Pohdintaa · Unelma itsestä · Vaatteet · Yhteistyö

Minä pystyn ja minä aion

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmuus. Sitä tunnen juuri nyt. Varmuutta itsestäni, varmuutta vahvuudestani ja varmuutta elämästäni.

Ne ovat valaisevia hetkiä, kun tajuat, että elämäsi on kunnossa, ja ne asiat, jotka ovat pielessä, ovat sellaisia, joihin voit itse vaikuttaa. Rahatilannetta voin parantaa olemalla säästäväisempi (ja lottoamalla) ja kroppani on täysin vallassani.

Olen kirjoittanut paljon postauksia bodylovesta ja itsestähyväksymisestä ja seison kaikkien sanojeni takana. Se, että pyrin aktiivisesti muokkaamaan kroppaani ei tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi nahoissani nytkin. Totta kai tämänkin postauksen kuvia ottaessani irvistelin kauhusta hetkittäin, kun en näyttänytkään sellaiselta gasellilta mitä pari vuotta takaperin, mutta voihan se gnukin olla kaunis.

Mihin suuntaan siis haluan kroppaani viedä? Sen ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys, etten koe olevani vielä läheskään niin lihaksikas kuin aion olla. Oli aika, jolloin pidin bikini fitness -kisaajia tarpeeksi lihaksikkaina makuuni, tällä hetkellä kuolaten katson body fitness -vartaloita ja women’s physique -kilpailijoita. En kuitenkaan usko koskaan kilpailevani missään fitness-sarjassa, niin voin ihan huoletta tavoitella jotain suloista sekoitusta bikinipepun ja -vyötärön ja bodyjalkojen ja -käsivarsien saralta.

Tällä hetkellä keskittyminen on selvästi tuolla bikini-treenin puolella, koska se keskittyy niihin alueisiin, jotka minulla luonnostaan eivät ole vahvoja. Käteni saan kasvamaan katsomalla puntteja, takapuolen kasvatus OIKEAAN suuntaan vie vuosia. Satunnaisesti silti olen testaillut voimatasojani ja todennut niiden kehittyvän hyvää vauhtia. Saan  tehtyä lyhyitä sarjoja ylätaljassa 60kilolla, kun aiemmin 35kg meinasi räjäyttää kyynärvarteni. Nyt olen oppinut todellakin tekemään selkäliikkeet selälläni, enkä tarvitse enää vetoremmejä kuin joko todella pitkissä sarjoissa tai ”voimasarjoissa”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fitfarmin Bikini Challenge -dieetissä onnistuin pari vuotta sitten erinomaisesti (lue lisää täältä) ja vaikka seurauksena lopulta olikin kilpirauhasen vajaatoiminta ja elämäni kammottavin vuosi (miinus Wilhelmin tapaaminen) niin silti tuo 10 viikon täydellinen onnistuminen jätti pienen rimakauhun. Ymmärrättekö? :D Tiedän, että pystyn siihen. Pystyn seuraamaan suunnitelmia pilkun tarkasti. Pystyn kieltäytymään herkuista ja pystyn laihtumaan lyhyessä ajassa paljon syömällä paljon.

Mutta jos käy niin kuin viimeksi? Jos kroppani lakkaakin taas pelittämästä, mieleni vaipuu mustavalkoelokuvamaiseen masennukseen ja lihon kaiken tuplaten takaisin? Tai ehkä tuo onnistuminen oli vain once in a lifetime -homma ja uusia onnistumisia en sillä saralla koe.

Kammottavaa myöntää ääneen, että laihtuminen pelottaa. Oloni on hyvä ja turvallinen nyt. Laihimmillani olin surullisempi, onnettomampi ja epävarmempi kuin koskaan. Mitä jos mieleni mataloituu vaakalukeman kanssa samaa tahtia? Voinko saada kiinteämmän kropan menettämättä mielenterveyttäni?

Näitä pohdin kun sain WhatsApp-viestin Annalta, jossa hän kysyi haluaisinko tulla mukaan elokuussa starttaavaan Unelma itsestä -ryhmään. Olen käynyt tuon valmennuksen vuosi sitten, mutten vielä silloin ollut valmis pohdiskelemaan itseäni ja elämääni tarpeeksi syvällisesti, enkä muutenkaan todella ollut valmis mihinkään. Siis mihinkään. Nyt taas tuntuu, että juuri jotain tuollaista minä tarvitsen. Tuollaista lempeää, voimauttavaa ja psyykkiseen puoleen keskittyvää juttua. Sanoin siis kyllä ja samalla sanoin kyllä sille muutokselle, mikä sisälläni on kytenyt pitkään. Kun myönsin ääneen omat omituiset pelkoni ja lukkoni, niin hommat lähtivät rullaamaan kuin itsestään. Tiedän, mitä minun kuuluu tehdä ja tiedän, että pystyn siihen.

Ja onnistun.

P.S. Kuvissa olevat vaatteet sain House of Brandon* -nettikaupalta. Otin trikoot kokoa M* ja teki tiukkaa saada ne jalkaan, mutta aiettä ne istuu hyvin! Vyötärö noissa yltää lähes napaan asti, eli jenkkikahvat saa helposti piiloon. Toppi* on L-kokoa ja sekin napakka ja ihonmyötäinen.

One thought on “Minä pystyn ja minä aion

  1. Itselläkin löytyy miesten trikoot ja kyllä on työn takana saada ne jalkaan ja pois :D Ehkä tuli astetta liian pienet, mukavalta tuntuvat kyllä, kun puettua saa ensin.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s