Pohdintaa · Wilhelm

Uusiosinkun pään sisällä

 

19399637_10156357843300550_3228184278391895357_n

Edelleen suosituin hakusana blogiini tällä hetkellä on ”Hikikinkku ero” niin kai se pitää hieman aiheesta avautua. Jos kaksi ihmistä tulevat hyvin toimeen keskenään, eivät riitele juuri koskaan ja unelmoivat pitkälti samoista asioista, niin mikäs järki siinä on edes harkita eroa?

Harmi kyllä muutamissa isoissa asioissa unelmoimme eri asioista. Ehkä merkittävin ero oli siinä, että Wilhelm ei halunnut lapsia koskaan tai aikaisintaan kymmenen vuoden päästä ja allekirjoittanut on kymmenen vuoden päästä 39 ja ei voi luvata, etteikö saisi pahaa vauvakuumetta ennen sitä. Ainakin epäilen haluavani edes yrittää lasten saamista ja silloin mielelläni joko sellaisen ihmisen kanssa, joka myös haluaa niitä tai sitten ihan rehellisesti ja virallisesti yksin. Tiedostimme, että tämä on asia, jolla on iso vaara katkeroittaa jompikumpi ja on kummaltakin väärin painostaa toista suuntaan tai toiseen.

Lisäksi akuutimpi ero oli varmaan siinä, että kumpikin olemme urakeskeisessä elämäntilanteessa. Minä en olisi voinut vaatia Wilhelmiä muuttamaan oman unelmatyöni perässä paikkakunnalle X, jossa ei välttämättä olisi hänelle lähellä mitään työllistymismahdollisuuksia hänen alaltaan. Itse taas työllistyisin aika varmasti missä tahansa ainakin lyhyisiin pätkiin, mutta minua ahdisti ajatus, että jäisin esimerkiksi juurikin Ikaalisiin tekemään satunnaisia opettajan sijaisuuksia ja toivomaan, että jostain päin Pirkanmaata avautuisi ohjausalan paikka. Halusin päästä heti hyötymään uudesta koulutuksestani ja hakea aktiivisesti juuri omiin hommiini, vaikka se tietäisi muuttoa luojatiesminne.

Eli vaikka astelimme yhdessä samaan suuntaan olimme alkaneet kumpikin seisoa hieman toistemme edessä, olemaan tiellä ja seisomaan sellaisissa risteyksissä, joista ei löytynyt kompromissiratkaisua. Tai varmasti olisi löytynyt, mutta oliko kumpikaan valmis olemaan toisen unelmien jarruna? Ei. Kun ei ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta, voi olla järkevintä totella kiinalaista sananlaskua ja todeta ”Jos rakastat jotakuta, päästä hänet vapaaksi”. Ja se on parempi tehdä silloin, kun välit ovat vielä hyvät ja rakkaus vahva.

Eroa alettiin tehdä jo ihan alkuvuodesta, FB-viralliseksi se muodostui pääsiäisen tienoilla. Todennäköisesti tämän helpompaa eroa en tule koskaan kokemaan, koska siihen ei liittynyt draamaa, vihaa tai haukkumista. Surua toki ei karkuun pääse, mutta olisi aika huolestuttavaa, jos en olisi yhtään kyyneltä valuttanut ennen tai jälkeen eron :D

Omaisuudenjako oli helppo. Minä muutan pois, koska minulla on a) vähemmän tavaraa ja b) työnsaanti Ikaalisista epätodennäköistä. Minä pidän kissat, koska olen niistä maksanut ja minä pidän omilta sukulaisistani saadut tavarat/lahjat, Wilhelm omiltaan. Perussettiä. Yhteisesti ostettuja asioita ei tainnut pahemmin olla ja niissäkin tehtiin järkiratkaisuja. Wilhelm esimerkiksi sai pitää minun ostaman jättimäisen meikkipöydän, koska sen kuljettaminen saatika mahduttaminen yhtään mihinkään olisi haastavaa puuhaa ja Wilhelm sai siitä hyvää säilytystilaa itselleen. Mitä sitä lusikoista tappelemaan, uusia kun saa kaupasta ja riidellä voi kehittävimmistäkin asioista.

