Yleinen

Lyöjänä Letkeästi Levillä

Maalaismaisemissa kasvaneena olen päässyt ja joutunut jo pikkutyttönä mukaan lavatansseihin niin äidin kuin papankin matkassa. Valssin ja foksin perusaskeleet tuli opittua penskana ja kylän vanhimmat miehet kärsivällisesti tanssittivat meikäläistäkin siinä oikeiden aikuisten lomassa.

Paritanssi jäi kuitenkin lapsuuteen, vaikka äitini on sen pariin koittanut minua patistella useammankin kerran. Soolotanssin puolelta puolestaan on tullut kokeiltua niin jazzia kuin hiphoppiakin kuten myös itämaista tanssia, mutta mikään ei ole jäänyt niin pitkäksi aikaa elämääni, että kehtaisin sanoa olleeni joskus tanssiharrastaja.

Tiedä sitten missä mielenhäiriössä tahi miellyttämispuuskassa olin, kun suostuin äitini pyyntöön lähteä hänen mukanaan Letkeästi Levillä -tanssileirille, joka järjestetään joka vuosi Sirkassa.

dav

Ja sinnehän minä sitten menin. Osittain puolipitkin hampain, sillä vaikka tanssimisesta pidän ja musiikkia tulee harrastettua niin laulamisen kuin ukulelen rämpyttämisen muodossa, niin pitkän työviikon jälkeinen pitkä tanssileiri ammattilaisten tai sata vuotta treenanneiden kanssa ei kuulostanut hirveän houkuttelevalta.

Ilmottauduin joka kurssilla perustasolle, eli alkeisiin. Tietenkin. Eihän minulla ollut mitään käsitystä, että osaanko yhtään mitään tai opinko ollenkaan. Kerran aikuisiällä olen käynyt yhdellä Buggin alkeistunnilla, mutta se oli vähän ikävä kokemus kun eräs tanssipari totesi aika ikävään sävyyn, että ”ekkö sie tajua oikeaan suuntaan pyöriä”

No en perkele nähtävästi.

Perjantaina päädyin sitten fuskun ihmeelliseen maailmaan ja viidessä minuutissa olin jo yltiöleveän virneen kanssa tekemässä ihan omia kuvioitani. Tunnelma oli kannustava, kukaan ei mäkättänyt tai kommentoinut ikävästi ja tanssia sai väsymykseen saakka.
Ja pyörin käsittääkseni ihan oikeaan suuntaankin.

Hyvillä mielin pizzan kautta iltatansseihin, mikä omalla kohdallani tarkoitti kylläkin Ihkun karaokea. Laulamaan kun täytyy päästä vähintään kerran viikossa.

Lauantaiaamuna heräsin vain kahden rakon kanssa ja simät ristissä aamupalan ja aamupalapäikkärin jälkeen raahauduin bachataan-mihin-lie. Yllättävän äkkiä sitä aina se väsyärtymys poistuu, kun pääsee musiikin tahtiin heilahtelemaan ja oppimaan uutta. Viejiäkin oli nyt laidasta laitaan ja hetkittäin vastassa oli joku konkari, joka yritti todennäköisesti tehdä kanssani jonkinlaisia haastavia kuvioita. Osassa ehkä onnistuinkin, osassa havahduin siihen, että molemmat käteni olivat kiertyneet oman kaulani ympärilleni ja pari oli takanani. Tiedä sitten, oliko se virhe vaiko variaatio, mutta ei se kovin sulavalta näyttänyt.

38795875_212789176253889_4652858532704550912_n

Lauantaiaamun ensimmäinen pidempi kurssi oli hitaasta valssista ja se olikin viikonlopun kursseista ainoa, jossa olisin voinut olla ehkäpä jopa kakkostasolla. Valssaaminen oli ihanaa, mutta vähän ehdin tylsistyä. Isona syynä varmaan se, että sekä perusvalssi että hidas valssi ovat minulle ne valmiiksi tutuimmat, minkä vuoksi perusneliön ja vaihtoaskeleen hinkuttaminen jäivät äkkiä turhan helpoiksi. Mutta toisaalta kertaus on opintojen äiti ja mieluummin sitä on liian matalalla kuin liian korkealla alkuvaiheessa :D

Toinen tanssi olikin salsa ja siinä vanha zumbaaja vasta innostui! Kovin homma oli oppia, että nyt ei ole kyse enää mistään varsinaisesta aerobicin korvikkeesta niin liioiteltujen liikkeiden sijaan voisi koittaa olla vähän enemmän sensuelli. Onnistuin ehkä. Välillä. Satunnaisesti. Mitä nyt kerran tinttasin kyynerpäällä yhtä miestä nenään. Mutta tykkäsin niin paljon, että Hostel cafe Kodin Salsa-illoissa nähdään!

