Kuntosali

Kroppa hei, herätys!

12400816_10154577251345550_2415318045199294254_n

Tuhannen ja yhden yön salitauko on ohitse ja keskiviikkona se katkaistiin juuri avatulla ja uutuuttaan hehkuvalla KunnonLiike Ikaalinen -salilla. Olen kyseiseen saliin yhteistyöllisessä suhteessa, mutta esittelen sen myöhemmässä postauksessa tarkemmin. Nyt haluan keskittyä vain omiin aatoksiini liittyen salitauon päätökseen.

Ja aatoksethan ovat varsin mellevät. Toki huomasi, että kroppani ei oikein tiennyt, mitä siltä halusin. Aloitin kropan herättelyn ”vetävillä” lihaksilla, eli tein selän ja hauikset ja siinä sivussa vähän myös takaolkia. Tuntuma oli hieman hukassa ja voimat katosivat ihan yhtäkkiä kesken sarjojen. Oli huvittavaa, kun neljä ensimmäistä toistoa menivät täysin ilman ongelmia ja sitten viidennellä ei mikään liikahtanut enää minnekään. Pidin pitkät palautukset (sometaukojee) ja painot vaatimattomina, etten olisi tönkkösuolattu muikku seuraavat kaksi viikkoa, vaan pystyisin treenaamaan normaalisti pikkuhiljaa koventaen tehoja. Vielä kun saisi kunnolla päätettyä, että haluaisinko pyhittää kevään nyt rasvanpolttelulle vaiko voimatasojen parantamiseen? Toki näin pitkän tauon jälkeen voimissakin tapahtuu varmasti positiivinen muutos vaikka söisinkin hieman alle kulutuksen muttamutta…

Njäh. Treenaan miten treenaan. Katotaan mitä siitä tulee ja mikä fiilis tässä iskee. Kunnon haluaisin kyllä jotenkin testata ja nähdä, miten sen käy tässä vuoden aikana.

12479309_481431338711013_1655157946_n

Tänään puolestaan katsastin työntävien lihasten kunnon ja jos selkä oli heikko niin rinta se vasta jännittäviä hetkiä tarjosi. Yllättävän ”kivuttomasti” sain silti tehtyä 4×10 sarjan 30kilolla, mutta eipä tuo mitään mahtavuutta enteile ensi viikkoon, jolloin ajattelin katsastaa penkkimaksimin. Vuosi sitten meni sarjapainona 50, maksimina yllättäen vain 52,5. Nyt jos saisi 45 kevyesti kerran niin en ihan maatani myisi. Onneksi Wilhelm alkaa kulkea samalla salilla, niin voimallisempikin reeni onnistuu turvallisesti. Viimeiset puoli vuotta kun tuli treenattua lähinnä yksinään (sen jatkuvan sairastelun lomassa) niin ei siinä hirveästi tohdi ennätyksiä kokeilla. Toiveissa se 60 kiloa tänä vuonna! Tuskin mahdoton enää, kun tuntuu, että tekniikka alkaa olla hallussa.

Olkapäiden kohdalla voimatasot tuntuivat olevan ihan normaalit, paitsi mitä siihen kestävyyteen tulee. Eli kesken sarjan käsi ei vaan enää suostunut nousemaan ilman, että sitä olisi edeltänyt sellainen tyypillinen asteittainen väsyminen. Ehei. Tässä minä nousen ihan normaalisti, nytkin nousen ilman ongelmia mutta NYTPÄS EN NOUSEKAAN. #impotenttiolka

Anyhow, motivaatio on löytynyt. Vesirokko on jättänyt jälkensä ihooni, mutta ajattelen vain olevani leopardi ja heti helpottaa,

Huomenna tai sunnuntaina vuorossa sitten jalkapäivä. May the force be with me.

Kyllä, olen nyt katsonut yhden Star wars-öeffan ja jäänyt koukkuun.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

Loppumainontana on Sportsnutrition * tarjous. Kaikki Supermass-tuotteet -20%. Itsellä käytössä tuo Afterzone ja siitä en luovu. Maistuu hyvälle ja sekoittuu paakuttomasti.

*mainoslinkki

20 thoughts on “Kroppa hei, herätys!

  1. Mä tiiän miten teet. :) Meet reenaan silloin kun haluat ja teet fiiliksen mukaan treenit ajattelematta, että onko se rasvanpolttoon vai voimaan painottuva. :)

    Tykkää

    1. Ajatuksena ihana, mutta tykkään tavoitteista ainakin treenin suhteen :D Mutta totta, nyt keväällä pakko mennä hyvinvoinnin ehdoilla, eikä ottaa liikaa ressiä!

