Yleinen

Vuosikatsaus 2016

TAMMIKUU img_20160108_132716

Voiko kauniimmalla kuvalla vuosikatsauksen aloittaa? :D 2.1. ihmettelin järkyttävää väsymystäni ja aloin miettiä, että joko nyt selviäisi se, olenko sairastanut vesirokkoa lapsena rakkulattomana vai en. Illalla käsivarrestani löytyi kaksi epäilyttävää rakkulaa ja se oli menoa sitten. Onneksi olen jo unohtanut sen päänsäryn, epätoivoisen itkemisen suihkussa, lapaset kädessä nukkumisen ja kuplamuovilta tuntuvan päänahan.

Olenkin miettinyt, mitä ihmiset ajattelevat ensimmäiseksi kun näkevät minut? Epäilen, että valtaosa uskoo kyseessä olevan aknen (vois testata kysyttäiskö minulta nyt Alkossa papereita) tai että olen spurgunisti. Aikuisilla vesirokko on sen verta harvinainen, että sitä tuskin ei epäillä etenkin jos näkyvissä on vain kasvoni, eikä muu osa pistekirjoitetusta yläkropastani ole näkyvissä. Ja spurgunistiksi olen 30 kiloa ylipainoinen.

Olo tuntui lohduttomalta, kun jouduin makaamaan neljän seinän sisällä rupikonnan näköisenä ja ainoa lohtu piti hakea porkkana-verigreippi-lime-inkivääri-mehusta ja Sinkkuillallinen-päivämaratonista. Missä mun Pandan hurmaava valkoinen? Missä mun Fazerin mahtava sininen? Missä syy nousta sohvalta?

Mutta ainakin oli helppoa olla pari päivää mehupaastolla ja aloittaa täysin sokeriton tammikuu! Kokeilin jos jonkinmoisia raakaherkkureseptejä, joista avokadosuklaamousse oli suosikkini. Pahaksi en myöskään sanonut testaamiani raakakookospalleroita. Ihastuin myös hetkeksi vaahterasiirappiin, mutta epäonnekseni onnistuin loppukuusta saamaan itselleni myös noroviruksen ja yrjösin lettuja vaahterasiirapilla ulos mahalaukustani tuhannen auringon voimalla. En ole oikein voinut ajatellakaan tuota Kanadan lahjaa maailmalle sen jälkeen.

12479195_1675193246062165_1252414006_n

Lisäksi kirjoitin #Lääppijästä ja pääsin antamaan aiheesta kokemusasiantuntijahaastattelun Ylelle.

HELMIKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helmikuussa aloitin muun muassa itsepuolustuskurssin ja se olikin kevään lempijuttujani liikunnan saralta. Joensuussa harkitsin, että olisin ottanut asiakseni aloittaa jonkin kamppailulajin, mutta se sitten jäi. Ensi syksynä otan vahingon takaisin. Ja entäs sitten, että nakkasin 13-vuotiaan tytön seinään ja väänsin yhdeltä naiselta polvesta jänteet? :D

Tunnustin myös, että painan 10 kg enemmän kuin avomieheni.

Nykyään tuntuu kummalliselta ajatella, että joskus minulle oli todella kova paikka kestää se, jos painoin enemmän kuin joku mies. Aivan sama, vaikka tuo mies olisi ollut sodankyläläiseen tyyliin 160 senttinen vinkuheinä. Uskoin syvästi, että minun naisena tulee olla pieni ja hentoinen ja jostain syystä geenit, ruokahalu ja itsehillintä päättivät toisin.

Toki oisin voinut kouluttaa miesmakuni astetta massiivisemmaksi, mutta ehkäpä jo teininä tiesin, että se True Love tulee olemaan erittäin tuuheaa partaa kasvattava tonttu.

MAALISKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maaliskuussa blogini muutti Fitfashionilta omilleen ja voin sanoa, että kyllä kannatti! Vaikken ole ollut mikään aktiivisin saatika inspirationaalisin bloggaaha, niin tekemisessä on ihan eri rentous ja omanlaisuus verrattuna aikaisempaan, jolloin piti miettiä kaikki viimeisen päälle otsikoita ja kuvia myöten. Ihanaa on myös se, ettei blogissani ole enää yhtään mainosta, jota en itse sinne ole valinnut (Huippukiva NEVAFÖGET. Voin sanoa, että eskariopettajana oli hieman niskavilloja pystyttävää nähdä seksilelukaupan mainos Hikikinkku-bannerin yläpuolella)

Lisäksi hiihdin maaliskuussa kerran ja vähän pidemmän kaavan mukaan. Listasin myös erilaisia haaveitani ja tuohon postaukseen oli kyllä kiva palata.  haave 60 opintopisteestä on ainakin nyt saavutettu. *Boom* Ikisinkku-blogia en päässyt uudelleen avaamaan, mutta ehkä tänä vuonna… Ja ei, se ei tarkoita sitä, että haaveilen sinkkuuntumisesta. :D

HUHTIKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huhtikuu oli hyvin tapahtuma köyhä. Mitä nyt täysin 28 vuotta ja epäonnistuin täysin Nutellajuustokakun kanssa.

