Yleinen

Sekuko laihdutat! – niin helppoako se on?

Laihduttamiskeskustelu velluu villinä blogeissa ja itsellenikin on jo pariin kertaan sanottu niin blogissa kuin päin naamaakin, että mitä jos nyt vaan sulkisin suuni ja laihduttaisin ylimääräiset pois. Laihduttaminenhan on helppoa! Syö vähemmän, liiku enemmän. That’s it. Kalorit kuluu ja karavaani kulkee.

Vaikka laihduttaminen onkin teoriassa helppoa, niin käytännössä mielestäni ei pitäisi keskittyä vaan sen ”LAIHDUTA LÄSKI”-lauseen huutamiseen, vaan pysähtyä miettimään, mitä siellä taustalla on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ensimmäiseksi: keiden pitää laihduttaa? Kaikkien ylipainoisten? Ketkä ovat ylipainoisia? Onko kymmenen kilon ylipaino hyväkuntoisen kohdalla niin suuri terveysriski, että se on vaan ihan pakko laihduttaa nyt heti pois, että edes yhdet ällöttävät jenkkakahvat katoavat katukuvasta. Onko BMI terveydenmitta? Onnellisuutta se ei ainakaan mittaa. Jos ihminen on tyytyväinen kroppaansa ja terveydentilaansa, niin täytyykö hänen ihan oikeasti pakkolaihduttaa vain siksi, että ”teidän verorahanne säästyvät”.

Itse näin taviksena ajattelen, että laihduttamisen ajankohdan jokainen tietää itse. Jos siihen ei ole valmis, niin siihen ei pidä alkaa. Ja vaikka siihen olisikin valmis, se ei takaa onnea ja auvoa, saati pysyviä tuloksia. Väitän, että jojoilun taustalla on nämä kaiken maailman dieetit ja laihdutus-/rasvanpoltto-ohjelmat.

Perinteisestihän ohjelmat menevät näin: Aloita ohjelma, seuraa ohjeita, laihdu, ohjelma päättyy, byebye.

Niissä keskitytään puhtaasti vain oireeseen, joka tässä tapauksessa on läskeys. Syitä niissä ei sivuta kuin siinä ohjelman ohessa FB-keskusteluissa, vaikka mielestäni syyt on hyvä miettiä valmiiksi jo ennen itse ohjelman aloittamista.

Ylipainolle on monta syytä. Yksi voi olla mukavuudenhalu, toinen voi olla tarve piiloutua tai muuttua huomaamattomaksi. Kolmas syy voi olla masennus tai muu tarve saada lohtua, läheisyyttä ja rakkautta ruualta. Syitä on niin monta kuin ylipainoistakin. Osa toki on ylipainoisia vain siksi, että ovat, sen kummemmin sitä miettimättä.

BMI sanoo minun olevan lievästi lihava ja huomattavasti lähempänä merkittävää lihavuutta, kuin normaalipainoa. Omalla kohdallani paino nousi, koska laihduttaminen pisti kilpirauhaseni sekaisin (että se siitä terveyttä tuovasta vaikutuksesta) ja kilpirauhasen vajaatoiminta taas pahensi stressiä ja masennusta ihan uusiin sfääreihin. Oloani kuvasi parhaiten termi: ”aivan sama”. Mitä väliä painolla, kun kyllä sohvan ja sängyn välillä ei ole kukaan minua katsomassa. Myöhemmin laihduttaminen sekaisin olevan elimistön kanssa on vähintäänkin haastava tehtävä. Joten nostin kädet ilmaan ja päätin, että samapa se painolle, kuhan pysyy samoissa lukemissa.

Ja niin se on pysynytkin.

Laihtuminen ON helppoa jos elimistössäsi on kaikki ok. Seuraat vaan toimivia ohjeita ja pian oletkin robotti ja teet mitä pitääkin tehdä. Mutta kun ne ohjeet sitten loppuvat ja (netti)valmentaja huikkaa ”ex-läski, onnea matkaan!” niin harvassa tuntuvat olevan ne, joilla se paino pysyykin poissa. Dieetin jälkeenhän pitäisi tehdä jonkinlainen reverse-diet, mutta en ole törmännyt ohjelmaan, jossa se sisältyisi hintaan. Reverse-diet voisi taata pysyvämmän painonpudotuksen, mutta tärkeintähän on saada rahaa ja hetkellisiä muutoskuvia, joilla houkutella uusia asiakkaita.

