Bodylove · hikikinkku · Pohdintaa · Yleinen

Bodypositiivari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen kävin läpi salilla räpsittyjä kuvia ja yllätyin. Positiivisesti. Tästä innostuneena tein Hikikinkun FB-sivulle päivityksen, jossa kävin lyhyesti läpi matkaani kilpirauhasongelmien alkamisesta tähän päivään ja Bodypositive-ilmiöstä.

Useampi bloggaaja on tarttunut Bodypositive-ilmiöön (viimeisimpänä Linda Manuella) ja omaksi harmikseni moni on tuntunut ymmärtävän asian lihavuuden ihannoimisena. Mielestäni ei ole mitään tiettyä pistettä, jonka jälkeen omasta kehostaan ei saisi olla ylpeä ja itseään ei saisi enää rakastaa. Bodypositiivisuus ei tarkoita sitä, että itsensä saa syödä vaarallisen yli- tai alipainoiseksi vaan yksinkertaisesti sitä, että oli kehosi minkälainen tahansa se EI määrittele sinua ihmisenä. Se EI tee sinusta ihmisenä parempaa tai huonompaa ja se EI kerro lopullista totuutta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi.

En itsekään ole sitä mieltä, että minkäänlainen äärimmäisyys painossa olisi tavoiteltava asia. Mutta ei ole minun tehtäväni määritellä sitä, että millainen on se oikeanlainen keho ja ”hyväksytty lihavuus”, jonka sisällä vielä saa olla itseensä luottava yksilö ja minkä jälkeen pitää sitten salassa katseilta vaan laihduttaa ja hehkuttaa sitä, kuinka paljon parempaa elämä on nyt 5-15-50 kiloa kevyempänä. Elämä kun voi olla hyvää myös ali- tai ylipainoisenakin. Lisäksi koen surulliseksi sen, että kun näytetään esimerkkejä ”hyvinvoivista ylipainoisista” niin silloin lätkitään esille kuvia naisista, joilla se paino kertyy länsimaisittain hyväksyttyihin paikkoihin: peppuun ja tisseihin. Toki keskivartalolihavuus on terveydelle haitallisin lihavuuden muoto, mutta varmasti tästäkin maailmasta löytyy monta tervettä omppua ja päärynää.

Bodypositive-ilmiö ei myöskään vastusta laihduttamista ja terveellisiä elämäntapoja. Päinvastoin itse ainakin koen, että kun itseään rakastaa niin itsestään pitää huolta ja se tarkoittaa myös sitä, että ajan kanssa saavuttaa sellaisen oman hyvän olon painonsa, jonka tietää jokainen itse. Matka on mukavampi, kun osaa nauttia seurasta, eikä peilejä vältellen rynni kohti päämäärää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse lihoin kilpirauhasen vajaatoiminnan ystävällisessä avustuksella reilun vuoden aikana noin 25 kiloa. Edelleenkin olen seitsemisen kiloa normaalipainon yläpuolella ja voin sanoa, että oli ihan jumalattoman itsetutkiskelun ja pakotetun itsekehun aikaansaannosta, että sain hyväksyttyä itseni niin sanotusti läskinä. Jossain vaiheessa vain myönsin sen, ettei minulla ole voimia laihduttaa ja itsensä inhoaminen käy liian raskaaksi. Omaa peilikuvaansa kun ei pääse karkuun, niin se oli vain pakko hyväksyä. Kehoni on kotini, joten muokkaan sen sellaiseksi, että siinä on hyvä asua elämäni loppuun saakka.