Asioilla on tapana järjestyä ja suhteilla on tapana loppua joko eroon tai kuolemaan. Ihmiset kasvavat erilleen tai sitten ajoitus vaan ei osu yks yhteen. Ei se tee toisesta väärää tai sopimatonta eikä suhteesta huonoa tai epäonnistunutta. Itse kun mietin mennyttä kahta ja puolta vuotta, niin kyllähän sitä jäi pelkästään plussan puolelle ja tiedän  ettei kyseinen ihminen elämästäni ole ainakaan ihan heti katoamassa. Edelleen olemme päivittäin tekemisissä mikä on mukavaa. Saa vierottautua toisesta rauhassa.

Kävin itse olemassa jo hetken Tinderissä, mutta viime viikolla poistin tilini sieltä. Tässä on nyt niin paljon kaikkea muutakin tekemistä, ettei todellakaan jaksa mitään treffailua tai edes keskustella paljoa ollenkaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Katsotaan syksymmällä uudelleen, kun on kämppä kunnossa ja tiedän, mitä teen käytännössä työkseni :D Paras puoleni sekä sinkkuna että suhteessa onkin se, että tykkään olla yksin, niin mitäpä sitä väkisin edes seuraa etsiä. Nyt olen rehellisesti rauhallisen tyytyväinen ja semihullu kissanainen.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

12 thoughts on “Uusiosinkun pään sisällä

  1. Olipas kypsä kirjoitus, kiitos kun uskalsit kirjoittaa näin henkilökohtaisesta asiasta. :) Harvoin saa lukea näin aikuismaisesti toteutetusta erosta. Edelleen tsemppiä teille molemmille muutoksiin, vaikka pahin onkin varmasti jo takanapäin.

    Tykkää

  2. Ihanan positiivinen kirjoitus. Kaikkea hyvää sulle jatkoon. 😊

    Itse ehkä painin vähän samojen asioiden kanssa, mies on kyllä mua hieman nuorempi, eikä ole ehdotonta ei:tä sanonut lapsien suhteen. Uskon, että tulee ”vähän perässä” muutamien asioiden suhteen muutenkin, kun on vielä opiskelutkin hänellä kesken. Tietysti en loputtomiin odotettele….päädyn samaan ratkaisuun kuin sinä, mut en murehdi sitä nyt, koska ei vielä ole ”kiire” ja suhde tuntuu hyvältä.

    Tykkää

    1. Kiitoksia! :) Kyllä, lapsiasia on sellainen, ettei siinä oikein voi odotella eikä painostaa. Mutta jos tuntuu, ettei kiirettä vielä ole eikä ole ajankohtaista nostaa kissaa pöydälle, niin mitäpä sitä vielä siitä stressaamaan :)

      Tykkää

  3. Hienoa, että ero sujui noin asiallisesti. Hyvä päätös sinulta, koska biologinen kello kuitenkin tikittää naisilla paljon nopeammin kuin miehillä. Silloin 39-vuotiaana voi olla jo aivan liian myöhäistä yrittää tulla raskaaksi. Naisilla hedelmällisyys lähtee kuitenkin laskuun jo 30-vuotiaana, ja 35-vuotiaana tulee toinen jyrkkä pudotus (noin keskimäärin, yksilöllisiä eroja on toki paljon). Tämä on todella kurjaa, koska kuitenkin monilla naisilla on vasta ura alussa ja yliopisto takana tuolloin kolmekymppisenä.

