Pohdintaa

Väsyttää – Ihan oma syy?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nyt voin rehellisesti sanoa, että kulunut viikko on ollut todella raskas ja kuluva viikonloppu on ollut aivan liian lyhyt. Kevyesti harmittaa, että lupasin eilen mennä Wilhelmin hovikuvaajaksi eräisiin ammuntoihin, koska olisin tarvinnut yhden täydellisen lepopäivän lisää palautuakseni kunnolla tästä piinaviikosta.

Olo todennäköisesti olisi freesimpi, jos en olisi joutunut kohtaamaan näitä yllättäviä lisästressitekijöitä flunssan kanssa, mutta harmi kun niiden yllätysmuuttujien ilmaantumisen ajankohtaa ei voi valita. Viime viikonloppu meni kovassa kuumeessa, maanantain olin saikulla ja sen jälkeen olenkin yskinyt jatkuvasti, pääni on ollut täynnä räkää ja korvaa vihloo niin maan perusteellisesti. Kaiken lisäksi siitä katosi kuulo. Miksi edes 27-vuotiaana ei voi yhdestä flunssasta selvitä ilman korvatulehdusta?

Tähän kun lisätään sitten stressin aiheuttama unettomuusjakso niin avot. Ai että oon ollut hyvällä tuulella viimisen viikon. Yhtään en ole vetänyt spontaaneja itkukohtauksia ja vihannut maailmaa. Yhtään en ole jännittänyt nukkumaan menoa ja odottanut aamuyö neljästä asti koska se kello oikein pärähtääkään soimaan.

Maanantai on aivan liian lähellä. En todellakaan ole valmis uuteen työviikkoon. En ole levännyt ollenkaan, kun tämän päivänkin olen vaan stressannut sitä, että nyt on PAKKO levätä kun on niin vähän aikaa levätä. Kroppa ja mieli menevät nyt ylikierroksilla ja täytyy nyt ihan tosissaan pakottaa (:D) itsensä tekemään jotain mindfulness-harjoituksia ja meditoimaan. En ole malttanut antaa itselleni yhtään aikaa pysähtyä ja sen kyllä huomaa. Flunssa jää kroppaan pyörimään kun lepoa sille ei ole sallittu ja nyt sekin täytyy hoitaa kunnolla pois.

Ja tässä samalla muistin, että hitto… Ensi viikolla alkaa opiskelutkin, jotka joudun hoitamaan etänä, enkä vieläkään ole ottanut yhteyttä eri lehtoreihin ja kysynyt tarkemmin etäsuoritusmahdollisuuksista.

AILUOJA.

Puhhuhhhuh.

Olen luontaaltani liikaa-ajatteleva stressiperse ja sen hallintaan pitää edelleen nähdä hirveästi vaivaa. Kesäloma loppui kuin seinään ja töiden aloitus oli yllättävänkin raju, mutta onneksi pikkuhiljaa rutiinit alkavat tarttua ja homma alkaa rullata. Kun työt ovat hanskassa, voinkin sitten tuhlata lopun vapaa-aikani gradu-kakkoselle. Jee.

Ihailen ihmisiä, jotka helposti pystyvät pitämään montaa rautaa tulessa. Entisessä työpaikassani oli nainen, jolla oli KOLME alle viisivuotiasta poikaa ja hän teki kokopäivätyötä, gradua ja suoritti muutenkin maisteriopintojaan loppuun. Itselläni on kaksi kissaa, kohtalaisen lyhyet työpäivät ja gradun tekeminen nyt entiselle tutkijalle ei ole mikään maailman haastavin juttu ja silti olen jo ihan hajalla pelkästä ajatuksesta. Tähän kun vielä salit ja harrastukset niin *kabum*.

Tai ehkäpä ajatus tuosta kaikesta on stressaavampi kuin itse tekeminen. Ehkä tässä syksyn mittaan huomaan, että esimerkiksi kuntosali on aivan ihana tapa nollata työpäivä ja sen jälkeen on helpompi tarttua tenttikirjaan tai väkertää esseetä valmiiksi. Blogitkin opin näkemään hyvänä tapana se sisäinen myllerrys sanoiksi. Nytkin tämän kaaospaasauksen aikana olen huomannut, että kyse ehkä oli oikeasti vain todella vaikeasta viikosta eikä mistään sen kummemmasta. Tuleva viikko todennäköisesti tulee olemaan mukavampi ja muutenkin… Ehkä oikeasti vaadin itseltäni liikaa. Hei haloo. Uusi työpaikka, uusi asuinpaikka… Ei sitä kukaan vajaassa kuukaudessa ehdi kaikkea sisäistää ja olemaan virheetön. Vanhat ja viisaat sanovat ”alku aina hankalaa” ja niin on kyllä ollutkin. Lisäksi miettiessäni jokaisen asian viidestätoista eri näkökulmasta aamuyön pikkutunneilla en todellakaan helpota omaa oloani.

