Pohdintaa

Muuten kuuluu hyvää

Alkuvuosi on ollut kohdalla täynnä sekä epävarmuutta että muutoksia. Olen ihmisenä sellainen, etten siedä epäselvyyksiä kovinkaan hyvin.  Haluan saada vastauksia, haluan tietää, haluan olla perillä ja haluan olla selvillä vesillä. Siinä vaiheessa kun muutoksen kourissa ovat niin asuinpaikka, ammattinimike, siviilisääty kuin omat unelmatkin, niin kyllähän se alkoi näkyä naamassa ja tuntua kehossa.

Vaikka stressinhallintataitoni ovat paremmat kuin koskaan ja selviydyin kunnialla opinnoistani, niin aloitin itseni laiminlyömisen hyvin salakavalasti. Bulimiatyyppinen oireilu alkoi palata ihan pikkuhiljaa satunnaisina ahmimiskohtauksina ja täydellisenä syömättömyytenä. Päivän onnistumisen mittari oli se, kuinka kauan olin ollut syömättä ennen nukkumaanmenoa, yksikin ”väärä” suupala päivän aikana laittoi harkitsemaan koko illan, että olisiko se nyt niin pahan jos ihan vähän vaan oksentaisi. Viha omaa kehoa kohtaan kasvoi ja pelko ruokaa kohtaan sai naurettavat mittasuhteet. Kun elämä alkaa tuntua hallitsemattomalta, pitää alkaa hallita itseään. Tai rangaista itseään siitä, ettei hallitse ihan jokaista yllättävää muutosta niin hyvin ”kuin pitäisi”. Kun useamman kuukauden soutamishuopaamisen jälkeen lopullinen avoero saatiin tehtyä, niin tilanne lähti normalisoitumaan. Yksi asia oli ainakin selvillä, oli helpompi hengittää.

18253298_1310251909053590_1725899875951837184_n

Huomasin, etten oikeastaan ole pitänyt itsestäni paljoakaan moneen kuukauteen. Jokaisen epäonnistumisen syy löytyi peilikuvasta (ja nimenomaan peilikuvan ulkomuodosta).  Pisti vain miettimään, että kuinka häilyvä onkaan se raja siinä, koska tekee valintoja oman hyvinvointinsa eteen ja koska oman pahoinvointinsa takia. Itse kun esimerkiksi liikuntaa voin harrastaa joskus vain siksi, että olen ”säälittävä, ällöttävä, epätoivoinen ja paska.”

Oli taas aika tehdä se valinta, että lopetan laihduttamisen. Se aina tuntuu niin helposti pistävän pari palikkaa paikoiltaan päästäni, jos elämässäni on mitään epävakaata meneillään. Olen perusterve ihminen, jossa ei ole mitään niin pahaa ulkoista vikaa,  joka minusta tekisi kenenkään oikeasti tärkeän ihmisen silmissä vastenmielisen. Voin elää itseni kanssa ja minun pitääkin elää itseni kanssa. Sinkkuna sen merkitys korostuukin, kun en voi aina kääntyä jonkun toisen puoleen saamaan varmistusta siitä, että kelpaan sellaisena kuin olen. Se hyväksyvä hymy pitää löytää peilistä.

Päätinkin, etten kyllä jaksa enää säännöllisen epäsäännöllisesti löytää itseäni samasta labyrintista. Vaikka joka kerran jälkeen löydän sieltä nopeammin ulos, niin hittoako sitä yksinään selvittää kun apuakin saa pyydettäessä. Jahka tässä työelämään pääsen takaisin, niin hankin itselleni joko ravitsemusterapeutin tai -valmentajan niin saadaan tämä pinnan alla vuosien aikana täysin vääristynyt ruokakehotunnesuhde paremmaksi.

Vaan sitä ennen odotellaan, että mistäs niitä töitä tuleekaan ja koska. Tulevaisuuteen suhtaudun valoisasti ja toiveekkaasti, kun ei tämä nykytilannekaan nyt millään muotoa huono olo. Sekava vain.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

19 thoughts on “Muuten kuuluu hyvää

  1. Tsemppiä 💪 Sä selviät mistä vain! Ja samoja tuntemuksia täälläkin.. Nyt tehdään kaikki oman hyvinvoinnin eteen ja opetellaan sanomaan ei.

