Kuntosali

HIIT – Helvetillisen Intensiivistä ja Itkettävää Tuskaa

On aika karistaa kilot ja päätät jälleen kerran uskoa naistenlehtiä ja Bikini fitness -kisaajia ja antautua HIIT-treenaamisen maailmaan.

Eihän se niin pahaa ole. Olet tehnyt sitä ennenkin ja olet edelleen elossa. Se voimauttava tunne, mikä sen jälkeen tuli, on säilynyt lämpimänä mielessäsi kaikki nämä vuodet ja olet vihdoinkin valmis vastaanottamaan sen uudelleen.

Puoli tuntia myöhemmin ymmärrät, että joko a) aika on kullannut muistot, b) osaat valehdella itsellesi hyvin tai c) treeni vei kaiken keskittymiskykysi henkiinjäämiseen, ja yksinkertaisesti olet unohtanut sen kauheuden.

Mutta et unohda enää, sillä kirjoitat kaiken muistiin. Jatkossa osaat välttää tämän.

Porrastreenin sijaan päätät olla julkisesti MegaFitness ja teet HIIT-treenisi rankan käsipäivän jälkeen juoksumatolla. Saapahan siinä muut katsella, miten kunnolla treenataan! Eipä ylämäkikävely kaltevuuskulmalla 14 % voi olla paha, etenkin kun siihen yhdistetään askelkyykkykävely, pakarapotkut, luisteluhypyt, pumppauskyykyt ja askelkyykkyhypyt.

Piece of cake.

Kahden minuutin kohdalla ensimmäinen hikikarpalo iskeytyy juoksumaton hihnalle. Tajuat aiheuttavasi laitteelle mittavat kosteusvauriot, eikä sinulla juuri nyt ole varaa maksaa korjausta. ”Oliko tämä virhe?” kysymys poukkoilee mielessäsi, mutta et ole luovuttaja.

Kolmen minuutin kohdalla mietit, ettei luovuttaminen ehkä niin paha juttu olisikaan. Jos irvistäisit ja hieroisit polveasi, niin kaikki luulee, että kärsit urheiluvammasta. Tai ylipainon tuomista ongelmista. Tai laiskuudesta.

Puret hammasta.

Viiden minuutin kohdalla lopetat hampaan puremisen, koska sinun täytyy alkaa hengittää suun kautta. Hypit haparoivia askelkyykkyhyppyjä kädet ristissä. Kanssasaleilijat pitävät sitä ihan normaalina asentona, mutta itse tiedät rukoilevasi Jumalaa.

Seitsemän minuutin kohdalla hörppäät vettä, mutta olet liian hengästynyt nielaisemaan. Vesi tulee ulos nenäsi kautta. Onneksi naamasi on niin märkä hiestä, ettei kukaan huomaa.

Kuten eivät huomaa kyyneleitäsikään.

Kymmenen minuutin kohdalla tajuat olevasi puolessa välissä ja mietit, onko tämä kaikki sen arvoista? Onko todella? Mitä sinä ylipäätänsä teet paremmilla pakaroilla? Tarpeeksi vahvat ne ovat jo nytkin, kun jaksat tätä saatanan rääkkiä edelleen.

Yhdentoista minuutin kohdalla olet voiton puolella, mutta siltä ei tunnu. Olet menettänyt puolet elopainostasi hikenä juoksumatolle. Energiatasosi ovat nollassa. Et pysty juomaan, koska sinun täytyy keskittyä hengittämiseen.

Kolmentoista minuutin kohdalla rasitusastmasi alkaa kuulua. Hengityksesi vinkuu. Salilla oleva seitsemänkymppinen pappa tulee kysymään, onko sinulla kaikki hyvin. Puistelet päätäsi, mutta jatkat silti.

Neljäntoista minuutin kohdalla kiellät viittomakielellä pappaa soittamasta pelastushelikopteria paikalle. Kyllä, kuulostat teurasporsaalta, mutta ainakin se on merkki siitä, että hengität.

Viidentoista minuutin kohdalla luisteluhyppysi muistuttavat enemmänkin baarireissun jälkeistä kotiin hoipertelua. Päätäsi alkaa särkeä. Silmäsi ovat märkinä hiestä ja kyynelistä. Maistat sukkahikesi. Housuissasi on hymiön muotoinen hikiläikkä persposkien alla ja se vain nauraa nauramistaan.

Seitsemäntoista minuutin kohdalla salin omistaja tulee kertomaan, että pelotat asiakkaita.

