Bodylove

Voiko läskiä rakastaa?


Mansikkapilvi kirjoitti jopa hieman provosoiva tekstin siitä, kuinka ei voisi koskaan seurustella ylipainoisen/ei-liikkuvan ihmisen kanssa.

Periaatteessa ymmärrän häntä. Omakin miesmakuni on painosta riippumatta liikunnallinen, koska kyllähän se kuntosali- tai vastaava harrastus näkyy jos jonkinmoinen kilomäärän altakin. Mutta sen verta olen elämäni aikana miehiä kolunnut (😂), että tiedän mikä lopulta ratkaisee: huumorintaju, Pilke silmäkulmassa, luotettavuus, yhteiset arvot ja unelmat…

Oma avopuolisoni on liikunnallinen mies ja se näkyy hänessä hyvänä ryhtinä, leveinä hartioina ja äijjäreisinä. MUTTA koska hänellä on sellainen mystinen kuvakaksari (näkyy VAIN valokuvissa) niin jotenkin oletin ennen tapaamistamme, että hän on vähän pyöreä ja alkuun se hirvitti. Onneksi katsoin peiliin ja tajusin, että A) ei tässä mikään vinkuheinä kyllä olla itsekään ja B) mitä hemmetin väliä millään leualla on siinä vaiheessa, kun toinen saa sinut jo Tinderissä nauramaan ja jaksaisit chattailla hänen kanssaan läpi yön. Kun toiselle voi laittaa viestiä ihan koska vain, eikä tarvitse miettiä ollenkaan vaikuttaako tyrkyltä. Kun toinen laittaa sinulle jo parin päivän viestittelyn jälkeen aina ”huomenta” ja ”hyvää yötä”-viestejä ja kertoo kuulumisiaan tämän aivan kuin olisi kertonut niistä aina. Kun vaan tulee sellainen ”ei saaaaatana nyt ikisinkkua viedään”-olo ensimmäistä kertaa IKINÄ.

Niin… Ei sillä rasvaprosentilla ole merkitystä. On ihanaa, kun saa rakastaa ihmistä, joka on sellainen kuin on ja joka rakastaa sinua sellaisena kuin sinä olet. Wilhelm käsittääkseni myös piti minuakin astetta timmimpänä mitä toki olin alle vuosi ennen tapaamistamme ollut. Sitten tuli kilpparin vajaatoiminta, burnout ja mitähän muuta shittiä ja äkkiä olin 20 kiloa painavampi ja menossa ensimmäistä kertaa tapaamaan unelmieni miestä, jolla EI OLLUTKAAN KAKSOISLEUKAA.

Onneksi minulla oli. Omani näkyy tosin vain luonnossa, ei koskaan kuvissa. Ja niin vain tuo mies rakastui minuun kun olin ”läski”. Ja en todellakaan vielä hyväksynyt omaa peilikuvaani. Vihasinvihasinvihasin sitä ja vihasinvihasinvihasin vartaloani kokonaisvaltaisesti. Sätin itseäni ja jatkuvaa väsymystäni. ja silti niiden parin viimeisen kuukauden aikana ennen diagnoosia (jolloin olin ns. kaameimillani) mies vaan tuli ja pysyi siinä.

Nytkin kun olen edelleen ”läski” (vihaan sitä sanaa, hirveän negatiivinen), niin tuolla se mies edelleen hyörii osana elämääni. Painoni on pudonnut mutta ei tule koskaan olemaan niissä mitoissa, missä olin aikana Ennen Häntä. Olen ymmärtänyt, ettei minun onnellisuuteni ja rakastettavuuteni ole kiinni siitä, kuinka kurrrrvikas olen. Eikä myöskään terveyteni. Nytkin olen verikokeiden mukaan täysin terve BMI 29.

Ja rakastettu monen ihmisen toimesta. Varsinkin omastani.

En pidä siitä, kun jotkut ihmiset puhuvat, etteivät voisi SIETÄÄKESTÄÄ itseään jos olisivat läskeinä. Etteivät voisi elää itsensä kanssa jos painaisivat enemmän kuin lääkäri suosittelee.

