Bodylove · Unelma itsestä

Esikuvalaihdutus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Bloggaaja on esikuva joskus tahtomattaankin. Mitä enemmän ihmisiä sinua seuraa, niin sitä suurempi todennäköisyys on, että joku jossain tietoisesti tai tiedostamattaan haluaa toimia kuin sinä. Eikä vaikutuksille alttiita ole vain lapset ja nuoret, vaan totta kai myös aikuiset. Itsekin ihailen monia bloggaajia ja haluan ottaa heistä mallia ja olla kuin he. Esimerkiksi Monnan uusin postaus inspiroi ja muutenkin nimeäisin hänet omaksi ”blogiesikuvakseni” tällä hetkellä.

Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa ja tulen työskentelemään jatkossakin. Voin myöntää, että minulle oli todella iso kynnys sanoa blogissa ääneen, että tarkoitukseni on tiputella hieman kiloja pois jo siitäkin syystä, etten missään nimessä halua kenenkään alaikäisen ajattelevan, että laihdutus minun kokoisena on pakollista tai kannustettavaa tai että vain ”normaalipaino” on terveen ihmisen merkki.

Normaalipainon pistän hipsuihin jo siksi, että omalla kohdallani lihasmassaa on kuitenkin kertynyt alle sen verran, että rasvaprosenttini pyörähtäessä normaalin puolelle painoindeksini todennäköisesti vilkuttelee lievästi lihavaa edelleen.

En myöskään halua, että kukaan lukijoistani ajattelee tietyn painoluvun tuovan hyvää mieltä ja onnistumista. Onnistuneempi olo minulla oli eilen kun sain vedettyä puolikkaan leuan kuin aamulla vaa’alla kilon viime viikkoa kevyempänä ihmisenä.

Nykyinen mediamaailma on armoton ja nykyinen fitness-buumi myös. Vaikka fitness on huomattavasti terveempi kroppaihanne kuin omassa nuoruudessani vallinnut ”Vain laihuus ratkaisee”-ajattelumalli, niin silti haluaisin itse kannustaa lapsia ja nuoria mieluummin leikkimään ja harrastamaan monipuolisesti eri asioita kuin vääntämään salilla rautaa :D Sinne kyllä ehtii ja ne lihakset kannattaa kasvattaa sitten kun se oma kasvu on pysähtynyt ja kroppa aikuistunut. Itse kadun sitä, etten koskaan lapsena opetellut kärrynpyörää ja käsillä seisontaa, kun nyt niihin ei meinaa riittää taidot EIKÄ rohkeus. Ne on niitä taitoja, jotka on helppo nuorena taitaa ja vanhana vaikeampi.

Bloggaaminen on aina arveluttava harrastus jos työ ei kiinteästi siihen omaan blogiinsa liity. Tiedän, että moni entisistä oppilaistani (moikka kutoset! Kärpät jyrää!) seuraa minua somessa ja nykyisestäkin koulusta tänne varmasti eksyy väkeä. Kyllä se pistää miettimään tarkasti mitä sanon ja millä tavalla. Ei siksi, että pelkäisin yksityisyyteni puolesta vaan siksi, että millainen vaikutus niillä sanoilla voi olla. Ja millaisen kuvan minusta saa.

En tietenkään oleta olevani mikään jumalatar, jonka jokainen sana on laki ja idea pyhä :D Ei nykynuoret nyt niin aivottomia ole enkä varmasti ole jokaisen mahtavin esikuva, jonka kuva on teipattu sängyn viereen, että sen näkee ensimmäiseksi aamulla (ei sillä, etteikö ajatus olisi kutkuttava) MUTTA siitä huolimatta on mahdollista, että joku jossain ajattelee ”tuokin laihduttaa, pitäisikö siis minunkin? Tuo treenaa noin, pitäisikö minunkin?”

Ei. Ainoa asia, mistä minussa kannattaa ottaa mallia on tämä kantapään kautta opittu bodylove-asenne. Oma kroppa on paras kroppa, koska se on oma kroppa. Siinä meidän tulee elää hautaan saakka ja siitä ei eroon pääse vaikka mitä tekisi. On siis parempi vain oppia pitämään siitä ja kun siitä oppii pitämään, sitä alkaa kohdellakin hyvin. Ylipaino ei todellakaan aina ole merkki mistään laiminlyönnistä ja tiukkaakin tiukempi fitness-kunto ei aina ole osoitus oman kehonsa rakastamisesta. Jokaisessa meissä se rakkaus näkyy eri tavoin. Ole siis mitä olet, kunhan peilikuvaa katsoessa vähän ees hymyilyttää.

