Yleinen

Konekammoista virtausta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Hyi. Tietokone. Mieluummin istun tässä sohvalla tablettini kanssa tappelemassa postauksen muotoilun kanssa.

Työ vie tehokasta aikaa pois bloggaamiselta. Ei konkreettisesti, mutta ajatuksen tasolla. Itseasiasda minulla olisi hyvin aikaa blogata vaikka joka päivä, mutta koska bloggaaminen on tehokkainta koneella niin… se vain jää. Koska tietokone.

Tietokoneen avaaminen kun pakottaa minut tekemään myös muitakin aikaavieviä asioita kuin Hikikinkun päivittämistä. Minun pitäisi skannata ja lähettää AHOT-lomakkeet liitteineen, ottaa yhteyttä lukuisiin yliopistolehtoreihin ja vihdoinkin selvittää ne päivät, jolloin minun pitää olla Joensuussa.

En halua! Just sain arjen rullaamaan töiden ja treenin osalta, niin onko ihan pakko sotkea tähän myös gradu ja ohjauksen johdanto-kurssi? Tiedän, että kerralla kunnolla hoidettuna se olisi jo alta pois ja homma olisi selvä, mutta minkä päivän uhraan?

Miksi asioiden aloittaminen vie aina niin paljon enemmän aikaa kuin niiden tekeminen? Ihan hyvin olisin tänäänkin ehtinyt hoitaa nuo pakolliset asiat, eikä niitä tarvitsisi enää suunnitella mutta halusin tuhlata iltani Varastojen metsästäjille ja kardashianeille.

Please, shoot me.

Ei se auta. Huomenna töiden jälkeen avaan koneen ja hoidan hommat. Hyvillä tuurilla kaikki on hoidettu ennen kuin Wilhelm hakee minut pelaamaan sulkapalloa. Tekee kyllä hyvää päästä lyömään jotain.

Tänään oli kyllä ihan oppikirjamainen versio maanantaista.  Kaikki meni vähän niin ja näin ja unohtelin tärkeitä asioita, tiputin ruuat lattialle ja urheilin tyhmyyttäni liikaa. Onneksi enää neljä yötä ja alkaa viikobloppu, jolloin minulla ei ole MITÄÄN suunnitelmia ♡ Pitkästä aikaa kaksi kokonaista päivää ilman aikataulutusta.

Aina välillä ymmärrän, kuinka epävalmis olisin äidiksi :D en ole todellakaan valmis vielä luopumaan omasta ajastani ja vapaista viikonlopuista. Siis totta kai lapset tuovat elämään paljon enemmän kuin ottavat, mutta omalla kohdallani vauvakuume loistaa poissaolollaan. Uskon haluavani joskus vielä lapsia (jos niitä suodaan) mutta eikhän ikä ala silloin kolmosella.

Ja siihenkin on vain 2,5 vuotta

Siis oon niin vanha!!! Välillä ihan tosissani järkytyn kun tajuan täyttäväni seuraavaksi 28 :D onneksi vuosi sitten vaivannut tulevaisuuspelko on kaikonnut ja nyt luotan siihen, että menen oikeaan suuntaan oikean ihmisen kanssa. Ja hyväll tuurilla olen unelma-ammatissani 30-vuotiaana. Ja eikös se ole aika onnekasta?

Vielä ku voittais lotossa n. 10 miljoonaa.

2 thoughts on “Konekammoista virtausta

  1. Vanhuus on sisäinen olotila, uskon minä :). olen itse pian 32v, enkä tunne todellakaan itseäni vanhaksi. suhteellinen käsite! Niin, ja jos oot 30v unelmatyössäsi niin olet kyllä todella onnekas. Itse en ole koskaan tehnyt sellaista työtä josta olisin oikeasti pitänyt. Jos valmistun silloin kuin olisi tarkoitus, niin saattaisin olla unelmatyössäni 34-vuotiaana. Monet eivät pääse koskaan työhön, josta pitävät tai unelmoivat.

    Tykkää

  2. Kiitti ku muistutit, ittellä on kolmekymppiset marraskuussa eikä YHTÄÄN tunnu siltä :D
    Eikä miulla ole lapsiakaan, ja oon niin samaa mieltä tuosta ”epävalmiudesta”. Ei kyllä ole mitään intressejäkään just tällä hetkellä edes ajatella lapsia ja onneks hengaan sellasen miehen kanssa, joka on miun kanssa samoilla linjoilla asian suhteen nii ei tuu paineitakaan.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s