Aerobinen · Pohdintaa

Pyöräily+Pirkanmaa=reisikuolema

Tästä viikosta tuli sitten ihan suosiolla kevennetty viikko salin osalta. Jo ihan vain siksikin, ettei meillä vielä ole hankittuna salikorttia mihinkään täällä (plus perjantaina lähden itse kolmeksi viikoksi takaisin Lappiin, niin taidan ostaa sen kortin kuukaudeksi mieluummin sinne :D) ja että sille on selvästi ollut tarvettakin.

Viime öinä on tullut nukuttua hieman huonosti ja kyllähän nämä pitkät automatkat, uusi paikkakunta ja henkilökohtainen talouskriisi ottaa veronsa. Onneksi tässä kuussa helpottaa, kun ei tarvi näyttää enää nenäänsä Riihimäellä ja entisen taloyhtien talonmies palaa lomilta ja pääsee vihdoin katsastamaan sen meidän asunnon josko saisin sitten takuuvuokran takaisin. Aiettä.

MUTTA ei tässä nyt täysin laiskoteltu ole pelkästään! Wilhelmillä on varsin kattava valikoima levy- ja käsipainoja ja ne yhdistettynä tankoon, jumppakuminauhaan ja auringon turvottamaan kehonpainoon takaavat kyllä hyvät treenit aina tarvittaessa.

Ja jos se ei riitä, niin voi lähteä pyöräilemään.

Voin sanoa, että Riihimäen ja Rovaniemen seutu alkaa tuntua kohtuullisen tasaiselta, kun on pyöräillyt yhden kilometrin täällä. Sitä joko huilaa vaan kaikessa rauhassa tai sitten polkee kohtisuoraan taivasta kohden.

Ei välimuotoja.

Ei liioittelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Siinä vaiheessa, kun takana alkaa olla kuutisen kilometriä niin pieni pysähdys rannalle tuntuu ihan hyvältä. Etenkin, kun olin juuri polkenut Ikaalisten kylpylän alueen metsäteitä mummopyörälläni. Pehmeä hiekka ja äkkijyrkkä alamäki pisti aika vakavaksi :D Oli kyllä kaatuminen lähellä ja se se oliskin ollut, kun ensimmäistä kertaa pariin vuoteen olin pyöräilemässä ilman kypärää, kun edellinen varastettiin Riksun pyörävarastosta ja uutta en ole saanut hankittua tilalle. SeKIN pitää lisätä ostoslistalle ja vähän äkkiä. En halua päätyä niihin tilastoihin, jotka olisivat hengissä jos olisivat käyttäneet kypärää.

Kahdentoista kilometrin jälkeen olimme taas kotona. Huomasi, että reiteni kyllä olisivat jaksaneet sinnikäästi ylimäestä ylämäkeen, mutta keuhkoilla alkoi loppua siinä helteessä (ja kunnossa) kapasiteetti kesken. Onneksi pistän auton piakkoin seisontaan ja alan kulkea pelkästään pyörällä tai kävellen. Työmatkaa minulla on 3 kilometriä ja sisältää hitokseen mäkiä. Tekee vain hyvää päästä painelemaan sitä viitenä päivänä viikossa kahteen suuntaan :D Uskon, että hapenottokykyni kiittää tätä päätöstä ja itsekurini myös, kun pitää säällä kuin säällä mennä vaan pihalle.

Täytyykin hankkia kunnon sadevaatteet.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK | VLOGIA

3 thoughts on “Pyöräily+Pirkanmaa=reisikuolema

  1. Hah, ei varmaan oo ollu, eikä tuu olemaan sellasta tekstiä sun blogissa, mikä ei sais hymyä huulille sitä lukiessa! :’D
    Kiitos!

    Tykkää

  2. Ihan pakko kommentoija, että lähes valamis puheterapeutti peukuttaa tuolle pyöräilykypärälle ja lujaa! Puuttuu aikuisten ihimisten päästä ihan liijan usein. Jos oikein olen ymmärtänyt, tulevassa työpaikassasi sivistetään lapsia? Muistappa sitten jokapäiväisen pyöräilylenkin lisäksi aivopessä ihimistaimet ymmärtämään kypärän tärkeys. :D

    Tykkää

    1. Joo, harvalla aikuisella tosiaankin näkee kypärää ja itsekin aloin ymmärtää sen tärkeyden vasta silloin, kun meinasin jäädä joitain vuosia takaperin auton tönäisemäksi suojatiellä :D Ja etenkin tässä työssä on PAKKO käyttää kypärää jos haluaa yhtään olla esikuvana :D Pitää näyttää kivoja kuvia netistä, niin ehkä se sit iskostais tiedon ihmisten päähän :D

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s