Miksi? Elämä voi tuoda eteen yllättäviä asioita, joille ei voi mitään. Ei kukaan voi luvata, ettei koskaan tule kohtaamaan sellaista mielentilaa/sairautta/lääkitystä/elämänmuutosta, jonka johdosta päätyy ylipainoiseksi. En minäkään halunnut lihoa, mutta tiedän nyt, ettei minulla ollut silloin ”vaihtoehtoa”. En jaksanut. En välittänyt. Olin vain niin tolkuttoman väsynyt ja umpikujassa ja masentunut. En pystynyt käymään salilla, koska ahdistuin ihmisistä, en jaksanut tehdä mitään, en välittänyt yhtään mistään mitä tein taikka söin. En olisi voinut tehdä siinä tilanteessa mitään toisin, kun apuakin hain kuitenkin kohtalaisen pian.

Että koitapa siinä olotilassa olla lihomatta pysähtyneen aineenvaihdunnan kanssa. Ajattelin minäkin ennen tuota, etten voisi SIETÄÄ itseäni läskinä. Sitten oli vain pakko sietää ja kappas vain, kappas vain (on kengässä verta) olinkin edelleen ihan siedettävä.

Herranen aika, olin edelleen sama ihminen! Ja minun on vaan pakko elää tässä kropassa.

Mindblooooooooow.

Väitän, että nyt kun siedän läskejäni niin olen muutenkin onnellisempi ihminen. En enää ressaa niin paljon kropastani, ruuista ja liikunnoista. Valintani teen hyvinvointi edellä ja tiedän olevani siedettävä näytti vaaka mitä hyvänsä. Suurin niistä on rakkaus ja suurinkin sitä rakkautta ansaitsee. Erityisesti itseltään.

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

 

8 thoughts on “Voiko läskiä rakastaa?

  1. Voi että miten ihana postaus, kiitos tästä! Olen itseni rakastamisen tiellä jo monessa mielessä pitkällä, mutta olen toooodella paljon kipuillut sen kanssa, että löytyykö sitä tosirakkautta koskaan ja kelpaako sitä ikinä kenellekään. Tää teksti muistutti taas siitä, että kun kolahtaa niin kolahtaa. Ulkonäkö on tietty yks aspekti, mutta niinhän se menee, että kun hyvä tyyppi osuu kohdalle niin monilla, ennen niin tärkeiltä tuntuneilta, kriteereillä ei juuri ole merkitystä. Se on muuten jännä että kun tuo juttu lähtee luistamaan ni siinä vaiheessa se o menoa :D (Omasta menostani on jo monta vuotta aikaa mutta ehkä vielä joskus).

    Koen aika huolestuttavana, että jotkut ihmiset kokevat juuri ylipainon sinä karmeimmasta karmeimpana kohtalona. Ylipainoon on lukuisia syitä kuten luetteletkin, mutta elämän onnettomuuksien mittakaavassa se on kuitenkin suhteellisen ”harmiton” asia. Mitäpä jos kumppani joutuu tapaturmaan ja menettää raajansa? Polttaa ihonsa niin pahasti, että tarvitsee ihonsiirron? Joutuu leikkaukseen ja saa avannepussin? Tai onnettomuuden seurauksena aivovamman? Ennemminkin käyttäisin aikaa tällaisten asioiden pohtimiseen, mutta ehkä nämäkin ovat ihan piece of cake kunhan kumppani vain on treenattu ja normaalipainoinen ;)

    Tykkää

    1. Ihan loistavia pointteja Mimumii! Tuo on niin totta, että itselle tai kumppanille voi käydä oikeasti jotain peruuttamatonta kropalle/naamalle/persoonalle, joiden käsitteleminen kaiken järjen mukaan pitäisi olla astetta kovempi paikka kuin ylimääräiset kilot.

      Tykkää

  2. Puhut niin asiaa ja kiteytit hyvin ajatuksia, joita itsellänikin on. En tietenkään voi väittää että en toivoisi tulevan, vielä kadoksissa olevan (:D), miehen harrastavan edes jotain liikuntaa, mutta en vain usko että silläkään asialla olisi lopulta niin paljon väliä jos kolahtaa. Itselläni on vähän samanlaista taustaa kropan kanssa kuin sulla ja kilpparin vajaatoiminta sekä astma ovat tehneet kyllä hallaa kropalleni. Kun ei ole koko vuonna päässyt jatkuvan sairastelun takia liikkumaan juuri ollenkaan niin ei kai se ihme ole, että kropassakin se näkyy löysistymisenä sekä joinain plussakiloina, ja ei vaan jaksa jotenkin koko ajan keskittyä siihen. Tiedän, että vielä tulee ne paremmat päivät. Mua myös huvittaa, kun moni kommentoi aina että ”no mut tää asia ei koske sua, kun sulla on noi sairaudet, meinaan nyt niitä laiskoja ylipainoisia”. Mistä kukaan voi tietää lopulta, mistä kenenkin kilot ovat tulleet! Monesti ylipainonkin takana voi ihan hyvin olla sairauksia, joita kukaan ei näe tai joista ei puhuta.

    Tuntuu jopa surulliselta myöntää että tänä vuonna olen monesti ajatellut, että en tule koskaan löytämään ketään, kun en ole timmissä kunnossa. Että olen tavallaan pois kokonaan markkinoilta tämän takia. Varsinkin, kun lukee ja kuulee yhdestä jos toisestakin paikasta, että minkä kokoinen ja näköinen pitäisi kenenkin olla, tulee väkisin sellainen olo että enpä taida edes yrittää. Mä ainakin haluaisin tutustua ihmisiin ihmisinä enkä laihoina tai lihavina ihmisinä. Jos kolahtaa niin kolahtaa ja en usko että siinä jaksan jäädä mittailemaan kenenkään rasvaprosenttia! :D Mietin myös että jos parisuhteessa merkkaa pinnalliset asiat joillekin niin paljon niin mikä sellaisen suhteen tulevaisuus edes voisi olla. Jos raskauden jälkeen ne kilot eivät lähdekään heti, mitä jos sairastuu, tuskin eläkkeellä enää samalta näyttää kuin nyt jne. :D Ja just se, että ei kukaan voi vannoa että ei voi koskaan lihoa. Elämä kyllä yllättää, sen on ainakin itse huomannut näiden sairauksien kanssa. :D

    Tykkää

  3. Aivan mahtava blogi sulla! Oon ollut hiljainen lukija jo monta vuotta ja on pitänyt kommentoida jo kauan. Nauran monesti vedet silmissä sun postauksille ja on kiva ku on myös tällaisia vakavampiakin, mutta kiva et nekin toteutat pilke silmäkulmassa.

    Tykkää

  4. Kiitos. Tämä kumosi hyvin sen pahan mielen ja ihmetyksen, jonka Mansikkapilvi-teksti sai aikaan. Siinä oli tosiaan tekstiä mutta ei järkevää tarkoitusta tai punaista lankaa, kuten ei aiemmissakaan vastaavissa ”läskikirjoituksissa” joita hän harrastaa, vaikka ei ilmeisesti itse ole koskaan ”läskeyttä” kokenut eikä voi sitä oikeasti ymmärtää. Kunpa ihmiset keskittyisivät omiin asioihinsa ja jättäisivät toisten piilomoralisoinnin ja tuollaisen hirvittävän kovan asenteen julkaisematta nettiin. Tässä kirjoituksessa oli ymmärrys ja myötätunto mukana.

    Tykkää

  5. Mansikkapilven kirjoituksessa oli seuraavia outoja oletuksia:
    Ylipainoinen = Sairas läski.
    Ylipainoinen = Ei huolehdi terveydestään.
    Ylipainoinen = Mässäilee vaan eikä urheile.

    Luulen, että omasta terveydestään huolehtivat ja murehtivat eniten juuri ylipainoiset. Muutenkaan en ehkä oikein usko ikinä tekstejä, mitä aina normaalipainossa ollut ihminen olettaa ylipainoisten ajattelevan tai tekevän. Tai varsinkaan sitä, että mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ylipainon tulemiseen ja pysymiseen. Normaalipainoiset tuntuvat ajattelevan usein, että syyt ovat mukavuudenhalu ja mässäily. Kuitenkin varmasti hyvin harva ylipainoinen (ainakaan reippaammin ylipainoinen) on lihonut ilman mitään syytä. Tai sitten ovat lapsuudestaan asti ylipainoiset (kuten ak), jolloin keho on tottunut ylipainoisuuteen ja laihduttaminen saa kehon ponnistelemaan kahta kauheammin ylipainon säilyttämisen puolesta.

    Toivottavasti kukaan ylipainoinen ei ajattele olevansa rakkauden arvoinen. Ylipaino ei määritä ketään ihmisenä mihinkään suuntaan, niin kuin eivät myöskään esimerkiksi verenpaine tai kolesteroli. Kiitos sinulle ihanan kehopositiivisesta blogista!

    Tykkää

  6. Päivitysilmoitus: Vuosikatsaus 2016 | Hikikinkku

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s