hyvinvointi · Pohdintaa · Yleinen

Hymyn paluu

37208279_10157634250200550_6030378901014839296_o

Siinä missä viime vuosi tuntui jonkinlaiselta tragikoomiselta live-lähetykseltä Danten helvetin eri tasoista, tämä vuosi on tasaisuudellaan ja positiivisuudellaan yllättänyt. Nyt tasapainoisessa mielentilassa olevana voi ajatella, että en siltikään vaihtaisi päivääkään. Toki tietyt asiat olisi voinut jäädä tapahtumatta ja sydäntä vihlaisee aina hetkittäin isot menetykset, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Ja jos jotain elämänpolun kuopista oppii niin sen, että raskaskin mäki loppuu joskus. Joskus se vielä helpottaa.

Tiedän kokemuksesta, että silloin kun itse tekee mieli vaan maata, syödä, nukkua, maata, unohtaa kaikki ja pysyä piilossa ja nukkua, niin ”kyllä se siitä / paistaa se päivä risukasaankin / joskus se vielä helpottaa” sanat aiheuttavat puhdasta vitutusta. Vaikka niiden tietääkin olevan totta, niin silti ne paremmat päivät vaan tuntuvat olevan aina niin kaukana, että tässä nyt jaksaisi piristyä haman tulevaisuuden vuoksi.

Ja tässä sitä ollaan nyt siellä hamassa tulevaisuudessa, paremmissa päivissä ja aurinkoisessa risukasa-aukossa. Hymy on aito ja mustavalkofiltteriä ei tule juuri koskaan valittua kuviin. Totta kai masennus, etenkin tällaisessa toistuvassa muodossa, on asia, jossa on vaikea mennä julistamaan mitään parantumista kovinkaan lyhyen ajan sisällä. Aikaa on annettava ja annetaankin ja lääkkeitä popsin kiltisti ensi kesään vaikka kuinka pysyisi fiilis hyvänä ja elämä tasaisena. Laskeutuminen alhoon on sen verta hidas prosessi, ettei sieltä pikalinjaa pääse ylös sisukkuudesta huolimatta. Olosta huolimatta olen todennäköisesti vasta nyt saavuttanut sen pisteen, että elpyminen ja parantuminen voi alkaa ja aivokemia, hormonit ynnä muut alkavat löytää normaalin toimintakykynsä.

Jos jotain hyvää vanhenemisessa on, niin se on se, että sitä oppii aikaa olevan. Samalla on hyvinkin tietoinen siitä, että se aika voi loppua koska vain, mutta kiirehtimisen sijaan se tarkoittaakin sitä, että tulee elää tänään niin, että on hyvä olla. Ja jos hyvin käy, niin tämän päivän hyvä olo moninkertaistuu tulevaisuudessa. Pikadieetit ja megarääkit ovat usein hyvinkin tulevaisuussuuntautuneita ajatuksia: kärsin nyt, että joskus minun on taas hyvä olla. Ehkä kannattavampaa olisi nauttia nyt, että myöhemminkin minun on hyvä olla? Eikä tämäkään kehopositiivinen ajattelu tarkoita sitä, että ihannoin lihavuutta ja tavoitteeni on kuluttaa yhteiskunnan verorahoja (joita itsekin kyllä makselen) ylipainoni hoitamiseen vaan ihan puhtaasti sitä, että kilomäärästä huolimatta minulla on oikeus tehdä itselleni hyvää. Laihduttaminen ei ole mikään ainoa tie onneen, vaan hyviä terveysvaikutuksia tulee jo sillä, että stressaan vähemmän, nautin liikunnasta jälleen ja syön säännöllisemmin. Ihminen yleensäkin kohtelee niitä asioita hyvin, joista pitää niin millä tavoin yhden ihmisen kehopositiivisuus voi olla pois joltakulta toiselta?

Mutta oli toisen paino meiltä pois tai ei ollut… Koitetaan jokainen löytää oma hymymme kaikesta huolimatta.

Näihin maailmaa syleilevin sanoin:

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

 

NAPPAA MIELEISTÄ KESÄLUKEMISTA 0€ – MYÖS ÄÄNIKIRJOJA!

Kesäetuna tarjoamme nyt valitsemasi e-kirjan tai äänikirjan maksutta ja ilman sitoumuksia. Tutustu Elisa Kirjan valikoimaan ja valitse viidestä vaihtoehdosta suosikkisi. Tarjolla on huippukirjoja moneen makuun, mm. jännityksen nälkään dekkarikuningas Jo Nesbon menestystrilleri Isänsä poika, huumorin ystäville Miika Nousiaisen hulvaton Juurihoito ja hyvinvointia kaipaaville Maaret Kallion Lujasti lempeä.

Valitsemasi kirjan luet tai kuuntelet helposti omalla tabletilla tai puhelimella. Tarvitset vain ilmaisen Elisa Kirja -sovelluksen (iOS tai Android) ja maksuttomat tunnukset, jotka teet käden käänteessä ladatessasi lahjakirjasi.

