Yleinen

Päästäkää minut pois Karjalasta

Vähän pitää nyt lainata Sannia ja kysyä, että mitähän … Kaksi viikkoa melkein edellisestä kirjoituksesta! Enkä ole jotenkin huomannut ollenkaan, kuinka vähälle huomiolle blogini on tässä jäänytkään. Joulu tulee ja syksy alkaa väsyttää. Päivät kuluvat samaan aikaan hitaasti ja todella nopeasti. Lasken tunteja siihen, että bussi lähtee Joensuun linja-autoasemalta kohti Ikaalista tulevana torstaina ja siihen saakka haluaisin vain joko nukkua tai katsoa huonoja ohjelmia, jotta aika kuluisi nopeammin. En vain jaksaisi olla enää… Täällä.

Kokemukseni Joensuusta on positiivinen. Tykkään tästä kaupungista, sen ihmisistä sekä täällä opiskelusta. Voisin jopa nähdä itseni asuvan joko täällä tai jossain lähistöllä. Sisäänpäinkääntyneeksi kansaksi olen sujahtanut pohjoiskarjalaisten joukkoon hyvin. Iso kiitos kuuluu varmaankin sille, että puhetavastani kuulee, että jostain syrjäisestä maailman kolkasta minäkin olen.

Olen oman elämän puolesta puhuja. Nautin yksinolosta, nautin siitä, että saan tehdä mitä haluan ja koska haluan ja omasta ajastani en voi tinkiä. Silti sitä omaa aikaa on nyt ollut ihan tarpeeksi. En ole käynyt Lapissa sitten syyskuun alun, kissojani en ole nähnyt kahteen kuukauteen ja huhu kertoo, että olen edelleen myös parisuhteessa :D Olen saanut uusia kavereita ja opiskelujen ryhmätyöpainotteinen luonne pitää huolen siitä, että olen kyennyt pitämään yllä edes jonkinlaista keskustelutaitoa, mutta eihän ne uudet tuttavat nyt perhettä ja pitkäaikaisia ystäviä korvaa. Pikkuhiljaa on alkanut tympiä ja epäilen, että alkuviikosta tympii enemmän kuin koskaan. Samaan syssyyn olen koittanut ottaa kaiken irti. Maanantaina kävin bailaamassa Joensuu areenalla Parasta ennen -pikkujouluissa ja tänään lunasti arvontavoittolippuni ja menin itseni kanssa leffaan. Kumpaakaan ei miksikään saavutukseksi voi sanoa, sillä olen bailannut että leffailut itsekseni monta kertaa aiemminkin :D Yksin oleminen ja yksin tekeminen on varsin jees, mutta en jaksa enää tätä opiskelukuplaa. Haluan. Lomalle.

15267804_10155595945280550_2682178741786492834_n

Tällä hetkellä minun on turha kirjoittaa mitään opinnoistani, koska olen hivenen tympääntyneellä tuulella enkä halua antaa sellaista kuvaa, ettenkö olisi opiskelusta nauttinut. Päin vastoin. Ihanaa opiskella alaa, joka tuntuu omalta. Ihanaa tavoitella omia unelmia. Kaikki on ihanaa. Jos nyt ei vaan vähän tympisi.

Noh, huomenna on se viikko, kun pääsee tekemään palun Pirkanmaalle. Ja sen jälkeen on viikko, jolloin pääsee tekemään paluun kotiseudulle.

Loma on lähellä.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s