Yleinen

#Opoksi2017 – Keväinen rutistus

16790118_1883884901891616_602809521965891584_n

Ei tämä yhtään jälkeenjäänyttä ole kirjoittaa nippanappa syyskuussa kevään opinnoista, mutta ainakin nyt on otettu etäisyyttä ja saatu perspekiiviä koko vuoteen :D Syksyn opintoja kävin läpi TÄÄLLÄ. (Hauska muuten huomata, että viime joulukuussa olin vielä täysin varma siitä, että haluan olla tulevana syksynä joko opo tai ope. Mieli muuttui keväällä).

Kevyesti tappotahtinen vauhtini jatkui huimana kevät lukukaudenkin. Meidän opiskeluvuotemme käynnistyi myös seminaarisumalla ja koko opopoppoo oli kuin nukkuneen rukous viimeistään keskiviikkona. Harjoitteluihin linkittyvät seminaarit olivat samalla myös opiskelujen suola: keskustelut ja käytännön harjoitukset avasivat ajattelua ihan uudella tavalla verrattuna siihen, että istuisin vain kirjastossa rustailemassa esseitä.

17125930_1942892505938653_362577570010497024_n

Suosikkikurssini oli ehdottomasti Pienryhmän ohjaus, jossa (luonnollisesti) vedettiin pienryhmää. Omaa ryhmääni en meinannut löytää mistään, mutta sitten sattuman kautta pääsin kuin pääsinkin vetämään erittäin pientä urasuunnitteluryhmää yhden ohjauksen laitoksen työntekijän kanssa. Ryhmää vetäessäni vahvistui oma ajatukseni siitä, että joskus kun ohjaustyötä teen, niin pyrin pääsemään vetämään pienryhmiä. Oli kyse sitten koulu- tai työmaailmasta.

Pienryhmän ohjaus linkittyi itselläni ohjauksen syventävään harjoitteluun, jonka tein Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen ura- ja ohjauspalveluissa. Pienryhmän lisäksi pidin joitakin yksilöohjauksia ja olin mukana erilaisissa hankepalavereissa. Ohjauksen perusharjoittelun tein syksyllä peruskoulussa ja syventävän harjoitteluni aikana aloin tosissani harkita työnhakua vähän laajemmalla kentällä. Ehkäpä kouluopous ei ole aina autuaaksi tekevä asia? Ja hanketyö vasta kiinnostavalta kuulostaisikin!

15803821_141760456329237_8508785316700618752_n

Suuritöisten pienryhmä- ja harjoitteluportfolioiden lisäksi kevääseeni mahtui useampi essee, joista pisimmässä hirressä roikkui ”Oppimisen filosofia ja globaali etiikka”. Lopulta iskin itselleni ukaasin, että kirjoitan tuota esseetä vaikka VÄKISIN kaksi sivua päivässä kuuden päivän ajan (minimipituus esseelle oli 12 sivua), jolloin se vaan tulee valmiiksi. Aiheeksi otin parentalismin ja oletin kirjoittavani suurinta shittiä maan päällä. Hämmästyksekseni esseestä pamahti vitonen ja luinkin sen jälkikäteen uudelleen. En itsekään ymmärrä, miten sain niin fiksun kuuloista tekstiä aikaiseksi, kun tekovaiheessa olin suorastaan epätoivoinen :D Harmi, kun tämäkin essee taisi kadota bittiavaruuteen, kun en hoksannut ottaa niitä talteen OneDrivestä.

Opettajan pedagogisista opinnoista keväälle jäi muutama kurssi. Toinen oli asiantuntijuuskurssi (josta tykkäsin valtavasti, luennoitsija oli huikea!) ja toisessa tehtiin kestävään kehitykseen liittyvä ryhmätyö. Ryhmätöissä jatkoin syksyllä opittua orjapiiskurin roolia ja olin todennäköisesti hyvinkin sietämätön ryhmätoveri hetkittäin :D AIKATAULUT TIUKAKSI JA TAVOITTEET KORKEALLE, huusin ruoska kuorassa muille. Ja vaadin olla se, joka lopuksi tarkistaa lähdeluettelot, korjaa mahdolliset kirjoitusvirheet ja yhtenäistää viittauskäytännön. En vaan pystynyt hellittämään, mihin syynä varmastikin oli oma tiukka aikatauluni. Kolmannen vuoden opiskelijalle ei ole niin nöpö nuukaa tuleeko kurssisuoritus huhti- vai lokakuussa. Valmistuvalle opiskelijalle se taas on elämän ja kuoleman kysymys, ainakin hänen omassa, stressaantuneessa mielessään.

Lisäpaineita herätti myös yllättävän hyvä keskiarvoni. Kun keväällä Weboodiin pamahteli pelkkiä vitosia, alkoi omatkin tavoitteet nousta. Muistan, kun sanoin jollekin, että jos saan nyt jostain kurssista nelosen, niin todennäköisesti romahdan ja joudun psykiatriselle. Enkä varmaan hirveästi liioitellutkaan.

18444837_1965482820348713_6971099424579649536_n

Mutta sitten opinnot vaan loppuivat. Yhtäkkiä olin tehnyt kaiken ja muistan, kuinka jäin istumaan kirjaston koneelle ja tuijotin tyhjällä katseella kaukaisuuteen. Opinnot olivat plakkarissa ja keskiarvoksi tuli pyöristettynä 4,8 (asteikolla 1-5). Lukuvuonna 2016-2017 suoritin 115 opintopistettä, joihin mahtui kolme harjoittelua. Vauhti oli kova, muttei mahdoton. Aiempi yliopistotausta ja mahdollisuus upottautua kuplaan Joensuussa auttoivat. Toki kissat olivat luonani keväällä pari kuukautta, mutta muuten sain elää onnellista nipoelämää Gaude-talon ensimmäisessä kerroksessa. Hyvä talo siinäkin mielessä, että alakerrassa oli Pizzeria ja a-oikeudet ja naapurissa saman alan opiskelija, jonka kanssa teimme paljon ryhmätöitä.

