hikikinkku · Kuntosali · Yleinen

Itsepuolustuskurssilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa näkyy pelottavin ilmeeni. Se on yksi syy siihen, miksi en kamppailulajeista ole koskaan innostunut, mutta aina olen halunnut herätellä henkiin nuoruuden lajini kuntonyrkkeilyn (saa hakata lähinnä säkkiä ja tehdä rasittavan määrän punnerruksia). Lisäksi haluaisin olla varma siitä, että jos joskus joku kävisi kimppuuni, niin osaisin edes yrittää tehdä jotain muutakin kuin vain jäätyä.

Kun yhteistyösalini KunnonLiike markkinoi Facebook-sivuillaan, että salilla alkaa itsepuolustuskurssi, joka on hinnaltaan vain 50€, niin ilmottauduin kärppänä mukaan. Kurssi on tarkoitettu niin miehille ja naisille, mutta en yllättynyt, että sukupuolipainottuma oli naisiin päin kallellaan ja minä taidan olla toiseksi vanhin. Viime aikojen julkinen keskustelu on varmasti lisännyt kysyntää itsepuolustuskursseille. Vaikka itseäni hetkittäin turhakin pelon lietsonta ärsyttää ja RAJATKIINNI-pipot päässä hilluvat maiharimiehet eivät omaa turvallisuuden tunnettani lisää ollenkaan, niin siitä huolimatta haluan oppia toimimaan jos jotain joskus käy.

Osallistuminen kurssille silti jännitti. Lukeudun siihen ihmistyyppiin, joka a) arastelee koskea muita ja b) ei välitä tulla kosketuksi. Harmikseni itsepuolustustaitoja ei kirjasta opi, ja Wilhelm entisenä vartijana ei kokenut tarpeelliseksi lähteä oppimaan itselleen itsestään selvyyksiä ja minua hän ei jaksa opettaa, koska en kuulemma tottele. Näistä syistä johtuen tiistai-iltana minä seisoin ringissä noin kymmenen muun kanssa ja päätin, että otan tästä kaiken irti molemmin puolin omaa mukavuusaluettani.

Lohdutuksen sana kaikille muille: ei noilla kursseilla heti ensimmäiseksi joudu maahan makaamaan vieraan ihmisen alle. Tunnin aluksi ohjaajamme teki meille selväksi sen, että emme ole opiskelemassa tuhoa tuottavia lyönti- ja potkutekniikoita, vaan sellaisia taitoja, jotka tosipaikan tullen auttavat meitä pääsemään pois tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin. Toki opettelemme myös lyöntejä ja potkuja, mutta pääpaino on irrottautumisella ja myös sillä henkisellä puolella: mitä ja miten tilanteessa kannattaa puhua? Millainen ruumiinkieli on hyvä hallita? Ja ennen kaikkea: kuinka kehittää luottoa itseensä. Ohjaaja puhui (luonnollisesti) hyvin kannustavaan sävyyn kaikille. Hän teki selväksi sen, että jokaisella meistä on mahdollisuus selvitä ja jokainen meistä on tarpeeksi vahva oikealla tekniikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnin edetessä hoksasin, ettei se muissa roikkuminen nyt niin kamalaa ollutkaan. Ensi tiistaita varten muistan vaan leikata kynteni lyhemmiksi, koska raavin taisteluparini ranteita vahingossa, enkä siksi(kään) uskaltanut pitää hänestä kiinni ihan täysillä voimillani. Salissa kuuluikin aika monta ”anteeksi, sori, eiku, sori! Oho, anteeksi”-lausahduksia. Oli selvää, että kaikki varmasti ottivat vähän varovaisesti alkuun, vaikka järjellä ajateltuna hissuttelu on aika turhaan: tosipaikassa kun ei hirveästi kannata uhrina anteeksi pyydellä ja parhaiten oppii, kun joutuu täysillä yrittämään.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi ihan perusirrottautumistekniikoita. Mitä tehdä jos joku käy kiinni ranteeseen/ranteisiin edestä tai takaa, yhdellä tai kahdella kädellä? Minne kannattaa potkaista (sääreen tai munille) ja miten potkaistaan (päkiällä, jos ei ole kovat kengät jalassa). Ja sitten se tärkein, eli hyvä valmiusasento ja käsien sijainti (aina pyrkiä pitämään edes yksi käsi kasvojen lähellä). Lisäksi päästiin hakkaamaan avokämmenellä säkkiä ja pistareita.

Yllätin itsenikin sillä, että kuinka paljon nautin tunnista! Vaikka pääpaino itsepuolustuskurssilla ei ole aggressioiden purkamisessa, niin kyllä tämä täyttää kuntonyrkkeilyn jättämän aukon. Tunnilla pääsee käyttämään voimaa ja adrenaliinia, minkä johdosta saan omaa stressimonsteriani pienennettyä. Joillakin stressiin auttaa pelkkä meditointi, minulla auttaa meditointi ja iskeminen.

Selvää on, että kerran viikossa puolitoista tuntia ei riitä saamaan taitoja takaraivoon tositilanteiden varalle. Siitä syystä olenkin koittanut parhaani mukaan käskyttää Wilhelmiä hyökkäämään kimppuuni, että voin kotonakin treenata irtautumistekniikoita ja salilla olen nyt hakannut ja potkinut säkkiä ja renkaita. Ja Wilhelmiä. Harmi kyllä hän ei ole vielä kovin tosissaan tuntunut pitävän minusta kiinni tai sitten olen huomattavasti vahvempi mitä kuvittelen :D Ainakin hänkin sanoi, etten lyö ”ihan tissiposkisesti”. Otetaan se vaikkapa kannustavana kehuna.

p.s. Muista osallistua kahden protskupatukkalaatikon arvontaan!

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

One thought on “Itsepuolustuskurssilla

  1. Päivitysilmoitus: Vuosikatsaus 2016 | Hikikinkku

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s