On ihmisiä, joihin leipominen vaikuttaa kuten Nigellaan. Heistä tulee henkisesti ja fyysisesti oikeista paikoista pehmeitä ja seesteisiä. Heidän nutellansa menee leuanalusen sijasta suoraan ryntäisiin ja juustokakkua he tekevät lempeä hymy huulillaan kodin sydämessä.

Minun kotini sydän sijaitsee sohvallamme. Keittiö on paikka, jossa vierailen satunnaisesti katsomassa, mitä avomieheni tällä kertaa minulle kokkaa tai vaihtoehtoisesti suorittamassa aamun pakollisia mikropuurotuksia.

TOUKOKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On asioita, joita alkaa tosissaan arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun aika alkaa olla lopussa. Tuntuu, että töissäkin olen vasta nyt – toukokuussa – herännyt ”eloon” jostain lukuvuosihorroksesta ja alkanut todella saada itsestäni jotain irti. Kesälomalaskuri tikittää numeroa 16 ja katselen sitä ihan paniikissa. Vastahan siinä oli 216!

Toukokuu tuli puskista vastaan. Nyt jo tiedän, että ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa on se vuosi, joka menee jossain hyvin epäjamakalaisessa pilvessä ja josta käteen jää lähinnä hämmentynyt olo ja yllättyminen omasta selviytymisestä.

Toukokuussa vietin paljon aikaa takapihallamme ja hakkasin kaiken stressin pois tuoksuvattupuskan kaikkialle levittyviin juuriin. Alkukuusta pohdin myös ainaista ”vielä viisi kiloa”-ajattelua.

KESÄKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuu oli hiljainen kuukausi. Istutin reilun viikon metsää ja sen jälkeisen ajan pyhitin Sodankylän kesäsäälle, jota kuvaa osuvasti kuvassa näkyvä sateenvarjo ja otsastani verta imevä sääski.

Alkukesän kummallinen alakulo ja hermokireys taisi tosiaankin johtua vain siitä, että olin loikkassut suoraa päätä Ikaalisista Savukosken metsiin töihin ilman kunnollista hengähdystaukoa. Olen nalkuttanut aiemminkin siitä, että kuulun siihen ihmisryhmään (introvertit rocks), joiden akku latautuu yksin ollessa. Nyt lomalla olen saanut olla yksin, kun äiti miehensä kanssa rakentavat mökkiä ja minä saan ihan rauhassa käydä salilla ja liimailla tarroja kalenteriini. Olen yllätyksekseni myös lenkkeillyt ja NAUTTINUT siitä. Johtuu ehkä zombeista.

Se on kuulkaas kesä nyt ja vieläpä juhannusviikko. Jos koen sekuntiakaan huonoa omaatuntoa makkaran syömisestä niin voitte saman tien paiskata minut kokkoon.

HEINÄKUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heinäkuussa tein aarrekartan, joka edelleen löytyy teipattuna vaatekaappini ovesta. Ovi vaan harmikseni on Ikaalisissa, eli en sitä kovin usein näe, mutta ehkäpä osaan suunnistaa elämässäni oikeaan suuntaan ilman sitäkin. Juoksin antaumuksella myös Zombeja karkuun. Pohdin myös tulevaa asuinpaikkaani ja varmistin kämpän itselleni Joensuusta seuravaksi lukuvuodeksi. Alkujärkytyksen jälkeen olin tyytyväinen, että sain pikkuruisen yksiön kuin että olisin saanut soluhuoneen. Keräsin myös yhteen Irc-gallerian aikaisia kuvia. Ai. Luoja.

Ja olihan meillä kaksvuotispäivä mun Tinder-tuliaisen kanssa.

 

ELOKUU

onnistuja

Elokuu oli jännittävä kuukausi. Pelkäsin niin epäonnistumista, ikävää, tulevaa syksyä, valintojani ja kaikkea mahdollista. En muista kuukaudesta paljoa mitään, mutta todennäköisesti olen kulkenut sen läpi sellaisessa mukavassa pikkupaniikissa. Joensuuhun muutto oli ihan nurkan takana ja käsitykseni itsestäni akateemisena opiskelijana oli aika heikko. Kasvatustieteiden maisteriksi kun aikanaan olin päätynyt lähinnä vahingossa ja lukematta, mutta nyt ei olisi mitenkään aikaa lusmuilla. Nyt olisi pakko tehdä ja pakko tehdä paljon lyhyessä ajassa. Kirjoittelin myös ajatuksia Omasta alastani ja kevensin tunnelmaa tekemällä itsestäni motivaatiomemejä.

En usko, että kumpikaan opo, niin peruskoulussa kuin lukiossakaan, saatika sitten opintopsykologi yliopistossa, olisi saaneet minua ymmärtämään tuota asiaa. Tuskin olisivat sitä itse nähneetkään. Jokainen minut tunteva ihminen (itseni lisäksi) oletti vahvasti, että minusta tulee enemmin tai myöhemmin tutkija ja tulen opettamaan lähinnä yliopistoissa. Jokainen minut tunteva ihminen itseni lisäksi oletti, että hirttäydyn pihakoivuun eskariopevuoteni aikana hermoromahduksen vuoksi.