Ensimmäistä kertaa ikinä tavoittelen omaan silmääni parempaa vartaloa siksi, että pidän itsestäni, en siksi, että inhoan itseäni. Lisäksi ulkonäön sijaan paremman vartalon merkit minulle ovat toimivuus, voimakkuus, pystyvyys ja kestävyys. En sitä paitsi enää omalla kohdallani usko sitä, että normaalipainon saavuttaminen merkittävästi lisäisi terveyttäni. Leuanveto tulosta se saattaisi sitä vastoin parantaa ;)

Voit olla bodypositiivari oli painosi ja kehonkoostumuksesi mikä hyvänsä. Älä anna muiden määritellä sitä, millainen sinun tulisi olla juuri nyt, vaan kehity sellaiseksi, joksi itse haluat. Vaakalukemasi ei kerro sinusta muuta kuin painosi ja mikä tärkeintä:
hyvinvointia ei mitata kilogrammoissa.

Ja loppuun muistutus kuvakulmien tärkeydestä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin
Snapchat: jenskysii

9 thoughts on “Bodypositiivari

  1. Kiva, että otat tämän asian puheeksi.
    Meillä on kait vähän samanlainen historia;

    Olen aina ollut se ”Iso tyttö” pienestä pitäen. Ala-asteen neljännellä luokalla olin jo 165 pitkä ja painoin 55kg kun muut tytöt vielä kasvoivat. Tästä johtuen en ole ikinä ollut sinut kehoni kanssa. Yläasteella sairastuin pahaan anoreksiaan… Aikuisiällä (fitnessbuumin jyllätessä) tämä muuttiu anorexia athleticaan/ortorexiaan. Liikunnan määrä lisääntyi kokoajan ja jossain vaiheessa kuukautiset jäivät pois. Vuodenvaihteessa päätin, että nyt tämä touhu saa riittää. Keho on ylirasittunut monen vuoden rääkistä ja jos solakan ja slimmin kehon ylläpitäminen vaatii minimissä 10 liikuntatuntia viikossa ja ikuista ruuan tarkkailua asia saa olla. Minulle oli jo todettu naishormoonien puutostila + alkava osteoperoosi. Tammikuusta lähtien olen syönyt, syönyt ja syönyt. Liikunta jäi tauolle ja olen pyrkinyt elämään stressittömämpää elämää. Lopputuloksena olen nyt BMI:n mukaan ylipainoinen ja vatsaseutua koristaa kunnon läskimaha mutta olen saanut luonnollisesti aikaan kuukautiskierron! Kuukautisia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, joten tämä on suuri helpotus. Se, että jotkut jaksavat kritisoida bodypositivisuutta ja sitä, ettei kaikki vaan mahdu samaan muottiin on surullista.

    Toivon mukaan, jossain vaiheessa, kun kehoni on saavuttanut hormoonitasapainon niin rasva alkaa asettumaan muaallekin kuin vyötärölle. Nyt tärkeimpää on kuitenkin saada takaisin terveys monen vuoden itserääkin jälkeen.

    Kiitos, että kirjoitat näistä asioista.

    Tykkää

    1. Näinpä :) kroppa ja paino ei kerro sitä, millainen matka siihen pisteeseen on kuljettu ja minne ollaan menossa! Isosti tsemppiä sulle, kyllä sen tietää koska jaksaa taas alkaa hinkuttaa :D

      Tykkää

  2. Ihana postaus <3 Bodyloving olis niin tärkeää ihan kaikille, eikä sitä kehoaan ymmärrä arvostaa silloin kun kaikki vielä pelaa ja on hyvin. Mutta se mikä on tosi tärkeää, on kääntää se huomio niistä jenkkakahvoista tai muhkuraisesta pepusta siihen mihin keho todella kykenee ja rakastaa sitä tekemisen kautta.

    Tykkää

  3. Hyvä kirjoitus! Oon saanut paljon intoa sun kirjoituksista. Jos tulee retkahduksia tai muuta inhimillistä, niin et lannistu tai ota asiaa liian vakavasti. Joskus olen ajatellut, että ”sitten kun vähän laihdun, niin vasta sitten voin ostaa kivoja vaatteita ja näyttää hyvältä.” Miksi en voisi näyttää hyvältä jo nyt? Olet hyvällä tavalla ihanan tavallinen ja maanläheinen, tulee sellainen tunne, että hei, kyllä mäkin pystyn tähän. :D Kiitos siis blogistasi!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s