Yleinen

Muuttofiiliksiä

bty

Piinaviikko. Sillä nimellä voisin kutsua tätä viikkoa, jonka olen jo monta kertaa luullut vaihtuneen jo seuraavaan. Ajantajuni on aivan hukassa, sillä olen eilen JA tänään moneen kertaan uskonut eläväni maanantaita. Mutta ei. Tänään on vasta perjantai.

Tähän viikkoon on mahtunut niin paljon. Ensimmäinen virallinen harjoittelujaksoni päättyi, auto on katsastettu ja hylätty ja tuo helmapeltireikäinen kottero täyteen pakattu ja Joensuuhun ajettu. Tarkoitukseni oli lähteä matkaan aamuviideltä torstaina, mutta heräsin tuona yönä kello 2:30 ja olin jo ajamassa Parkanoa päin 2:45. En vaan halunnut pitkittää lähtöä enempää. Keskiviikko oli todella raskas ja mietin erilaisia vaihtoehtoja, miten saisin sittenkin peruttua lähtöni, vaikka tiesin, että katuisin raskaasti jos venyttäisin opiskelua vielä. Tasan vuosi sitten kirvasin lähes päivittäin, etten lähtenyt jo silloin opiskelemaan ja nyt – kun hetki on läsnä – kirvasin sitä, kun piti lähteä.

Ihminen on ihmeellinen.

Vuosi sitten lähtö olisi ollutkin helpompi. Minulla ei ollut minkäänlaista omaa elämää Ikaalisissa ja muutto olisi ollut yksi muutto muiden joukossa. Vuoden aikana ehti kuitenkin tapahtua paljon ja koin sellaisen ihmeen, kuin aikuisiällä ystävystymisen, ja nyt nuokin uudet sosiaaliset ympyrät piti jättää taakse ja heittäytyä tyhjän päälle. TAAS. Toistuvat muuttamiset alkavat rassata ihan toden teolla, etenkin kun pahasti näyttää siltä, että ensi kesänä muutamme taas paikkakunnalle X ja tuo X voi olla missä tahansa Hangon ja Ivalon välillä. Ja minä kun ihan mielelläni palaisin joko a) Ikaalisiin tai vaihtoehtoisesti b) Rovaniemelle. En jaksa enää yhtään uutta, vierasta paikkakuntaa. Tämän hetken mielentilani on muutosvastarintainen.

Toki tämä on sitä alkujärkytystä. Tiedän, että talvi täällä Joensuussa tulee olemaan ihan huikea kokemus ja aivan varmasti saan täältäkin kavereita, koska maisteriopojen joukko on kohtalaisen vastaanottavainen porukka. Olen myös innoissani siitä, että tämä on se hetki, jolloin saan todella testata omia siipiäni ihan yksin ja ihan uudessa paikassa. Täällä minulla ei ole ketään eikä mitään, joten nyt pääsen sitten rakentamaan sitä Jotain Omaa. Ja aion nauttia joka hetkestä, vaikka nyt alkumökötyksen aikaan se tuntuukin vaikealta.

Ja jotta viikko ei olisi tarpeeksi haastava, niin lähden ajelemaan huomenna kohti Sodankylää. Äitini mies on velho hitsaamaan ja hän pystyy korjaamaan autoni helmapellin niin, että se menee läpi katsastuksesta. Ja sen jälkeen auto saakin jäädä sinne pohjoiseen seisontaan talveksi. En todellakaan tarvitse autoa täällä Joensuussa ja Ikaalisissa ollessani… Noh, olen sitten jumissa kissojeni seurassa :D Ei sekään niin pahalta kuulosta.

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s