Yleinen

Korkeakoulutasoista kiusaamista

Tänään yliopistolla oli puhetta muutaman ihmisen kanssa kiusaamisesta, ja nimenomaan yliopistossa tapahtuvaa kiusaamista. Joskus on voinut tuntua mahdottomalta ajatukselta, että sellaisessakin oppilaitoksessa voi kiusaamista tapahtua, mutta tilastot kertovat muuta. Itselläni ei varsinaista kokemusta ole aikuisiän kiusaamisesta, mutta kun lähdin mediakasvatusta lukemaan 2007 niin jäin täysin muiden samaan aikaan alottaneiden ryhmästä ulkopuolelle (pääasiassa omasta syystä ja tahdosta) ja sen jälkeen mukaan pääseminen oli mahdotonta. Muistan kerran, kun istuin parin saman vuosikurssin opiskelijan kanssa samaan pöytään ruokalassa. He hiljenivät täysin, mumisivat jotain kun koitin aloittaa keskustelua, söivät nopeasti ja poistuivat paikalta. Vähän otin nokkiini, mutta en nyt loukkaantunut. Tyydyin siihen tilanteeseen, että opiskelen yksin ja suoritan joka hemmetin kurssin itsenäisesti. Plus elämässäni oli meneillään paljon muutakin, niin varmaan perusenergia mikä minusta välittyi muille oli ”menkää pois ja olkaa hiljaa”.

Itä-Suomen yliopistossa kiusaamisesta on raportoitu vuosittain YTHS:n n ja ISYY:n tekemissä selvityksissä. Harva varmaan yllättyy, että luokanopettajakoulutuksessa tapahtuvasta kiusaamisesta on puhuttu erityisen paljon muutamana vuonna. Epäilen, että syynä on se, että luokanopet opiskelevat aika tiiviinä porukkana verrattuna moneen muuhun pääaineeseen, minkä vuoksi ryhmästä erottuvat tai ulos jäävät nousevat selvästi esiin ja kokevat ulkopuolisuutta enemmän, kuin jollain toisilla aloilla, joissa opinnot ”hajaantuvat” laajemmin samankin vuosikurssin opiskelijoilla. Onneksi meillä ohjausalalla on ollut ihan huikea yhteishenki ja olen saanut uusia kavereita, VAIKKEN OLISI HALUNNUT. Jumalauta. Pilaavat opiskelijakuplani <3

Kun mietin omaakin – verrattain lievää – kiusaamistaustaani, niin näistä ns. kiusaajista kaksi toimii tällä hetkellä luokanopettajina. Ja varmasti ovat työssään ihan loistavia ja ihmisinä sellaisia, joiden kanssa tulisin hyvinkin toimeen jos tutustuttaisiin tässä iässä ensimmäistä kertaa. Ja olenhan minäkin ollut lapsuudessani varsinainen tyranni ja nuoruudessani vähintäänkin kusipäinen muutamalle ihmiselle ja tässä sitä kasvatusalaa opiskellaan. Ja uskon olevani tulevassa työssäni hyvä. Tarkoituksenani ei ainakaan ole tyrannisoida ketään oppilasta tai työtoveria :D

Ehkä taustalla on se, että tyttökiusaajilla usein on hyvät sosiaaliset taidot sekä tunneälykkyys ja ne ovat opetustyössä tärkeitä ominaisuuksia. En lähtisi tuomitsemaan aikuista ihmistä sen mukaan, miten hän on käyttäytynyt peruskoulussa. Totta kai on olemassa ihmisiä, jotka ovat olleet suoranaisia ihmishirviöitä kouluaikoina ja jatkavat samalla linjalla työelämässä, mutta eiköhän pääasiassa ne typerät sanat ja teot mene suoraan kypsymättömyyden, epävarmuuden ja puhtaan teineyden piikkiin. Ainakin itselläni kokemukset sekä inhottavuuden tekijänä että vastaanottajana antavat paljon perspektiiviä siihen, mitä huonon käytöksen taustalla voi olla ja mitä vaikutuksia se voi tuoda. Ja tarkoitukseni ei ole silitellä kiusaajia poskesta uhrin kustannuksella, vaan pyrkiä löytämään keinot auttaa molempia.

Ja kyllähän isoa osaa kiusaajista tai niin sanotuista hetkellisistä mulukeroista varmasti myös kaduttaa. Itse ainakin poden hirvittävää häpeää kun mietin paria tilannetta, jolloin ihan rehellisesti sanottuna kiusasin. Ja vaikka kyseessä oli yksittäiset tilanteet, niin voin vaan kuvitella, kuinka sellainenkin on voinut jättää vastapuoleen arven pitkäksi aikaa. Itsellänikin kun on kristallinkirkkaana mielessä ihan yksittäisiä asioita, jotka vaikuttivat kauan esimerkiksi itsetuntooni (The NENÄ). Vakavalta ja jatkuvalta kiusaamiselta olen onneksi välttynyt, vaikka yläkoulun ja lukion ajan pysyinkin tietyn porukan ”inhon” kohteena ja he minun. Tämän asetelman tuntenee varmaan suurin osa lukijoistakin, kun eiköhän kaikilla ole olemassa se nuoruuden ryhmittymä, jonka kanssa ei vaan synkannyt? :D Ihana, kamala nuoruus <3

SITÄ on tosin vaikea nähdä, että miten nämä yliopistossa kiusaamiskulttuuria jatkavat voivat jättää ne tavat taakseen työelämässä? Ei se paljoa vaadi istua lounaalla sellaisen ihmisen vieressä, joka ei ole The Lemppari tai olla tirskumatta kun toinen pitää esitelmää tai kertoo tutkimussuunnitelmastaan. Toivonkin, että kiusaamista tai syrjimistä huomaavat nostaisivat asian koulutusalansa henkilöstön tietoisuuteen, niin asiaan voitaisiin puuttua juuri siellä, missä sitä sillä hetkellä tapahtuu.