Toki kevääseen mahtui myös ikäviä asioita, eikä pienin niistä ollut (ikisinkun mittapuulla) pitkän parisuhteen päättäminen. Mutta päätin, etten murehdi sitä silloin (ain’t nobody got time for a heartbreak) ja aloinkin käsitellä eroa vasta heinäkuussa. Kätevä tämä ihmismieli!

18513604_1316015941839146_6631238739756580864_n

Toki opiskelujen loppusuoralla ja niiden jälkeen alkoi työnhaku, minkä aloitin yhtä radikaalilla tahdilla kun opiskelunikin. Mutta työnhaku onkin sitten ihan oman postauksensa arvoinen juttu.

Joka tapauksessa, yhteenveto:

Aloitin siis Joensuussa ohjausalan maisteriopinnot, mutta lopulta suoritin opinto-ohjaajaan erilliset opinnot ja opettajan pedagogiset opinnot. Minun ei siis tarvinnut tehdä uutta kasvatustieteiden gradua, mikä todennäköisesti olisi venyttänyt valmistumista. Tai en tiedä, olin kyllä uskomattoman tehokas, vaikka itse sanonkin :D Saa nähdä, tulenko koskaan enää olemaan sen luokan multitaskaaja.
Lisäksi yksi tärkeä kannustaja ja vauhdittaja oli meidän opiskeluryhmä. Sekä 2015 että 2016 aloittaneet maisteriopiskelijat, joilla jokaisella tuntui olevan huikea vauhti ja motivaatio päällä. :) Erityisesti hattua nostan heille, joiden onnistui yhdistää menestyksekkäästi opiskelija-, työ- JA perhe-elämä. Olisi ollut minulle tekemätön paikka.

Taustaltani olen kasvatustieteiden maisteri (mediakasvatus) ja minulla oli jonkin verran myös työkokemusta kasvatusalalta (luokan- ja eskariopeilua) mikä helpotti opiskeluakin. Termistö oli tuttua, akateemista tekstiä on tullut tuotettua ennenkin ja työkokemus tuo ”syvyyttä” ajatteluun. Esimerkiksi harjoitteluista tuskin olisin saanut yhtä paljon irti, jos en olisi koskaan millään tasolla ollut opetustyössä ja itse vastuussa määrästä X oppilaita ja mukana mm. oppilashuoltoryhmissä.

Opiskelujen ohessa tutustui väkisinkin uusiin ihmisiin ja sain elämääni monta uutta ystävää, joista osa opiskelee tulevankin lukuvuoden Joensuussa. Tästä syystä koitan järkätä itseni Itä-Suomeen talven aikana ja onneksi se saattaa töiden kautta ollakin mahdollista :D Mutta viimeistään opo-päivillä helmikuussa tavataan!

Ja Joensuu <3 Aivan ihana kaupunki. Mäkiä ei löydy kovinkaan helpolla ja ruutukaavan alueella ei voi eksyä. Ihmiset olivat ystävällisiä, tapahtumia oli runsaasti ja asuntoni vierestä lähti heittämällä Suomen parhaat lenkkimaastot (Mehtimäeltä jonnekin kasvitieteelliselle alueelle minne lie). Kyllä hymy hyytyi Rovaniemellä, kun lenkille lähtiessä on pakko kiivetä joka suuntaan hillittömiä mäkiä ja pehmeäalusteisia polkuja ei ihan vierestä lähdekään. Jostain syystä zombeja on paljon helpompi pakoilla tasamaalla.

Joensuuhun olisin mielelläni jäänytkin, mutta kyllä sitä täällä Lapissakin selviää. Plus onhan Rovaniemeltä nyt huomattavasti helpompi kulkea Sodankylään kuin Joensuusta… Mihinkään. Siis jos jostain on vaikea päästä jonnekin, niin Joensuusta. Julkinen liikenne vihaa Itä-Suomea.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

 

 

4 thoughts on “#Opoksi2017 – Keväinen rutistus

  1. Hei vinkkivitosia Rovaniemen parhaista lenkkimaastoista otetaan mielellään vastaan! Terveisin Sodankylästä muuttanut ja vihaan lenkkeillä kaupungissa ihmisten keskellä:D

    Tykkää

  2. Heippa!

    Antaako erilliset opon opinnot samat pätevyydet kuin jos olisit lukenut opoksi maisteriohjelmassa? Itsellä kanssa mietinnässä mahdollisia lisäopintoja, mutta se uusi gradu ei nappaa yhtään. Mielelläni kuulisin mikä ero käytännössä on jos lukee opinnot erillisenä vs maisteriohjelmassa.

    Tykkää

    1. Totta kai tulee sama pätevyys :) erona on se, ettei erillisiin kuulu menetelmätopintoja. Erilliset ovat Joensuussa myös monimuotoisemmat suoritustavaltaan ja valtaosa tekeekin ne etänä. Itse tein maisteriopiskelijoiden kanssa niin tahti ja järjestys oli eri kuin varsinaisilla erillisopiskelijoilla. Lisäksi erillisopintoihin hakeutuminen suoraan vaatii työkokemusta alalta ja että pedagogiset suoritettu

      Tykkää

  3. Hei täysin aiheeseen liittymätön kommentti, mutta vieläkö planneroit? :) olisi joskus kiva taas nähdä sun plan with me video! (tai oikeastaan mikä tahansa video ois kiva :D)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s