Pohdintaa

Elämän heittopussi

1238112_10152227765590550_1284977074_n

 

Herranen aika on tässä vuoden aikana vauhtia piisannut. Kutakuinkin tasan vuosi sitten möllötin kesän vietossa Sodankylässä ja rakastuin Tuusulassa asuvaan mieheen. Hyvin pian sen jälkeen irtisanoin Rovaniemen asuntoni ja muutin miehen luokse Tuusulaan. Haistatin myös hikiset sukat akateemiselle uralle yliopistossa ja päädyin palkattomaksi harjoittelijaksi Helsingin keskustaan. Sinne sovin vielä huonommin ja olin jo aivan varma, että meikäläinen on todennäköisesti maailman huonoin työntekijä. Paitsi silloin, kun istutan metsää.

Asuinpaikka vaihtui ja kohtalo paiskasi eteeni viidennen luokan, jota opetin kevään ja tajusin, että ehken minä olekaan paska työntekijä. Ehkä minä en vaan osaa tehdä työtä, joka ei tunnu istuvan minulle. Siinä, kun istuskelin älytaulun edessä ja kerroin tarinoita spartalaisista ja kännykän bakteerikannasta olin omimmillani kuin koskaan aikaisemmin.

Hakuja sinne, hakuja tänne. Hain niin luokanopettajan maisteriopintoihin kuin ohjaus-alan maisteriopintoihin, joka antaisi minulle opinto-ohjaajan pätevyyden. Vaikka opettaminen on ihanaa ja koin olevani siinä kohtalaisen hyväkin (toki kokemattomuuskin näkyi) niin uskon, että eniten sekä minä että muut saavat irti siitä, kun pääsen kertomaan, miten kenenkin pitäisi elämänsä elää.

Sitten kohtalo päätti, että aikamme Riihimäellä on ohi ja meidän pitää siirtää kimpsumme ja kampsumme taas askeleen kohti pohjoista ja asettua Ikaalisiin. Voin jo nyt sanoa olevani lievästi rakastunut tähän paikkakuntaan ja tähän asuntoon (sydänsydänsydän) ja ei riemulla rajaa, kun sain puhelinsoiton, jossa minulle tarjottiin työtä. Pääsisin jälleen opettamaan astetta pienempiä ihmisiä pienempään, idylliseen kouluun. Ei kuulostanut edes pahalta.

Kaupungin kuolun salikin todettiin ihan salonkikelpoiseksi. Sen puutteet ovat sellaisia, joiden kanssa voin elää ja treenata, vaikka alku on aina kankeaa uusissa puitteissa reenaillessa.

Anyhow. Tänään sitten sain sähköpostin, joka ilmoitti:

Kerrankos sitä käy töissä Ikaalisissa ja opiskelee Joensuussa!

Oivoi. Nyt sitten vaan sähköpostia menemään, että onhanonhanonhan mahdollista, että tämän ensimmäisen vuoden pyhitän etäopiskelulle, kirjapakettitenteille, esseille ja gradulle ja suoritan läsnäolopakolliset kurssit sitten ensi vuonna ja sidon kokonaisuuden kasaan tarvittaessa sitten kolmantena vuonna harjoitteluineen, jos tämä meikäläisen epämääräinen järjestys aiheuttaa harmaita hiuksia.

Helpointa totta kai olisi vaan kiltisti jättää työpaikka ja mennä lukukaudeksi Joensuuhun jo nyt, mutta…

a) Töissä tienaa paremmin kuin opiskellessa
b) Parisuhde kyllä kestäisi sen, ettemme eläisi symbioosissa samalla paikkakunnalla (etenkin kun yliopiston loma-ajat ovat hyyyvin venyvät, opiskelu on intensiivijaksotettua osittain ja harjottelun voin suorittaa missä vain) mutta ku mie halluun assuu nyt Ikaalisissa. Jumalauta.
c) Vannoin ja vakuutin, että menen tuonne töihin.

MuuuaaaaAAAAAA

Mutta… Nyt onnittelulettuja ja alan stressata asiasta vasta ensi viikolla jos tarve vaatii. Kyllähän sitä asiat yleensä asettuvat uomiinsa ihan itsestään.

Joten kohtalo: yllätä minut jälleen.

12 thoughts on “Elämän heittopussi

  1. Ei oo todelista, Ikaalisiin! Piti vähän hieraista silmiä :D Onnea joka tapauksessa opiskelupaikasta! Sen ajattelin myös sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Itsellä myös maisteriopinnot Helsingissä ja oikea koti täällä Pirkanmaalla. Järjestelykysymyksiä ne sitten kuitenkin lopulta vain on! ps. Kylpylällä on aikas mukava sali, muutaman kerran olen testannut vaikka naapuripitäjässä asun.

    Tykkää

  2. Voi mahtavaa! Onnea! Nämä opiskelupaikkauutiset saavat aina vatsassa kiemurtelemaan, kun muistaa niin hyvin miten paljon se hyväksymiskirje saikaan sydämen pamppailemaan silloin aikanaan!!

    Tykkää

  3. Hahaaa voi vitsi onnea sekä työ- että opiskelupaikasta ja tervetuloa Joensuuhun ;) vähintään niihin tentteihin! Joensuu on kyllä ihana paikka, itse opiskelen vielä vuoden täällä ja sitten koittaa hyvin todennäköisesti muutto muualle ja jo nyt itken sen vuoksi sillä olen menettänyt sydämeni täysin Joensuulle <3 tänne kyllä palaan sitten heti jos mahdollista! Toivottavasti siekii viihyt täällä! :)

    Tykkää

  4. Haha, ”miten kenenkin pitäisi elämänsä elää”. ;D Määki oon siinä aika hyvä. Opon ammatistaki oon haaveillu lukiosta asti, ehkä tässä siihenkin joskus päädytään… :)
    Onnea paikasta! :> Ja työstä ja kaikesta.

    Ps. Sun molemmat blogit antaa mulle tosi paljon. <3

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.