoilurutiinit. Elämän yksi tärkeimmistä tarkoituksista on siitä nauttiminen ja minulle se tarkoittaa muun muassa hyvää ruokaa, herkuttelua, liikkumisen iloa ja löhöilyä. Jaoin omassa blogissani Hemingwayn runon, joka jokaisen pitäisi mielestäni lukea. Laitan sen vielä tähänkin, jos vaikka nuo ikävästi kommentoineet anonyymitkin sattuisivat sen lukemaan. Sinä Jenny, kun olet jo selvästi löytänyt kauneutesi :)

    Sinä et ole ikäsi,
    tai vaatteidesi koko,
    et ole painosi,
    tai hiuksissasi oleva väri.
    et ole nimesi,
    tai hymykuopat poskillasi,
    Sinä olet kaikki lukemasi kirjat,
    ja kaikki puhumasi sanat,
    olet käheä äänesi aamulla,
    ja hymyt, joita koitat kätkeä,
    olet herttaisuus naurussasi,
    ja kaikki itkemäsi kyyneleet,
    olet laulut, joita laulat kovaan ääneen,
    kun tiedät olevasi yksin,
    olet paikat, joissa olet käynyt,
    ja paikka, jota kutsut kodiksesi,
    olet asiat, joihin uskot,
    ja ihmiset, joita rakastat,
    olet valokuvat makuuhuoneessasi,
    ja tulevaisuus, josta unelmoit,
    Sinä olet täynnä kauneutta,
    mutta näyttää siltä, että unohdit sen,
    kun päätit, että Sinut määritellään
    kaiken sen perusteella, mitä et ole.

    Tykkää

  27. Ihanaa, kun jaksoit näihinkin kommentteihin vastata kunnolla ja perusteellisesti, provositumatta jne. Oot sie vaan niin huippu! :)

    Tykkää

  28. Tällä tekstillä ansaitsit ainakin yhden lukijan lisää blogiisi! :) Ihan mahtava tuo kuvateksti ”Look at all these fucks I give”, asenteesi on kohdillaan vaikka räntää sataa niskaan. En ollut ennen lukenut blogiasi mutta nyt aloitan, haluan lukea sellaisten ihmisten juttuja joilla on just tuollainen asenne kun sulla, mitä sitten mitä kokoa se pylly on. En voi ymmärtää miten se voi lukijan elämää liikuttaa niin voimakkaasti että on pakko tulla huutelemaan typeryyksiä. Jatka samaan malliin vaan!

    Tykkää

  29. Ei hitto nainen, mie rakastan sinuu! T. entinen anorektikko, sen jälkeinen bulimikko/ahmimishäirioinen, ja nykyään vähän ylipainoinen, joskin lihasta (ja rasvaa) omaava tasapainoa etsivä 18v naisenalku.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.