    Tykkää

    1. Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta nämä tilastoasiat vain ahdistavat ja luovat turhiakin paineita, eikä niitä mielestäni pitäisi paiskoa kolmikymppisten naisten naamaan. Kyllä etenkin uraa luovat naiset ovat aiheesta tietoisia jo itsessäänkin ja tekevät omat päätöksensä tilanteensa mukaan. Ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi tehdä lapsi NYT, koska hedelmällisyys tilastollisesti lähtee ehkä laskuun huhtikuussa 2017. Tai on jo laskenut tai alkaa laskea vasta myöhemmin.

      Tykkää

  4. Ah ihailen miten olette olleet fiksuja! Niin moni jää suhteeseen odottamaan että toinen muuttuu, ja lapsen haluamisen / haluamattomuuden suhteen se muutoksen odotus on yleistä. Ja siinä todellakin on iso riski katkeroitua, jos ja kun jompikumpi joutuu elämään vastoin oikeaa tahtoaan. Harmillista tietysti

    Edelliseen kommenttiin viitaten, ei kannata stressata noista hedelmällisyystilastoista. Naisen hedelmällisyys alkaa merkittävästi laskea 35-vuotiaana, siis nimenomaan alkaa, ei se kerrasta romahda. Ja Jenny varmasti osaa tilastotiedettä ainakin meikäläistä paremmin – eikös se niin mene että yksilön kohdalla tilastoilla ei ole mitään merkitystä.

    Kiva että olet palannut blogin pariin. Täällä on yksi uskollinen lukija, on ahmimistaustaa (ja -nykyisyyttä)… ja oli muuten ero sinun ikäisenä, kun useimmilla kavereilla oli jo lapsi tai useampi ja tasainen perhe-elämä. Tulin sitten 33-vuotiaana äidiksi, kun kova vauvakuume iski oltuamme pari vuotta yhdessä.

    Oikein hyvää kesää sulle! ps. Kadehdin sun hiuksia :O

    Tykkää

      1. Kiitos kovasti! :) Ja jep, onhan se harmi, mutta elämä on ja mistään ei voi koskaan tietää kauanko jokin asia kestää ja kun se katoaa, niin katoaako iäksi vai ei :D

        Tykkää

  5. Fiksu päätös teiltä molemmilta. On todella surkeaa nähdä kun joissakin suhteissa toinen henkilö aina joustaa eikä ikinä saa omia unelmiaan toteuttaa. Niin ura kuin lapsiasioissa. Kolme vuotta sitten erosin exästäni ja meillä asia oli toisinpäin – hänellä valtava vauvakuume ja minua ei kiinnostanut tippaakaan. Oli hirveää olla suhteessa, kun toinen koko ajan painosti niin paljon vauvan hankintaan ja omilla synttäreillään itki joka kerta kun ei vieläkään ollut lasta. Nyt exällä on 1-vuotias lapsi ja minulla hellu, joka ei myöskään tiedä koska haluaa lapsia vai haluaako ollenkaan. Ei meidän kaikkien tarvi lisääntyä, tässä pallossa kyllä ihmisiä riittää.

    Tykkää

    1. Näin mekin ajattelimme: kumpikin oli terveellä(kin) tavalla itsekkäitä ja itsellä ainakin alkoi joustamisen aika olemaan ohitse. Tunnen itseni niin hyvin, että mäkättämiseksi se olisi jossain vaiheessa mennyt jos jumisin paikkakunnalla X tekemässä työtä, mistä en saa itselleni niin paljon kuin työstä, jota esimerkiksi nyt teen. :)

      Ja hyvä huomio: painostaminen lapsiasiaan on inhottavaa ja silloin on parempi vain päästää irti, niin molemmilla on mahdollista saada sellainen tulevaisuus, joka tuntuu hyvältä :)

      Tykkää

  6. Lapsia kyllä ehtii tekemään (jos luoja suo)! Joku yrittää parikymppisenä tuloksetta ja toinen pamahtaa ikäneitona kertalaakista…Tiedä näistä!:) Ja kiitos tästä postauksesta,meikä uteliaana jo tätä on odotellut;)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s