Jos itse olisin millääntasolla kiinnostunut PT-hommista tai ravintovalmennuksista (en ole) niin pyrkisin suunnittelemaan sellaisen ohjelman, jossa ensimmäiseen pariin viikkoon kukaan ei saisi vielä minkäänlaisia ohjeita. Sitä vastoin keskenämme juteltaisiin syistä ja seurauksista, haaveista ja peloista ja pyrittäisiin löytämään ne syyt sille, että miksi a) henkilöllä on tarvetta laihtua b) henkilöllä haluaa laihtua c) henkilö ei ole aiemmin onnistunut d) henkilö onnistuu nyt. 

Ennen suurta elämänmuutosta (mitä ylipainosta laihduttaminenkin on) pitäisi aina käydä puhdistamassa se henkinen pöytä ja menneisyys. Parhaiten se onnistunee ammattilaisen kautta, mutta varmasti myös ystävistä tai ihan vain päiväkirjastakin on apua. ”HALUAN LAIHTUA!” on toki mitä parhain syy päästä eroon ylipainosta, mutta tärkeintä on aina tietää, että miksi. Mitä taustalta löytyy, mitä edessä saattaa tulla vastaan, mitkä ovat kompastuskivet ja mitkä ovat vahvuudet ja miten ne valjastetaan siten, että kompastuskivet saadaan kierrettyä.

Alkuvalmistautumisen jälkeen vasta alkaisi itse ohjelma ohjelappusineen ja käskyineen. Ja varsinaisen ohjelman jälkeen olisikin vuorossa se ohjattu paluu takaisin ”ylläpitokaloreihin” pikkuhiljaa. Muuten yo-yo -efektiä on vaikea välttää.

Harmi, ettei tuontapaisia valmennuksia taida pahemmin löytyä muuten kuin Unelma itsestä-valmennus, joka alkaa nyt elokuussa ja johon pääsin mukaan. Siitä tarkemmin myöhemmin, mutta nyt haluan jatkaa tätä omaa paasaustani.

Vihaan sitä, kun ylipainoisia pidetään heikkoina. Vihasin sitä jo silloin, kun olin normaalipainoinen, eli minulla ei nyt ole mitään omaa lehmää ojassa tässä. Ylipainoisia pidetään epäonnistuneina yhteiskunnan taakkoina, joiden ainoa tehtävä on päästä normaalipainoon. Muuhun heidän ei pitäisi aikaansa käyttääkään. Saamarin verorahojen vievät. Hävetkäämme.

Ylipainoinen on ihminen siinä missä normaalipainoinenkin.

Mitkä sitten ovat omat vinkkini laihduttamiseen?

1. Odota sitä hetkeä, jolloin vain tajuat sen, että nyt on aika laihtua. Jos elämäntilanne on hankala ja ajatus aktiivisesta laihduttamisesta aiheuttaa vain ahdistusta, niin älä ressää. Keskity siihen, että jatkat liikuntaharrastustasi ja syöt edes kohtalaisen terveellisesti, niin et saa pahaakaan tuhoa aikaiseksi, vaikka aloittaisit projektisi vasta kahden viikon päästä, etkä tänään.

2. Liiku. Liiku. Liiku. Olkoon oma lajisi sitten kuntosali, vaeltaminen, jooga, juoksu tai kuntonyrkkeily, niin löydä siitä iloa elämääsi. Tee siitä tapa! Vaatii useamman viikon, että liikunnanhimo iskee tosissaan pitkän tauon jälkeen, mutta se on sen arvoista. Kaikkien ei ole pakko aloittaa viidellä salitreenillä ja kolmella aamumaratonilla, vaan rauhalliset kävelylenkit voivat olla hyvä alku toiselle. Netistä löytyy myös loistavia treenivideoita kotona suoritettavaksi, jos kynnys mennä salille on vielä liian korkea.

3. Älä ota paineita muista. Se, että joku käskee sinua laihduttamaan, ei tarkoita sitä, että häntä tarvitsisi kuunnella. Nyt on kyse sinun kehostasi ja sinä määräät koska ja millä tahdilla muutat sitä. Muista, että SINULLA ON KAIKKI VALTA KEHOOSI! Se on SINUN armoillasi. SINÄ päätät.