Iltatanssit olivatkin sitten asia erikseen. Kauhun sekaisin tuntein odotin, että jos joku 40-luvulta saakka tanssia intohimoisesti harrastava vanhempi herrasmies tulee hakemaan minua ja joudun taas solmuun ja toteamaan, että ei voi mitään, en ymmärrä.

Hidas valssi meni ongelmitta ja äidin kanssa sitä tanssiessa tuli tehtyä jokin mystinen turbokäännös, joka toki sai kellohameeni heilahtamaan kauniisti mutta samalla naamani vääntymään puolikauhistuneeseen ilmeeseen.

Jännittävin hetki oli, kun päädyin juuri tällaisen charmikkaasti harmaantuneen kehäketun vietäväksi ja lajikin oli vielä sellainen, mistä minulla ei ollut mitään aavistusta. Siinä sitten menin vaan mukana, suljin silmäni ja pyörin jos jonkinmoista ympyrää, vedin hämmentäviä rintamasuuntaeteenpäin osuuksia ja olin jossain vaiheessa taivutettunakin. Enkä sekoillut ihan järjettömästi enää loppuvaiheessa! Tuossa ehkä huomaa sen, että kuinka ”helppoa” naisena on loppupeleissä olla paritanssissa. Jos mies osaa viedä, niin ei se ole kuin koittaa parhaansa mukaan seurata. Totta kai on hyvä osata vaikkapa se, että mihin asentoihin käsien on missäkin vaiheessa tarkoitus päätyi, ettei tule näitä yllättäviä turpiinvetoja, mutta aika äkkiä nekin hoksaa kun viejä on itsevarma ja itse lakkaa ajattelemasta.

Mukavinta oli juuri se, että jokainen minua tanssittanut lavaguru ei kertaakaan osoittanut sitä, että ”jeesus mikä koordinaatiokyvytön riippakivi” vaan menivät kiltisti sitä perusaskelta ja sitten pikkuhiljaa lisäsivät siihen jotain muuta. Jos jokin kuvio ei heti ensimmäisellä kerralla mene nappiin niin toisella se saattoi mennäkin. ja jos ei mennyt, niin ei haitannut. Ja jos talloi varpaat, niin omatpa olivat varpaansa.

Sunnuntaina olikin vuorossa uusimmat lempparini: Lindy hop ja rumba. Kumpaakin on tullut myöhemminkin vedettyä yksin olkkarissa enemmän tai vähemmän tyylillä ja kummassakin kiehtoi eri asiat. Lindy hopissa se ilo ja nopeus ja rumbassa puolestaan tunnelmointi ja näyttävyys. Tavoite päässä kummassakin joskus vaativimmalle tasolle, mutta katsotaan sitä sitten, kun olen saavuttanut Letkeästi Levillä -osallistujien keski-iän, mikä lienee kutakuinkin 62 vuotta.

No shade.

Lopputanssien aikaan parinvaihdon tuoksinnassa rääkäisin jokaiselle vastaantulevalle viejälle ensimmäiseksi, että ”HEI OLEN JENNY JA OLEN ALOITTELIJA” ihan vain siksi, ettei minua pistetä taas kohta johonkin yllätyssolmuun ja naapuripari saa tuta kyynerpääni mahdin. Mutta taas kaikki olivat mukavia ja hillittyjä, mitä nyt joitain hämmentäviä salsakuvioita joku kokeili mutta ne jäivät nyt kyllä kokeiluksi. Ehkä ensi vuonna tiedän, mitä minulta halutaan.

Ja mikä oli lopputulema?

Se, että olen nyt menossa jos minkälaisille tanssitunneille ja liittymässä Napapiirin Seuratanssijoihin, että pääsen keskiviikon tunneillekin.

Ja pikkuhiljaa alan tuntea taas varpaani viikonlopun jäljiltä.

Saatoin tilata myös tanssillisia vaatteita itselleni.

Ja nyt kun olen osa sekä Napapiirin pesisseuraa että Napapiirin seuratanssijoita, niin kai sitä voisi päätellä, etten ehkä ihan heti aio Napapiirin tuntumasta pois muutakaan.

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

One thought on “Lyöjänä Letkeästi Levillä

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.