Toverit rakkaat: kertokaa minulle parhaimmat stressinhallintatapanne! Kuinka te olette selvinneet kahdesta raudasta samassa tulessa?

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU | BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK

Mainoslinkkejä alla!

sportamoreSportamorella vielä tänään ja huomenna -25% alennusta lukuisista urheilutuotteista. Lisäksi -40% varsikengistä ja takeista!

Fitnesstukulla treenivälineitä myynissä jopa puoleen hintaan.

7 thoughts on “Väsyttää – Ihan oma syy?

  1. Tsemppiä! Nostan hattua, että olet ottanut näinkin paljon uusia haasteita vastaan. Ehkä itse nostat hattua kolmen lapsen äidille, jolla suhisee moni rauta moneen eri tuleen. Älä silti aliarvioi tai vähättele omaa haastavaa elämäntilannetta!

    Stressinhallinnasta en paljoa tiedä, mutta haastavissa elämäntilanteessa olen oppinut delegoimaan ja tyytymään tyydyttävään lopputulokseen joissain asioissa. Onneksi sinulla on puoliso jakamassaa arkea ja varsin siivousintoinen vieläpä. Vaikka tulevat haasteet ovat sinun omia, työhön, opiskeluun ja itsensä kehittämiseen liittyviä, voi puolisosi varmaan tukea sinua esim. siivouksen, pyykkäyksen yms. merkeissä.

    Perfektionistin sinussa pitää varmaan taipua hiukan ja tyytyä vähän kehnompaan lopputulokseen joissain elämän osa-alueessa. Oli se sitten työ, opiskelu, itsensä kehittäminen tai harrastukset, itse varmaan tiedät parhaiten. Voit toki kokeilla onnistuuko esim. töiden delegointi vaikka avustajalle?

    Hienosti sä vedät! Ihailen sinua. :)

    Tykkää

    1. ♡ kiitos ihana! Ja totta, Wilhelm on jyllä hirveän tärkeä tuki tässä, kun itsellä aika menee tilanteeseen tottumiseen ja asioiden säätämiseen. Pitää vain uskaltaa välillä mennä sieltä missä aita on matalin, eikä olettaakaan olevansa ihmeellinen wonder-woman :) sun sanat tsemppasi paljon ♥

      Tykkää

  2. Ite oon huomannu, että ei piä miettiä, pittää vaan tehä. :D Työurakka ei lopulta koskaan oo niin iso, kuin millaiseksi sen kuvittelee.

    Tykkää

    1. Tämä oli hyvin sanottu! Se tieto tekemättömistä töistä, niiden pähkäileminen ja murehtiminen on lähes aina isompi stressi ja ahdistus kuin se varsinainen tekeminen. Musta tuntuu että miehet osaa suhtautua tähänkin paljon levollisemmin ja järkevämmin…

      Tykkää

    2. Joo, ja työ ei lopu tekemällä. Tylsä ja kulunut idea, mutta toimii! Tuota mantraa hakemalla en itse kanna töitä kotiin.

      Tykkää

  3. I feel you girl! Pari viime vuotta on ollu yhtä vuoristorataa, pohjoisenlikka opintojen päätyttyä lähti etelään työn perässä! Uusi työ ja uudet ympyrät. Sitten puolen vuoden jälkeen tarjottiin vielä parempaa pestiä ja eikun kamat kasaan ja jälleen kaikki uutta. Siihen kun lisää oman sairastumisen ja parin läheisen kuoleman, niin voin kertoo että kovilla on oltu ja ihan yksin..

    Mutta hengissä ollaan! Mä saan mun stressin lievitettyä tanssimalla :D Luurit päähän ja omat reivit ympäri kämppää!

    Tykkää

  4. Hyviä vinkkejä oli jo yläpuolella, mutta se mikä mulle toimii on seuraava: Tee lista ja aikatauluta! Muista merkata päivään myös luppoaikaa. On paljon helpompi tarttua hommiin kun on esimerkiksi varannut salin jälkeen kotonakin puoli tuntia ihan omaa aikaa. Lue kirjaa, syö rauhassa, piirtele musiikkia kuunnellen, tai selaa nettiä. Itse tykkään katsoa youtube-videoita. Ne rentouttaa mua ja myös inspiroi olemaan aktiivisempi :)

    Auki kirjoitettuna tehtävät hommat ei vaikuta niin musertavilta, tuntuu että ei niitä ollutkaan niin hirveästi. Ja jos edelleenkään ei suju, niin joskus on pakko nipistää jostain kun ei vaan pysty tai jaksa. On tärkeetä muistaa ettei kenestäkään ole hyötyä loppuun palaneena stressipallerona.

    Jaksamista <3 (Btw rakastan sun ihanaa hyvänmielen blogia, jossa ei aina puhuta vain hyvänmielen asioista, mutta aina muita ymmärtäen ja kaikkia kunnioittaen. Parasta just tänään kun naamakirja on täynnä sen luokan kakkaa että ei meinaa kestää.)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.