Pohdintaa

Epäsuositut mielipiteet

Tällä otsikolla varustettuja postauksia on pyörinyt paljon mm. Fitfashion-portaalissa, ja koska apinointi on yksi sometuksen kultaisista aakkosista, päätin pohtia omia mielipiteitäni ääneen.

Aika äkkiä huomasin ongelman: minulla on kohtalaisen vähän mielipiteitä. Olen aina lukenut paljon ja opiskellut liikaa, mikä on varmasti osasyynä siihen, että olen ”toisaalta – toisaalta” -ihminen. Voin muodostaa mielipiteen, mutta myös kumota sen hyvinkin äkkiä. MUTTA onneksi joitain mielipiteitä sain itsestäni irtikin.

14355597_10155340514430550_1498904630948976435_n

  1. Mielestäni terrori-iskuille ja etenkin niiden tekijöille pitäisi antaa niin vähän palstatilaa kuin mahdollista.

Tästä avauduinkin hieman Turun tragedian jälkeen snäpissä (@jenskysii). Terroristit haluavat huomiota ja näkyvyyttä. Sen takia he toimivat miten toimivat. Aina vain järkyttävämmin ja näyttävämmin: jotta heistä puhuttaisiin, jotta he saisivat herätettyä lisää pelkoa. Ääri-islamistit haluavatkin, että länsimaat alkaisivat suhtautua Lähi-Idästä tuleviin ja muslimeihin entistä ennakkoluuloisimmin. He haluavatkin, että alkaisimme vihata ”muunlaisia ihmisiä.” He haluavat luoda vastakkainasettelun, koska se toisi mukavaa kaaosta ja sen jälkeen olisi vielä helpompi värvätä ja aivopestä uusia kannattajia ääriliikkeille.
Jos esimerkiki Turun iskun jälkeen tuli yksikään rasisti lisää, terrorismi voitti.

Tämä ei tarkoita sitä, että pää pensaaseen ja hyssytellään. Totta kai teoista pitää tuomita ja totta kai niitä tulee ehkäistä. Totta kai pitää koittaa pysyä kartalla siitä, keitä mihinkin maahan on menossa, mutta… Sitä (todennäköisesti) yhtä, radikalisoitunutta puukkojunkkaria vastaan oli monta suomalaista, ulkomaalaista ja ulkomaalaistaustaista, jotka joko ajoivat tekijää takaa ja/tai auttoivat uhreja. Keskityttäisiin näihin hyväntekijöihin, sillä heitä ON enemmän kuin mahdollisia pahantekijöitä. Ja minun Suomeeni tuollaiset hyväntekijät ovat enemmän kuin tervetulleita.

2. Mielestäni salille ei ole pakko mennä, jos ei jaksa

Ok, tämä nyt on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta joskus olisin tuhahdellu tuollaisille sanoille ja rajusti :D Koska AINOA HUONO TREENI ON TEKEMÄTÖN TREENI ja KEHITYS LOPPUU TYYTYVÄISYYTEEN ynnä muut viisaudet, joiden ei pitäisi kuulua harrastelijan ajatusmaailmaan. Minä en ole kilpaurheilija, minä en ole edes fitnessharrastaja. Minä olen ihan tavallinen salilla kävijä, joka on jättänyt monta treeniä väliin vain siksi, että nukkui edeltävänä yönä viisi tuntia tai kaipasi työpäivän jälkeen enemmän sohvaa ja Netflixiä kuin rautaa ja rajuja  tempauksia.

Ja vaikka siitä ei olekaan seurannut maksimaalista kehitystä, niin eipä tästä ole kehittynyt myöskään kauhistuttavaa takapakkia. Olen jo lähes kaikissa liikkeissä saanut palautettua ne ”peruspainot” käyttöön ja käsivarsistani näkee edelleen, että olen jääkaapin oven lisäksi vedellyt jotain muutakin. Pitkittyneeseen stressiin ensiapu ei ole raju treeni: se päin vastoin stressaa elimistöä lisää.

3. Mielestäni lapsen voi hankkia yksinkin

Isättömänä kasvaminen varmaan vaikuttaa ajatusmaailmaani siten, että en näe oikeastaan mitään ongelmaa siinä, jos haluaisin ”hankkia” lapsen yksin. Ja nimenomaan ”hankkia” hipsuissa, koska eihän se nyt tietenkään ole missään sanottu, että lapsen saamiseen riittää pelkkä haluaminen :D Nuorempana podin jopa pientä ”isävihaa” siinä mielessä, että pidin isiä täysin turhina ihmisinä ylipäätänsä, joista ei ole mitään hyötyä/iloa kenenkään elämään. Nykyään näen jo isyydenkin hyvät (ja järkevät) puolet, mutta en hämmästyisi, jos joskus kirjoittelisin blogia aiheesta ”Tarkoituksellinen yh-äitiys”.

4. Mielestäni määräaikainen työsuhde ei ole kyykytystä

Ok, nykyään nuorempi sukupolvi ei tunnu kauhistelevan määräaikaisia työsuhteita. Ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja itseasiassa jopa toivottavia. Vakituinen työ tuntuu itselle ajatuksena tällä hetkellä lähinnä vankilalta. Totta kai siitäkin vai aina irtisanoutua mutta… On se vaan helpompaa miettiä mahdollisia muutoksia ja maisemanvaihtoja, kun työsuhteella on selkeä päättymispäivä. Ymmärrän, että monessa mielessä toistaiseksi voimassa oleva sopimus olisi turvallisempi. Jos esimerkiksi sairastuu vakavammin, niin työhön on helppo palata. Tai on äitiys-/isyyslomalla. Tai haluaa saada asuntolainan. Mutta tällä hetkellä pidän tietynlaista vapautta ja avoimia ovia kiehtovampina kuin sitä, että tietäisin olevani todennäköisesti kymmenenkin vuoden päästä saman työnantajan alaisuudessa. Ja siis… Koska tiedän, mitä työtä haluan tehdä seitsemänkymppiseksi?

Muutenkin kannustaisin ihmisiä luottamaan siihen, että elämä kantaa ja jokainen loppu on uusi mahdollisuus ja kasa muita – kevyesti nykäsmäisiä – viisauksia.

5. Mielestäni sosiaalinen media ei ole valehtelija

Tein tästä aiheesta joskus kokonaisen postauksenkin, mutta saa nyt luvan olla viimeinen epäsuosittu mielipiteeni. Usein puhutaan siitä, kuinka sosiaalinen media valehtelee, pilaa ihmisten itsetunnon, luo paineita ja kiusaa ihmisiä. Hommahan on sama kuin aseiden kanssa. Aseet eivät tapa: ihmiset tappavat. Sosiaalinen media ei valehtele, vaikka sen käyttäjät valehtelevatkin.

Itse olen myös hivenen kyllästynyt nuorten aliarvioimiseen. Ne nykyajan nuoret ovat kasvaneet keskellä somea. Heidän medialukutaitonsa on parempi kuin voisi uskoakaan ja vaikka he totta kai imevät somesta vaikutteita ja taistelevat tykkäyksistä, niin he tietävät kyllä senkin, kuinka helppo somessa on mm. levitellä juoruja, muokata kuvia ja valehdella.

Vielä kun saataisiin jokainen ihminen (iästä riippumatta) muistamaan, että vaikka anonyyminäkin sanotut sanat satuttavat. Lupaan ja vannon, että oma olonne ei parane sillä, että puhutte ikävään sävyyn muista ihmisistä Jodelissa, Sarahahissa tai vauva.fi:ssä.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

Houseof

House of Brandonilla keskiviikkoon saakka mahdollisuus saada -20% lisää pois aletuotteiden hinnasta koodilla AGSLS :)

 

2 thoughts on “Epäsuositut mielipiteet

  1. Olen aika pitkälti samoilla linjoilla, mutta haluaisin nostaa esille, että määräaikasten sopimusten pituudella on merkitystä niihin suhtautumiseen. Kun on tehnyt lyhimmillään parin viikon määräaikaisia sopimuksia, eikä pidempiä ole tiedossa, se tekee työstä aika stressaavaa, vaikka työ olisi muuten todella mielekästä. Lisäksi tällöin töissä tulee helposti suurempi paine pysyä terveenä, jotta saa jatkossakin töitä, eikä lomiakaan välttämättä ole oikein mahdollista pitää. Mutta toisaalta ymmärrän ajatuksesi, en osaisi kuvitella itseäni työskentelemässä useita vuosia samalle työnantajalle tai olevani samoissa tehtävissä.

    Tykkää

    1. Totta! Raskasta olisi vaihtaa monta kertaa vuodessa työpaikkaa, aina joutuisi aloittamaan alusta eikä lomaa tosiaankaan Kerry. Itselläkin lomaa (jos jatkan samalla työnantajalla siis ensi vuoden puolelle) aikaisintaan ensi kesänä 😁 iiihanaa, opettajuudessa oli kyllä parasta ehdottomasti säännölliset lomat

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s