Yleinen

Huhuh.

Huhhuhuhu. Huh.

En tiedä, miksi kuluva viikko on tuntunut järkyttävän kiireiseltä. Ehkä syy on siinä, että olen pikkuhiljaa päässyt kunnolla sisään työhöni ja tekemisen määrä alkaa lisääntyä tai sitten siinä, että töiden jälkeen on aina pitänyt käydä jossakin tai tehdä jotakin. Olen sitä kuuluisaa laiskan pulskeaa ihmistyyppiä, jolla on pakko olla ”En tee siis niinku yhtään mitään”-iltoja ja päiviä viikossa muutamia. Aina olen kadehtinut aikaan saavia ihmisiä, jotka jaksavat töiden jälkeen harrastaa, siivota ja lukea korkeakulttuurista kirjallisuutta. Itse joudun aika kovan ylipuhumisen tehdä itselleni, että töistä päästyäni saan tehtyä muuta kuin laitettua uusimman Masterchef Australian pyörimään.

Ehkä osasyynä on sekin, etten ole ehtinyt oikein kunnolla hengähtää viimeiseen… vuoteen? Opiskelin heikkopäisenä viime lukuvuoden ja vaikka nautin opiskelusta suunnattomasti, väsymys alkoi huhtikuun korvilla painaa jo aika rankasti. Tiesin, että yksikin vastoinkäyminen jollain kurssilla ja joltain lähtee pää irti. Alkuvuodesta alkanut vääjäämätön parisuhteen kuoletuskin vaikutti takaraivossa, toukokuussa piti muuttaa Joensuusta Ikaalisiin ja samalla tietää, että sinnekään ei enää voi jäädä. Työnhakua ympäri Suomea ja ”kodittomuutta” siinä mielessä, että kirjat olivat Pirkanmaalla ja tavaratkin kyllä, mutta laatikoissa. Yllättävän kivuton työnsaaminen Rovaniemeltä, kissojen siirron ja hoitojärjestelyjen stressaaminen, tavaroiden siirron stressaaminen, asunnon hakustressi, tyhjässä asunnossa asumisen stressi, uuden työn aloitusstressi, tavarat levällään asunnossa eikä huonekaluja stressi, huonekalulaatikoiden keskellä asumisen stressi, huonekalukokoamisstressi, kokonaiselämänmuutoksellinen stressi.

Että joo, ehkäpä pieni loma olisi voinut tehdä hyvää pääkopalle :D Täytynee varmaan joku viikko oikeasti uhrata kertyneitä lomapäiviä tai ottaa jopa palkatonta, että saa luvan kanssa maata, nukkua, järjestellä ja järjestäytyä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Muutokset väsyttävät, positiivisetkin, ei sille mitään voi.

Mutta kyllä se tämäkin taas tästä. Tänään töiden jälkeen menen salille treenaamaan koparoitani pitkästä aikaa. Tulin töihinkin sitä varten treenivaatteissa, ettei minulla ole ainuttakaan hyvää syytä skipata treeniä :D

Ja salikortin hankin lopulta Arctic247:lle. Totta kai.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

Hyvinvoinnin Tavaratalo on uudistunut! Koko kuukauden ajan on vaihtuvia tarjouksia.

One thought on “Huhuh.

  1. Mä olen aika samantyyppinen! Tykkään tosi kovasti ”tänään ei tarvitse tehdä mitään” päivistä. Nyt kun olen kaukosuhteessa ja teen 12 tunnin vuoroja niin kotiin palatessa mulla pitää olla yksi vapaapäivä ennen töitä, että ehdin ees vähän palautua reissusta (kissojen kanssa autolla matkustaminen ei ole niin miellyttävää).

    Ja tosiaan välillä kadehdin ihmisiä, jotka ovat tosi reippaita jatkuvasti (kuten oma puolisoni :D). Tosin olen huomannut heissä sen, että he eivät sitten ehkä osaa aina nauttia tekemättömyydestä ;)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s