Yleinen

Arktisen haasteen vastaanotto

Oli kaunis elokuinen päivä, kun päätin silleen entistä nuorisokieltä lainatakseni “kännissäläpällä” ehdottaa kaverilleni, että josko osallistuisimme ensi kesän Arctic Challenge -estejuoksukuolemaan. Arvelin, ettei tämä Lahesta kotoisin, kanssani hyvin samalla fyysisellä viivalla oleva henkilö suostu moiseen hullutteluun, mutta hänpä suostuikin.

En enää siinä vaiheessa kehdannut sanoa, että enhän mie voi sinne lähteä! Kuntotasoni on nolla, aerobinen kyvykkyyteni päihittää nippanappa koalan ja sinnikkyyteni vuoksi todennäköisesti tulen saamaan elämäni toisen astmakohtauksen kyseisessä tapahtumassa.

10269148_454925718032679_2354555692025871859_o

Mutta turha valittaa, kun ilmoittautuminen on jo tehty. Nyt minun täytyy sitten vaan päättää, että onko minulla enää vajaa vuosi elinaikaa jäljellä vai vajaa vuosi aikaa tehdä jotain fyysiselle kunnolleni.

Päädyin jälkimmäiseen.

Tai oikeastaan päädyin jälkimmäisen asian suunnitteluun. Mukava välikauden flunssa ja sateiset ilmat tekivät sen, että hieno päätökseni kerryttää päivässä vähintään 10 000 askelta ja lisätä liikuntaa siirtyivät nyt kauemmas tulevaisuuteen.

Mutta jonkinlaista taisteluvalmiussuunnitelmaa pitäisi alkaa tehdä. Järjen mukaan erilaiset toiminnalliset treenit ja aerobista kuntoa kohottavat lenkit vievät minut kohti parempaa päämäärää kuin pelkkä penkkaaminen. Toisaalta ajatuskin ylämäkijuoksusta ja portaista nostaa kyyneleitä silmäkulmaan, mutta ehkäpä ne siinä hikoillessa sitten kaikkoavat.

En myöskään tiedä, minkä vuoksi toiminnallisen treenin tekemiseen kynnys on todella korkea juuri nyt. Tuntuu, että kun massaa on ja hengästyn sekunneissa niin on “noloa” esimerkiksi hyppiä tai rimpuilla jossain leuanvetotangossa. Järki sanoo, että nolous on vain pääni sisällä ja jos joku ahdistuu loikkimisestani niin se on hänen ongelmansa: minähän olen salilla/ylämäessä/portaissa tekemässä jotain hyvinvointini eteen, en hivelemässä kenenkään verkkokalvoja.

Positiivisesti ajateltuna, nyt on ainakin blogissa jotain, mitä seurata! Ajattelinkin etsiä seuraavaksi käsiini jonkinlaisen helposti toteutettavan kuntokartoituksen, jonka voisin tehdä ja sitä toistaa aina kerran kuukaudessa. Nähtäisiin suoraan, että paraneeko tämä suorituskyky vai eikö se parane.

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

2 thoughts on “Arktisen haasteen vastaanotto

  1. Tsemppiä! Pystyt siihen ja hienoo että on tavote johon tähtäät :) ja mitä väliä mitä muut ajattelee, kaikki alottaa aina jostain..
    Haluaisin itellenikin jonkun tavotteen mihin alkais reenaamaan mutta en oikeen löydä sopivaa. Oon kyllä vähän liian kilpailuhenkinen, en tiä tulisko paine sit oikeesti pärjätä jos ois joku kilpailu mihin osallistuis :D

    Tykkää

  2. Jos yhtään ”lohduttaa”, niin ei siellä tapahtumassa niitä kukaan ylös juossut :D eli kävellen ne mentiin :) ja monet esteet semmoisia että pakko oli pyytä apua toisilta, yhdessä tekeminenhän onkin tuon tapahtuman teema. Niin ja eikä siellä ole mitän ajanottoa ja sijoituksia, eli jokainen on voittaja ja voittaa itsensä :)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.