Tutustu valikoimaan ja lataa omasi 0€

Etu hyödynnettävissä su 2.9. asti, yksi etukirja per asiakas. Etu 100% maksuton, ei sido ostamaan tai edellytä peruutuksia.

Yleinen

Entäs sitte?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voitteko kuvitella, että luonnoksien kätköistä löytyi näin loistava kuva! :D Ikaalisissa vietetystä kesästä on aikaa nyt kaksi vuotta aikaa ja muistelen kyseistä kaupunkia edelleen lämmöllä. Toki tämä kesä Rovaniemellä on sisältänyt jo niin paljon yli 30 asteen helteitä, että turha edes yrittää valittaa.

Olen aika pitkältä luopunut painosta ja kehosta stressaamisesta. Ajattelen, että jos joku järkyttyy minusta uimarannalla, kaupungilla tai  treffeillä niin hän maksakoot itse oman terapiansa. En kuitenkaan elä vieläkään tässä maailmassa ketään muuta kuin itseäni varten ja muiden ajatusten liika miettiminen saa minut vaan jättämästä väliin sellaisia asioita, joita kuitenkin haluaisin kokea.

Esimerkiksi: Miksi en ostaisi uutta uimapukua? Entä sitten, että se on kokoa 40-42? Totta se nyt on mukavampi mennä uimaan tänä kesänä kuin ostaa 36-38 uimapuku ja katsoa, lämpeneekö Lapin järviveet vuonna 2019 ollenkaan.

Tai miksi en menisi treffeille? Jos treffikumppani katsoo, että ”beibi sä oot paksu”, vaikka sekä profiilitekstissäni ja kuvissanikin anna mielestäni aika rehellisen kuvan itsestäni niin… Eipä hän kyllä ansaitse tietääkään, kuinka hyvää seuraa minäkin välillä voisin olla.

Sitten jos – aikaa on eletty jo liian pitkään. Aina voi kuvitella, että maailma olisi parempi paikka viisi kiloa kevyempänä ja sitten huomata, että ainoa asia mikä muuttui on se, että ehkä nyt en kuorsaa niin usein, mutta yksinasuvana… Ketä sekään kiinnostaa?

Ja nyt kun mieleltäni kevyempänä tarkemmin asioita mietinkin niin… Onko tässä maailmassa oikeastaan mitään sellaista, minkä haluan saada, mitä en voisi saada vaikken koskaan tästä kummemmaksi muuttuisikaan?

Eipä taida olla.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

 

Yleinen

laihduttamattomuuden vaikeus

blogi1.pngTämä juttuhan on julkaistu jo pari helmikuussa Idealistassa, mutta en ole tainnut sitä tänne blogin puolelle linkatakkaan! :)

Tänään vietetään jälleen joka vuotista älä laihduta -päivää, jona tänä vuonna päätin aloittaa sokerilakon. Syynä tosin ei ole laihtuminen, vaan ne kuuluisat elämäntavat ja vanhat tutut pahaan stressiin liittyvät oireiluni, joiden aikana mikään perinteinen ”kaikkea kohtuudella” ei vain onnistu. Kohtuutta kun ei ole. On vain valtava henkinen energiavaje.

Odotan innolla sitä aikaa, kun perusterveet elämäntavat eivät vaadi mahdottomilta tuntuvia ponnistelua. Kun energiaa riittää töiden lisäksi johonkin muuhunkin. Kun kaikki perustoimet kokkaamisesta työmatkakävelyyn eivät tunnu saavutuksilta. Jenny Lehtisen lanseeraama ”Lopeta laihdutus – aloita elämä” -slogan kuulostaa kyllä hyvältä, mutta sitä en tiedä kumpi on helpompaa: laihduttamisen lopettaminen vai elämän aloittaminen?

Ehkä tässäkin huomaa, kuinka pitkässä kuusessa pysyvät muutokset ovat, etenkin jos niille ei salli niiden ansaitsemaa aikaa. Sitten täytyy miettiä, että mistähän sellaisesta luopuisi, että aikaa jäisi enemmän?

No, mutta. Koska punaista lankaa ei löydy, niin katkaistaan se! Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ei se, kuinka monta kertaa löydät itsesi vihaamasta itseäsi vaan se, kuinka monta kertaa löydät jälleen sen hymyilevän peilikuvasi. Oli se syypää hymyyn mikä tahansa.

Suosittelen muuten Mielenterveystalon ”Irti ahminnasta”-omahoitoa JOS olet aikuinen ja tuntuu, että tällainen pohdinta voisi olla paikallaan. Omahoito on aina omahoito ja harvoin yksinään riittävä, mutta hyvä alkuponnistus tai lisäapu aiheen kanssa kamppaileville. Ohjelma sisältää lyhyitä videoita, tietoja ja harjoituksia eri teemojen ympärillä.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii