Yleinen

Ja kello joka seinälläni raksuttaa

Miksi viikossa tulee vain neljä Masterchef Australia -jaksoa? Kun joskus on niitä hetkiä, jolloin tarvitsee aussieaussieaussie-meininkiä elämäänsä vähän enemmän. Ja nyt olisi juuri sellainen hetki.

Olen hämmästyksekseni ollut Joensuussa kunnolla vasta vajaan viikon! Tuntuu, kuin olisin ollut täällä jumissa jo pidemmän aikaa. Laitoin seinäkellon paikalleen ja tasaiseen tahtiin raksuttavat sekunnit lähinnä korostavat sitä, kuinka hitaasti aika tuntuu etenevän. Syyslomaankin on vielä niin monta sekuntia, että niitä on turha laskea. Päiviäkin kun on se 28.

Tämä on sitä alkukankeutta, tiedän. Fiilispohjalla olen palannut ajassa taaksepäin sinne Tuusulan, Riihimäen ja Ikaalisten syksyn aikoihin, jolloin oma elämä koostui lähinnä töistä, kissoista ja avomiehestä. Nyt kaksi jälkimmäistäkin on napsaistu pois ja jäljellä on vain ”työ” eli tuo opiskelu. Olo on aika tyhjä. Yllättäen jopa yksinäinenkin. Ja se on paljon sanottu ihmiseltä, joka on ihan mielellään yksin. Yllättävän paljon ne kodin ulkopuolisetkin läheiset ihmiset tekevät elämästä ihanaa. Kun voi käydä jonkun luona kahvilla, kun on lenkkiseuraa ja kun voi käydä laulamassa karaokea.

Nyt sitten istun yhden hengen sängyllä kevyesti kaaosmaisessa huoneessani ja katselen pimenevää iltaa.

Tekisi mieli ihan hirmuisesti jäätelöä.

Mutta tämä on vain tätä. Ensi viikolla alkaa harjoittelu ja jokaisella luennolla on käynyt tälläkin viikolla selväksi, että samanhenkistä seuraa on koko kampus täynnä. Maanantaina aloitan myös yliopiston kuorossa, niin äkkiä saavat seinänaapuritkin ihan uuden syyn muuttaa pois. Ja ensimmäinen viikkohan se on aina se pisin. Uskallan lyödä vetoa siitä, että muutama kuukausi eteenpäin ja teen paatoksellisen postauksen siitä, että miten joulu voi OLLA JO NYT.

Vaan nyt on aika märehtiä ja murehtia. Haluan istua yksiöni lattialla itkeskelemässä elämän kurjuutta. Sitten alkaakin Vain elämää.

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

2 thoughts on “Ja kello joka seinälläni raksuttaa

  1. Voi vitsi, paljon tsemppiä ja rutistuksia vaikka ei tunnetakaan! Tiedän tunteen ja alku on todellakin hankala.

    Tykkää

  2. Itseki kun muutin Joensuuhun kolme vuotta sitten opintojen perässä, en tuntenut ketään. Nyt en muuttais täältä pois millään, oma elämä on niin asettunu uomiinsa :-) muistan miten yksinäisiä varsinkin ne ekat kuukaudet oli. Siispä jos et liikaa pelkää tuntemattoman lukijan ehdotusta, täältä löytyy vaikka joskus halutessasi lenkkiseuraa :-) mun mielestä uusiin ihmisiin tutustuminen on aina ehdoton rikkaus, siitä on vaan tälleen aikuisiällä tullut monelle vähän liian vaikeeta. Pohjois-Karjalasta löytyy paljon sosiaalisia ihmisiä :-D tsemppiä alkuun!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s