4. Ja kuten jo aiemmin sanoin: puhdista pöytä. Kaiva henkinen muistojen arkkusi auki ja katso, mitä sieltä löytyy. Miksi sinulla on ylipainoa? Miksi haluat siitä juuri nyt eroon? Keskustele läheistesi kanssa tai ammattilaiselle (olkoon vaikka psykologi, PT tai ravintoguru). Pohdi, kyseenalaista, avaudu ja heittäydy.

5. Älä laihduta. Kliseistä, mutta totta. Älä ota tavoitteeksesi laihtua tässä ajassa niin ja niin paljon. Ota tavoitteeksi mieluummin vain muuttaa elämäntapojasi pikkuhiljaa siihen suuntaan, että alat elää kuin normaalipainoinen ihminen. Huomaat, että heidän elämäänsä mahtuu myös paljon herkkuhetkiä ja löhöilyä. Juo paljon vettä, vedä kasviksia kaksin käsin (vihersmoothiet <3), kohtuus kaikessa, rakastu liikuntaan.
Vaikka paino ei tippuisi, niin siitä se kroppa lähtee muokkaantumaan.

Sinä päätät.

HUOM! Tekstissäni puhun nyt aikuisista ja aikuisten ylipainosta. Lasten ja nuorten ylipainosta ajattelin kirjoittaa erikseen.

 

14 thoughts on “Sekuko laihdutat! – niin helppoako se on?

  1. Hieno teksti. Ite oon monta vuotta paininu ylipainon kanssa (about 20kg), mutta mistään en revi tarpeeks motivaatiota laihtuakseni. Pari vuotta sitten onnistuin laihtumaan about 5kg, jotka kaikki on tullu takas korkojen kera pikkuhiljaa..

    Tykkää

    1. Jep, prosessi on pitkä mutta kun siellä päässä asiat saa selvitetyksi niin kroppakin usein selviää jonkunajan päästä mukana. Tsemppiä ja itserakkausjuttua ♡

      Tykkää

  2. Ihan huipputeksti! :) tästä jotenkin huokuu semmonen tasapaino ja kypsyys :D huomaa että oot oikeasti ajatellut asiaa ja vielä monesta eri näkökulmasta etkä vaan ladellut mielipiteitä pöytään niitä kummemmin perustelematta. Ja muussakin kuin asiapitoisuudessaan tämä postaus oli hyvä, sä oot todella taitava kirjoittaja ja sekin näkyy :) tuo sun ajatus elämäntapojen muuttamisesta kuulostaa todella fiksulta ja realistiselta, sellaselta joka juuri pidemmällä (ja miksei lyhyemmälläkin) tähtäimellä toimisi luultavasti oikein hyvin. Tälläisissä asioissa ne syyt on yleensä vähän monimutkasempia kun miltä ne ulospäin ehkä näyttää. En nyt tiedä tuliko kovinkaan järkevä kommentti, halusin vaan tulla kertomaan miten hyvä teksti tämä omasta (ja varmasti monen muunkin) mielestäni oli :)

    Tykkää

    1. Kiitos sulle kovasti! :) ja totta, lihavuus ei ole koskaan mustavalkoista. Aina löytyy tarinaa taustalta ja se pitää kirjoittaa auki ennen kuin tilannetta lähtee muuttamaan. Siis jos siihen tarvetta on.

      Tykkää

  3. Hyvä kirjoitus! Laihdutus ei tosiaan ole pelkkää energiansaannin ja -kulutuksen välistä matematiikkaa, jossa energiavaje tuottaa automaattisesti pienenevän vaakalukeman. Ihmiskeho ja sen hormonitoiminta eivät toimi tämän kaavan mukaan kovin pitkään, sillä liian alhainen energiansaanti saa elimistön puolustustilaan. Tiedätkin tämän henkilökohtaisesti liiankin hyvin, mutta selitäpä se jollekulle, jolla kroppa toimii.