SYYSKUU

wp-image-38611710jpg

Olen hämmästyksekseni ollut Joensuussa kunnolla vasta vajaan viikon! Tuntuu, kuin olisin ollut täällä jumissa jo pidemmän aikaa. Laitoin seinäkellon paikalleen ja tasaiseen tahtiin raksuttavat sekunnit lähinnä korostavat sitä, kuinka hitaasti aika tuntuu etenevän. Syyslomaankin on vielä niin monta sekuntia, että niitä on turha laskea. Päiviäkin kun on se 28.

Ja sitten vaan muutettiin! Syyskuu oli ehdottomasti vaikein kuukausi koko vuonna. Aika tuntui seisahtuneen, kaikki oli vähän uutta ja ihmeellistä ja olo oli tyhjä. Olin yksin vieraalla paikkakunnalla ja edessä järkyttävä määrä opintopisteitä suoritettavana. Siinä sivussa olikin hyvä miettiä ”voiko läskiä rakastaa?” ja pohtia omia vahvuuksiani. Loppukuusta fiilis alkoi olla jo parempi, mutta  sitten jouduin yhtäkkiä vaa’alle.

Mietin, että kuinkahan monta päivää olen itseltäni pilannut aikanaan, kun kävin puntarilla joka aamu? Kuinka monena aamuna olen poistunut asunnostani ajatellen olevani kaamea, epäonnistunut mätisäkki vain siksi, että lukema oli 200grammaa enemmän kuin edeltävänä päivänä?

LOKAKUU

p401262622

Lokakuun huippuhetki oli päästä aikuisten oikealle syyslomalle. Tuossa kuussa löysin myös kuidun merkityksen ja kirjoittelin etäsuhteesta. Muuten… No, minä opiskelin. Opiskelin ja innostuin! Olin hyvää vauhtia suorittamassa ohjauksen perusharjoittelua, sain opiskelukavereita ja tykästyin Joensuuhun.

MARRASKUU

bty

Marraskuussa kilpirauhasarvoni testautti Syke-sarjan Holopainen ja se aiheutti ristiriitaisia ajatuksia. Hänen mielestään lääkitykseni on turha ja olen liikatoiminnan partaalla, omasta mielestäni voin miljoona kertaa paremmin kuin ennen lääkitystä ylipäätänsä ja liikatoiminnan oireita ei ole. Univaikeudet tungin stressin piikkiin (ja tungen edelleen). Niin, ja aloitin Hyvän olon hormonidieetin, joka on <3

Muuten? MIE OPISKELIN. Jumalauta että mie opiskelin. Ah, ja valkaisin hampaani hiilellä, ovat edelleen loistavat!

JOULUKUU

15267804_10155595945280550_2682178741786492834_n

Joulukuussa minä… Opiskelin. Hetki hetkeltä kyrpiintyneempänä. Raskas syksy alkoi painaa päälle ja laskin sekunteja lomaan. Ja kun loma alkoi, en avannut konetta kertaakaan. Ja se teki hyvää!

Kirjoittelin mie kuitenkin opinnoistani.

YHTEENVETONA
Niin, vuosi oli aika vauhdikas ja muutosrikas. Tai sanottaisiinko, että muuttorikas. Vuoden 2014 jälkeen olen muuttanut neljä kertaa ja seuraava muutto on edessä tänä vuonna. Vaikka kaiken jännityksen jälkeen Joensuuhun saapuminen kannatti, niin nyt vaan odotan sitä, että saan kaivautua syvälle Ikaalisiin ja toivottavasti saan pysyä siellä edes yhden auringonkierron. Tai vaihtoehtoisesti voisin muuttaa Rovaniemelle. Tai jäädä Joensuuhun. Yhtään uutta paikkakuntaa en millään jaksaisi.

Vuonna 2016 koen oppineeni itsestäni paljon uusia asioita. Ihana YÄK-kuori kiinnitti minut Ikaalisiin ja aloin vihdoinkin päästä jonkin sortin kuorestani ulos ja olemaan oma itseni. Joensuuhun tulo rapisutti loputkin muurin jäänteen alas, koska tässä koulutuksessa nyt on vaan pakko heittäytyä. Elämäni peruspilarit pysyivät ennallaan ja koen, että parisuhdekin on vain vahvistunut. Vuosi oli antoisa mutta vaativa ja toivon, että tämä vuosi puolestaan antaa enemmän kuin ottaa. Haasteet vahvistaa, mutta nyt tekee mieli vähän seilailla ja kellua, kiitosnam.

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

2 thoughts on “Vuosikatsaus 2016

  1. Siis ny on maailmankirjat sekasin! Mä muistan miten sun ikisinkku -rustailuja tuli seurattua ja oikein harmitti ku aloit seurustelemaan :D! Ja nyt kun lueskelen tätä niin tajuan että tyyppi on muutanu tohon naapuriin! Kyselit tuola josain paaaaljon aikasemmassa postauksessa niin Kankaanpäästä löytyy vaikka mitä hyviä ruokapaikkoja ja parhaana kallio josta voi loikkia järveen uimaan!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s