    Tykkää

  2. Kiva ja rehellinen postaus. Täytyy udella, oletteko siis ”lopullisesti” eronneet vai onko edelleen kysymys näistä asumisjärketelyistä? Vaikutat kuitenkin sellaselta vahvalta naiselta, joten uskon että nämäkin hetket vahvistavat sinua. Tsemppiä ja kivaa kevättä, töitä kyllä löytyy niitä etsiville :)

    Tykkää

    1. Ihan lopullinen ero :) tai never say never, mutta mennään nyt omille teillemme jahka tiedetään mistä kumpikaan saa töitä 😂 Välit on kyllä hyvät, niin ei haittaa asua nyt hetki vielä saman katon alla :)

      Tykkää

  3. Huimasti voimia! Johan tuossa on myllerrystä kerrakseen. Se on iso plussa, että tiedostaa tilanteensa noin hyvin. Olet hirmu fiksun ja mukavan oloinen sekä myös tosi nätti tyty, joten ei hätää, huolehdi itsestäsi! Asiat järjestyy ajallaan (vaikkei tuo autakaan, itekin oon samanlainen sekaluudesta ahdistuja) :)

    Tykkää

  4. Voimia! Itelläkin vähän sekava elämänvaihe menossa, ei oikein tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Välillä asiat ahdistaa enemmän, välillä vähemmän.
    Ihanaa ja toivottavasti asioita selkiyttävää kevättä ja alkavaa kesää! :)

    Tykkää

    1. Asioilla on tapana aina järjestyä jossain välissä :) Hirveäkin kaaos yleensä loppuu aina hetkessä ja sit voikin vaan ihmetellä, että miten tässä suvannossa ollaan

      Tykkää

  5. Olipa mukavan rehellistä tekstiä, joka vois melkein olla myös mun kirjoittama jos olisin yhtä rohkea kuin sinä. Eli täällä on kans yks joka vihaa ihan liikaa omaa peilikuvaansa ja omaa painoansa. Se armottomuus ja viha itseään kohtaan on jotain hirveää ja monesti yritän vain miettiä että enhän minä kenellekkään muullekkaan olisi noin armoton ja noin paljon vihaisi kun minä vihaan itseäni. Tämä viha vielä saa juuri tuon aikaan, että ollaan välillä nälkälakossa ja sitten taas ahmitaan ihan holtittomasti. Musta kyllä välillä tuntuu, että kun vaan oppisi kunnolla itseään rakastamaan niin varmaan se painokin lähtisi oikeasti laskuun kun pystyisi normaalisti syömään.

    Tykkää

    1. Aivan varmasti :) Mikään ei laihduta niin hyvin kuin terveelliset elämäntavat ja elämästä nauttiminen. Eihän tämä syömättömyyden ja ahmimisen välimaasto millään muotoa tervettä ole! :) Onneksi apua saa kun pyytää ja nyt meidän on aika sitä todellakin hakea ❤️

      Tykkää

  6. Kiitos jälleen fiksusta, kypsästä ja rohkeasta postauksesta. Täällä myös epävarmuutta huonosti sietävä, tunnistin monta kohtaa. Muita komppaillen: asiat järjestyvät kyllä! :)

    Tykkää

  7. Moikka!
    Oon ollut lukijanasi pitkään ja kärsinyt syömishäiriöistä yli kahdeksan vuotta. ”Aloitin” bulimialla, mutta viime vuosina oon vaihdellut juurikin syömättömyyden ja oksentelun kesken. Olen avohoidossa ja käyn sairaalalla 2-3 krt viikkoon ja vaatii suunnittelua ja tietenkin vie aikaa kaikelta muulta. Halusin vaan sanoa, että katkaise tuo kierre vielä kun voit! Se vie hurjasti aikaa elämältä ja pian huomaat että oot vaan syvemmällä ja syvemmällä. Oot selvinnyt aikaisemminkin ja oot selvästi vahva ja rohkea. Toivottavasti muistat tän viestin varoittavana esimerkkinä kun seuraavan kerran mieli syöttää valheita sun päähän. Me molemmat tiedetään millä keinoin se hyvinvointi oikeasti saavutetaan, eivätkä ne ole niitä mitä meidän pääkoppa sanoo. Pysytään vahvana ja tehdään parempia valintoja ruokailujen suhteen, ja tiedän että se ei muuten ole helppoa! Tsemppiä!

    Tykkää

    1. Kiitos sinulle! :) Totta, homma on parempi saada katkaistua jo pian ja homma järkeväksi. Toivon, että sinäkin saat suosi kahlattua pian, mutta onneksi apua olet hakenut ja saanut <3 Me niin pystytään tähän!

      Tykkää

  8. Moikka! Tsemppiä kaikkeen tulevaan!! Sun pitkäaikaisena lukijana oottelen postausta sinkkuuntumisesta..Mikä fiilis ja sitä rattaa..Ja työkuviot varmasti loksahtaa kohdilleen!:)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s