Onko teillä kokemusta aikuisiän kiusaamisesta joko korkeakouluissa tai työpaikoilla? 

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin
Snapchat: jenskysii

5 thoughts on “Korkeakoulutasoista kiusaamista

  1. Mulla sama homma uudessa yliopistossa: oon jättäytynyt ja jäänyt pois vuosikurssilaisten meiningeistä, suurin syy lienee se, että orientaatioviikolla kaikki tutustumistapahtumat olivat n. 100 hengen bileitä ja kaikki muut ryhmäläiset tykkäsivät niistä ja kävivät niissä, minä en. Ei sellaisiin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä uskalla. :D En silleen valita, oma päätöshän se oli olla menemättä kekkereihin. Samaan lounaspöytään en ole ryhmäläisten kans edes yrittänyt eikä ole kyllä pyydettykään. Kaipa tässä pari vuotta menee vaikka joskus vähän yksinäiseltä tuntuukin. Mutta kiva kuulla että sinä olet saanut kavereita! :) Helpottaa ainakin, jos haluaa purkaa inhottavien esseiden herättämiä tunteita! :D

    Tykkää

    1. Joo, itse kans en tuolloin pitänyt ollenkaan ryyppyjuhlista ja koin ne ahdistavina. Plus suhde ihmiseen, joka ei olisi niihin päästänytkään niin tyydyin jäämään ulkopuolelle ja se oli 98% ajasta mulle ihan OK :) tosin nyt huomaa, kuinka arvokkaita opiskelukaverit ovat etenkin vertaiskuvan kannalta

      Tykkää

  2. Aikoinaan kun muutin pieneltä paikkakunnalta opiskelemaan kaupunkiin niin ensimmäisen vuoden hengasin paljon yksin. Onneksi oli tietokone ja se täynnä pelejä niin en potenut sen takia pahaa fiilistä kun ei ole kavereita.

    Ekan vuoden olin yksin koska luokallani oli suurimmaksi osaksi vain poikia (enkä osannut vielä silloin lähentyä poikia) ja kaksi aikuista naista (35-40v). Muistan jo ensimmäisenä päivänä kuinka nämä aikuiset naiset toisilleen kovaan ääneen kailottivat että onneksi täälä joku muukin aikuinen ettei tarvi pelkkien teinien kanssa olla. Heidän kanssaan ryhmätöitä yritin aina välillä tehdä, mutta aina koin etten kuulu heidän poruukkaan kun olen vain 20v lapsi joka ei ymmärrä mistään mitään.

    Toisella luokalla sitten rohkastuin ja lähdin opiskelijabileisiin ja tutustuin luokan poikiin ja heistä sain hyvät ystävät. Myöhemmin myös aloin tutustumaan rinnakkaisluokkien tyttöihin, joten hyvät opiskelijamuistot minulle onneksi jäi. Mutta edelleen mietin kuinka lapsellisia ne ”aikuiset” naiset olivat..

    Tykkää

  3. Mulla meni seitsemän yliopistovuotta yksin myös osittain siksi, koska jättäydyin pois ekojen viikkojen tutustumisbileistä. Pidän enemmän päiväsaikaan ja alkuiltaan osuvista tapahtumista, koska en tykkää odotella yksin bussia joskus keskellä yötä. Ja tulen paremmin toimeen muutaman hengen porukoissa – suuremmissa kokoontumisissa tunnen oloni ulkopuoliseksi… Oli kyllä hämmentävää nähdä, miten muista oman alan opiskelijoista oli tullut jo vajaassa viikossa ”parhaita kavereita” ja tosi tiivis ryhmä. Todellakin vaivaannuttavia tilanteita, kun joskus päädyin samaan pöytään heidän kanssaan, Ja jäätävyys oli outoa, koska itse vastaan kyllä aika laveasti, kun mulle tullaan (asiallisesti) juttelemaan, eikä mulle ole ongelma aloittaa itse keskusteluakaan (tosin vaikenen kyllä nopeasti, jos en saa vastakaikua). Ainoa ”rikokseni” oli kyllä juuri joukkokokoontumisista poisjääminen…

    Tykkää

  4. Taitaa olla varsinkin naisista lähtöisin olevaa tällainen toiminta. Itse opiskelen naisten keskellä, meillä on yli 80% opiskelijoista naisia. Olen miettinyt johtuuko omituinen, ilman näkyvää syytä oleva syrjintä siitä, että olen yli kolmekymppinen mies enkä 20+ nainen, mutta ilmeisesti kyse on kuitenkin paljon siitäkin, että tulin toisesta koulusta kesken opiskelujen. Käsittämätöntä kyllä, että ihmiset eivät osaa suhtautua normaalisti kanssaopiskelijaan. Äijäporukoissa en ole tällaista ilmiötä tavannut, joten sen täytyy liittyä myös siihen millaisia naiset ovat porukassa.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s