p.s. tein ne eiliset rästitehtävät. TUNNISSA. Jee! Kannatti siis niistäkin ressata kaksi viikkoa

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU | BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK

11 thoughts on “Esikuvalaihdutus

  1. Aivan loistavaa pohdintaa, mun teki kokoajan mieli vaan painaa jotain tykkää nappulaa uudestaan ja uudestaan!

    PS. Pitääkin teipata sun kuva sängyn viereen, kiitti vinkistä! :DDD

    Tykkää

  2. Oot huikea, HUIKEA mimmi! Arvostan sun asennetta ihan täysillä, paras treenaamisesta(kin) kertova blogi ikinä. Hurjasti tsemppiä syksyyn ja ihan kaikkeen sulle! :)

    Tykkää

  3. Tunnistan itseni tästä tekstistä. Itse kun on töissä pienellä paikkakunnalla kohtuujulkisessa työssä lasten kanssa, niin todellakin tulee mietittyä hyvin, hyvin tarkkaan mitä, mistä ja miten blogissa kirjoittelee, vaikkei kävijämäärät mitään suuria olekaan. On tosi vaikeaa vetää rajat ok:n ja ei-todellakaan-ok:n välille. Olenkin siis tullut siihen lopputulokseen, että periaatteessa kirjoitan vain sen, minkä pystyisin kenelle tahansa lasten vanhemmista naamatusten kertomaan. Toki joukossa on siellä täällä postauksia joiden aiheista ääneen puhuminen on vaikeaa, mutta kuitenkin periaate on se, ettei mikään postaus saa aiheuttaa yhdellekään vanhemmalle tunnetta siitä, ettei halua mulle lasta tuoda hoitoon. Jotkut aiheet, kuten juurikin painonpudotus, on tästä syystä täysin poissuljettuja. Treenijuttuja kirjoittelen kyllä ja esim. ylikunnosta myös, ja syömishäiriöstä olen kirjoittanut kerran, mutta pääasiassa painonpudotuksesta en tuolla kirjoita.

    Tykkää

    1. Jep! Siksi itsekään en ala pitämään mitään jatkuvaa painoseurantaa täällä tai stressaamaan pudotustahdista, kun se ei palvelisi minua eikä lukijoitani ja sotii omia ”bloggausarvojani” vastaan :)

      Tykkää

  4. Todella hyvä kirjoitus! Ja muutenkin sulla on tosi hyviä näkökulmia asioihin, terveitä ja järkeviä!!

    Ja kiitos! <3 Ihana olet, olen otettu!!

    Tykkää

  5. Hyvä teksti! Se on jotenkin surullista kuinka tämänkin portaalin postauksissa, jossa bloggaaja on esim kertonut käyneensä syömässä salaattia, kysyy joku bloggarilta ”mitä ruokaa söit”. Sellainen kummallinen fanitus ja ihkutus, jossa taustalla tuntuu olevan ajatus että kun syö samaa ruokaa kuin tämä bloggari niin tulee samanlainen vartalo. Jotenkin sellainen ”järki päähän” meininki olisi toivottavaa. Jokaisella on ne omat jutut mitkä toimii, ja se on yksi ja sama minkä salaatin siellä jossain valitsee, jos muuten elämäntavat ei tue tätä muutosta ja toisaalta sen ei pitäisi edes koostua päivän suurimmaksi ongelmaksi..
    Ja toisaalta oman itsen hyväksyminen, ja ennenkaikkea kehonsa hyväksyminen sellaisena kuin on, olisi ehkä terveempi viesti mitä pitäisi enemmän liputtaa. Yleensä niitä toivottuja muutoksia tapahuutkin juuri silloin kun loppuu se väkisin yrittäminen ja pakottaminen. . Ja niiden asioiden kanssa kamppailee todella moni bloggari täälläkin, vaikkei sitä ääneen uskalletakaan sanoa. Jossain pinnan alla muhii ajatus, että kun treenaan=näytän hyvältä=saan ulkoista hyväksyntää.
    Olet erittäin teve esikuva monelle, joka haluaa sellaisen löytää. Keep it going!

    Tykkää

  6. Huomautus tosta bloggaamisen arveluttavudesta oli hyvä, kyllä sitä joutuu miettimään mitä itsestään kirjoittaa, vaikkei teekään sitä koko nimellään. Mulla tosin aihepiiri lähentelee enemminkin Y-blogia, ja oonkin monesti miettiny, että on aika pahat riskit vaikuttaa etenkin tulevan työnantajan mielestä ihan daijulta :D Onneks nykyään voi kuitenkin laskea aika paljon medialukutaidon varaan, ja lopuissa tapauksissa luottaa huumorintajun olemassaoloon :)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.