      Tykkää

      1. Peukku sille, että tiedät mistä tykkäät! :) Itse vain totesin edellä mainitun hyväksi, koska mulla on lähes samanlainen sh-tausta kuin sinulla ja usein itkien vääntäytynyt treenaamaan, ”koska pakko laihtua”. Nykyään yritän liikkua mielen mukaan ilman mitään pakkoa tai tavoitetta. Periaatteessa jonkinlaisia tavoitteita on, mutta yritän ajatella, että tavoitteiden ei tarvitse joka päivä täyttyä vaan täytyy myös levätä. Ja itsellähän ei todellakaan aina tällänen ajatus toimi, mutta pyrin siihen :D

        Tykkää

      2. Itsellä on sairastelujaksojen (nyt oli viimeisin 3 kuukauden tauko muutaman sairaalahoitojakson takia.. vatsakalvotulehduskierre, not nice..) jälkeen tavoitteet hiljalleen kirkastuneet, kunhan vaan aluksi käy siellä salilla. Ensimmäinen tavoite tauon jälkeen voisikin olla treenin säännöllisyys. Kun treeni on säännöllistä, niin muutkin tavoitteet on helpompi saavuttaa :) Vaikkei mitään kummempia tavoitteita mielessä ole, niin treenaan kuitenkin jo kuntoon nähden kovaa ja ohjelman mukaan. Tsempit!

        Tykkää

  2. Can feel you! Itse olin kans syksyllä/loppuvuodesta suunnitellun operaation myötä parin kk totaalisessa urheilukiellossa. Sitä turhautumisen määrää kun pääset vihdoin salille! Paitsi että painoja joutuu suosiolla pienentämään, lihaksiin ei saa minkäänlaista tuntumaa ja niinku kirjotit, lihas vaan väsähtää kesken sarjan. Niinpä pari ekaa viikkoa saikin hammasta
    purren pakottaa itsensä treenaamaan, mutta kyllä ne pienen maltin kanssa ne voimat ja lihakset löyty ;)

    Tykkää

  3. oks noi arpia vai vieläkin sitä rokkoa? :o alkaa pelottaa et mullekkin tulee viel joskus joku rokko kun en pienenäkään koskaan ees sairastanut vesirokkoa, ja kaikki sanoo et vanhempana se on aina pahempi. :o

    Tykkää

  4. Tarjoaiskohan teillä päin kukaan Energiatestiä? Se on aika kattava setti, jossa on noita terveydellisiä mittareita kans mukana. Vois olla mielenkiintonen!

    Tykkää

  5. On mukava nähdä miten sun puheet ja olemus ainakin kuvien välityksellä vaikuttaa tosi hyvinvoivalta nykyään! Jee! :)

    Tykkää

  6. Olen sairastunut vesirokkoon 25-vuotiaana eli muutama vuosi sitten. Muutama lähes huomaamaton arpi jäi selälle ja kaulalle, muuten iho nyt yhtä hyvässä kunnosa kuin ennen sairastumista. Joten ei hätää! Tautiin sairastuminen aikuisiässä oli kyllä täyttä helvettiä ja eniten pelkäsin ulkonäköni puolesta, mutta siitä selvitty. Eli tsemppiä, I feel you! :)

    Tykkää

  7. Terppa! Uusi lukija ilimottautuu.
    Luin blogisi läpi, huh mikä urakka 😁 Välillä mietin, että luenko omaa elämänkertaani.. Kirjoituksestasi löytyy niin paljon tuttuja juttuja.
    Sairastan myös kilpparin vajaatoimintaa ja olen sen viheliäisen sairauden kanssa paininut vuodesta 2008. Jouduin hakemaan diagnoosin myös yksityiseltä, kun TSH 4,2 oli viiterajoissa tk lääkärin mielestä (yksityiselle päästyä TSH oli kivunnut jo yli 7). Kehotti varaamaan aikaa psykiatrille, kun itkee tihrustin kurjaa oloani. Nyt vihdoin näyttää siltä, että thyroxin annos on balanssissa (välillä ne heittelee edelleen).
    Painoni on jojoillu toisen lapsen syntymän jälkeen ja viimeiset pari vuotta on ollut yhtä taistelua painon kanssa, lopulta luovutin. Paskat, oon sitte tämmönen sotanorsu. Masennuksessa ja itsesäälissä tuli ryvettyä koko viime vuosi.
    Vuodenvaihteessa päätin, että nyt loppu märehtiminen! Aloin lukemaan blogeja, jotka antaisi potkua omalle projektille ja niinpä löysin hikikinkku 😊 Blogia lukiessa huomasin, että oon ollu kyllä itselleni liian armoton ja soimaan kaikesta itseäni liikaa. Pelkään epäonnistumista kuin ruttoa ja sen takia en varmaan ole saanut itteäni niskasta kiinni, että alkaisin tekemään asian eteen jotain.
    No, nyt tammikuun alusta olen kaivanut puntit naftaliinista ja alkanut treenaamaan, ja voi jestas että tekee gutaa! Aikoinaan tuli käytyä paljon salilla.
    BTW, teretulemast Joensuuhun 😊 Asun ite ihan naapurissa.

    Tykkää

  8. Moi! Ooksää yhessä maikkarin sellasessa mainosvälijutussa? :D lasket jollain kelkalla pulkalla mäkee siinä.. ;)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s