Kahdeksantoista minuutin kohdalla alat laskea sekunteja, muttet enää muista kuinka monta sekuntia oli kahdessa minuutissa. Et halua laskea. Et halua kävellä enää ylämäkeen. Reipas kävelyvauhtisi on alun 6,0 sijaan 3,0.

Yhdeksäntoista minuutin kohdalla tuijotat neuroottisesti juoksumaton näytöllä vilkkuvaa aikaa. Muu maailma hiljentyy ympärilläsi. Olette vain sinä ja digitaalinen ajannäyttö. 5…4…3…2…1…

Kahdenkymmenenviiden minuutin kohdalla olet vihdoinkin päässyt pukuhuoneeseen ja alat riisua vaatteittasi. Läpimärät urheilurintsikkasi ovat mahdottomat riisua, joten ne jäävät vasemman kainalosi ja kaulasi ympärille. Olkoot siinä.

Neljänkymmenen minuutin kohdalla istut edelleen alastomana pukuhuoneessa. Jälkihiki puskee läpi ja olosi on kuin saunassa. Et välitä tyrmistyneistä kanssasaleilijoista. Et välitä enää mistään.

11410539_113445895658496_359100747_n

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK | VLOGIA

 

30 thoughts on “HIIT – Helvetillisen Intensiivistä ja Itkettävää Tuskaa

  1. Kiitos päivän piristyksestä, röhötin yksin ääneen tätä lukiessani :) Tykkään muutenkin blogisi huumorista ja elämänmakuisesta asenteesta. Tsemppiä treeneihin!

    Tykkää

  2. Olen blogisi suht uusi lukija, mutta tekstisi saavat aina hyvälle tuulelle ja kikatin ääneen kun luin tätä! :D

    Tykkää

  3. HAHAHAHA!! En oo hetkeen lukenut mitään näin hauskaa :D Ihan huippu! Ja kiteyttää tosiaan ajatukset HIIT-treenistä :D

    Tykkää

  4. huipuin postaus koko fitfashionissa pitkään aikaan. oh my, iski kyllä nauruhermoihin eikä voinut olla ääneen nauramatta. Pitäisköhän munki HIITata pitkästä aikaa, ei ehkä.

    Tykkää

  5. Siis teitkö sä tuon HIIT:n vapaaehtoisesti, ilman ohjausta tai ryhmäpainetta? :O Sähän olet oikea napapiirin sissi! Olisin lopettanut siinä 2min kohdalla ja liuennut paikalta vähin äänin…

    Tykkää

  6. Semmonen reeni sitte… :D Ehkä mun hiit-treeni kokeilu voi vielä hetkisen odottaa…. katellaan kevvemmällä…

    Tykkää

  7. HIIT ei sovi kovinkaan hyvin heti laihdutusprojektin alkuun selkeästi ylipainoiselle ja heikolla hapenottokyvyllä varustetulle. Aloita vaan kiltisti tasasykkeisillä aerobisilla ja kunhan kunto vähän paranee niin otat sitten HIIT:it mukaan. Kunhan tiputtelet painoa 20kg niin alkaa HIIT:kin kulkea ;) Huumoria tosta kirjotuksesta toki sai päivän annoksen :)

    Tykkää

  8. Siis pari minuuttia suoraa ulvontanaurua!!!!! Tää teksti oli täyttä tykitystä, kerrassaan aivan loistava. Itse HIIT treenejä tehneenä olin niin sun tuskassa mukana. Kiitos päivän piristyksestä! : D

    Tykkää

  9. Repesin kampaamotuolissa ääneen. Nyt hävettää. Tekisi mieli lukea teksti muillekkin, niin ymmärtäisivät reaktioni.

    Tykkää

  10. Kyllä Jenny! Tämä…viimeset kaks kertaa oon treenannu HIITit siskon kaa ja alkanu anelee siltä lopettamista…hirveet raget vetäny sille ja sen jälkee ku hetki on kulunu ni sanon aina ”…sori ku ragesin..kiitos” :DDD eli olisin todellaki luovuttanu..

    Tykkää

  11. Hhahaha, mahtava postaus, päivän piristys! :D Mutta pakko sanoa että voisin antaa melkein mitä vaan että pystyisin tuohon kaikkeen juuri nyt ja saisin tuon hirveän (mutta koukuttavan ihanan) tunteen kokea, sillä olen puoli vuotta kärsinyt välilevynpullistumasta ja vielä täytyy jaksaa odottaa, että kivut antavat myöten tehdä muutakin kuin leppoisia kävelylenkkejä ja syviä keskivartalonlihaksia.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.