    Stressi on myös vaikea kumppani laihduttajalle (eli taas ollaan hormonitoiminnan äärellä -> kortisoli). Salitreeni n+1 kertaa viikossa, aamulenkit ja ruokien hyväksyminen vain punnitsemalla ovat vääristynyt lähtökohta puhumattakaan asetetuista tavoitteista ja käsityksestä, miltä kehon tulisi näyttää. Annettu ruokavalio voi rasittaa kehoa (esim. muuan tunnettu rahkanmättödieetti), jonka elimistö kokee stressinä ja joka nostaa kortisolitasoa entisestään. Jos tuohon päälle kokee tiedostamattaan tai tiedostaen painetta työstään, opinnoistaan, parisuhteestaan tai -suhteettomuudestaan, siis elämäntilanteestaan ylipäänsä, voi monen keho olla liian kovilla rankkaan dieettiin runsaalla liikunnalla. Viivan alla ei ole pienentynyt vaatekoko, vaan jämähtänyt pläski. Been there, know that. Siksi tuntuukin hullulta, miten helposti läski lopulta lähti katoamaan, kun lopetin laihduttamisen tai sen yrittämisen elämäntilanteeni muuttumisen myötä. En miettinyt syömisiä jatkuvasti, vaan kehoni sai mahdollisuuden kertoa minulle, milloin se tarvitsee ruokaa. Liikun vähemmän, mutta koen siitä iloa, koska en mene, koska minun täytyy. Stressitasoni oli korkealla sen verran pitkään, että hiukseni alkoivat ohentua. Nyt ne ovat kasvamassa takaisin ja paino on löytänyt entisen tasonsa, joten tuntuukin vähän hullulta, miten paljon aikaa, energiaa ja rahaa olen syytänyt estääkseni itseäni pääsemästä tähän tilaan. Toki en voi syyttää pelkkiä nettivalmennuksia, sillä elämäntilannetekijät ovat erittäin merkittävässä roolissa.

    Tsemppiä Sinulle Jenny :)

    Tykkää

    1. Aamen to this! :) laihdutus on todellakin pääasiassa päänsisäinen projekti ja vaatii oman aikansa, että palaset loksuu paikoilleen. Pysyvästi :)

      Tykkää

  4. Näin!! Kyrsiinnyin yhdestä toisesta blogista,jossa juuri nalkutettiin läskeistä ihmisistä…Tämä fitnesshöyry on mennyt mielestäni yli jo aikoi sitten. Vakava ylipaino on eri asia kuin normaalit sellureidet tai jenkat. Hitto,pitää sitä olla jotain mistä puristaa!

    Tykkää

    1. Jep, lihavuus ei katso bmi:tä tai edes jenkkakahvoja. Hyvässä kunnossa voi olla isommillakin rasvoilla, mutta tärkeintä on se, että miten ihminen itse oman kropoansa kokee :) itsehän olen nyt ”melkein merkittävän luhavana” paremmassa fyysisessä kunnossa kuin bmin ollessa 21. Ainoastaan leuanvedossa huomaa, et massaa on enemmän mitä pitää nostaa :D

      Tykkää

  5. Erittäin hyvin kirjotettu ja fiksu teksti! Aiemmin joku ennättiki jo kommentoimaan, kuinka nykynen fitnesshörhörhöily on alkanu ampua jo pahemman kerran yli, ja ainaki itteä melkeinpä pistää välillä ärsyttämään, kuinka ulkonäkökeskeisesti monet tuntuvat ajattelevan. Mitä väliä loppujen lopuksi uuman ympäryksellä on, jos vain itte viihtyy omissa nahoissaan ja on onnellinen.

    Joka tapauksessa sie kirjotat mukaansatempaavia juttuja sopivalla annoksella huumoria. :D

    Tykkää

  6. Taas kerran todella hyvä kirjoitus!

    Olin oikeasti aika järkyttynyt alkuperäisestä kirjoituksesta ja siihen tulleista kommenteista. Itse pohdiskelin kirjoitusta ja sen herättämiä ajatuksia täällä .

    Tykkää

  7. Minusta paino on tosi henkilokohtainen Asia enka ikina kommentoisi keneenkaan painoa vasten naamaa. Kuitenkin merkittava ylipaino ei ole mikaan terveellinen juttu. En asu suomessa Mutta siella kaydessani katukuvassa nakyy todellakin hyvin lihavia ihmisia entista enemman. Suomalaiset syovat nyt paljon enemman pikaruokaa kuin minun lapsuudessani joten tama voi olla osasyy. Miksi esimerkiksi Pariisissa ei juuri nay lihavia ihmisia? Koska he kavelevat joka paikkaan ja syovat kunmon ruokaa. Mutta olet aivan oikeassa siina etta laihtuminen on todellakin vaikeaa ja monesti psykologinen juttu. Itse laihdutin normaalipainoon ja nyt ihmiset kommentoivat olemustani tyyliin ala nyt enaa laihduta… Tsemppia ja kiitos kivasta blogista

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s