Bikini Challenge · Kilpirauhastelua

Aiheuttiko Fitfarmin Bikini Challenge kilpirauhasen vajaatoiminnan?

Viime vuonna laihdutin Fitfarmin Bikini Challengen aikana nopeassa tahtiin noin viisi kiloa, mitä ennen olin tiputtanut toiset viisi. Koko BC-kokemukseni voitte lukea täältä–>

Tuolloin ruokavalio oli todella vähähiilarinen ja se tuntui kyllä sopivankin minulle. Tuloksia tuli, energiaa riitti ja pienenin silmissä. Loppuvaiheessa painoin enää 63kiloa, mikä ikävä kyllä on 20 kiloa vähemmän mitä nyt. Kyllä, olen vuodessa lihonut 20 kiloa ja kilot alkoivat nousta pelottavankin nopeaa tahtia.

Aika pian Bikini Challengen loppumisen jälkeen sairastuin flunssakierteeseen ja olin valehtelematta kaksi kuukautta putkeen kipeänä ja turpoaminen alkoi vauhdilla. 70kiloa pamahti rikki uuteen vuoteen mennessä ja olin turvoksissa etenkin kasvojeni ja kaulan alueelta. Oletin flunssakierteen ja yleisvoinnin romahtamisen johtuvan puhtaasti stressistä ja kevättalvella minulla diagnosointiin masennus, joka alkoi oireilla jo ihan syömishäiriönäkin. Lääkkeet kouraan ja kuntoon. Näin ajattelin.

Olo alkoi helpottua, elämäntilanne kohentua ja kaikki oli ok. Paitsi, että paino ei tuntunut tippuvan, ei sitten millään. Ja se turhautti. Olin tottunut siihen, että saan viikossa-kahdessa jo pahimmat turvotukset poissa ja uutta pontta dieetille, mutta nyt ei auttanut ruokavalion siistiminen, karsiminen, mikään. Paino oli ja pysyi ja nousi kilo kilolta aina vain kohti uutta kymmenlukua. Myös yleisvointi alkoi syksyn mittaan painua kovaa vauhtia jälleen miinuksen puolelle ja jatkuva väsymys, huimaus, heikotus ja kylmissään olo vei veronsa. Satojen eurojen lääkärikäyntien jälkeen sain viimein diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan.

Minä, nuori ihminen. Perusterve? Ok, rasistusastma ja suvussa kilppari- ja munuaisvaivoja, mutta muuten? Miksi?

Aloin ottaa selvää asiasta ja tietyt tahot ja tutkimukset vinkkaavat, että jojoilu ja nopea laihduttaminen voivat altistaa kilpirauhasen vajaatoiminnalle tai toimia sinä viimeisenä sysäyksenä sille polulle. Pöperöproffa Patrik Borg kirjoitti blogissaan seuraavasti:

Teorioita miten laihduttaminen voisi olla riskitekijä kilpirauhasen vajaatoimintaan on kai useampia, mutta varmaan se yleisin ja mielestäni varteenotettavinkin menee näin:
- vaihe 1: laihduttaminen vapauttaa rasvakudokseen vuosien aikana kerääntyneitä organoklooriyhdisteitä (PCB, dioksiini jne.) (tutkimuksia 1, 2, 3)
- vaihe 2: organoklooriyhdisteet heikentävät kilpirauhasen toimintaa (tutkimuksia 1, 2)
- vaihe 3: laihdutus sinällään yhdistetään kilpirauhasen heikentyneeseen toimintaan (tutkimuksia 1)
- vaihe 4: laihdutus osoittautuu riskitekijäksi diagnostisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa (ei tutkimuksia)

Itselläni on taustaa jojolaihduttajana, eli en voi puhtaasti kääntää syyttävää sormea mitään firmaa kohtaan, enkä näin haluakaan tehdä (provoavasta otsikosta huolimatta) uskon kuitenkin, että minulle henkilökohtaisesti Fitfarmin Bikini Challenge taisi olla aivan liian tiukka dieetti ja johti elimistön pettämiseen. Ruokavalio oli mielestäni runsan ja hiilareiden puutetta lukuunottamatta monipuolinen, mutta se yhdistettynä todella tiukkaan treenaamiseen teki minulle hallaa. Nyt tosin lienee selvää se, että mistään fitness-lavoista minun taitaa olla turha haaveillakaan kun en 10 viikon dieettiä kestä :D

En olisi koskaan uskonut, että omalla kohdallani käy näin. Siksi suosittelenkin jokaista miettimään tarkasti, että kannattaako kovin tiukkoihin rutistuksiin lähteä etenkin ”omin päin” ja nettivalmennukset ovat omin päin toimimista. Jos suvussasi esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa jättää kuurit pois ja etsiä hieman lempeämpi tapa tiputtaa painoa. Jos sille edes on tarvetta. 

TOTTA KAI syytän pääasiassa lihomisesta myös itseäni. Väsymyksestä ja heikotuksesta johtuva aktiivisuustason laskeminen ei todellakaan olisi sallinut sellaista syömistä, mitä olen harjoittanut. En siis väitä, että toimimaton kilpirauhanen olisi minua lihottanut, vaan ennemmänkin hidastanut niin merkittävästi laihtumista, eli vain ”plussakaloripäivät vaikuttavat” if you know what I mean. Pelkkä laihdutus tuskin aiheuttaa kilppariongelmia, mutta uskon, että jos kilppariongelma on piilevänä läsnä, niin nopeat painon- ja ruokavaliomuutokset voivat laukaista sen. Tätä myös tukee (ja ei tue) moni tutkimus, joita Pöperöproffakin esitteli. Varmaa vastausta ei ole. Vielä.

Itse en ikävä kyllä taida uskaltaa jatkossa suositella minkäänlaisia nettivalmennusdieettejä, koska olen esimerkki siitä, kuinka homma toimii ja samaan aikaan voi mennä ihan hiton syvälle metsikköön. Unelma itsestä -valmennusta en tähän kategoriaan laske, koska siinä ei saada valmista ruokavaliota ja liikuntaohjelmaa, vaan keskitytään omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. On ihanaa olla hoikka, mutta on ihanampaa elää kropassa, joka toimii kuten pitääkin. Luota ammattilaisiin ja maalaisjärkeen, muista omasi ja sukusi historia ja rakasta itseäsi bikineillä ja ilman.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGILISTA INSTAGRAM TWITTER FACEBOOK |YOUTUBE

 

Bikini Challenge · EnnenJälkeen · Treeni · Vinkkejä

Fitfarm – Bikini Challenge : Kokemuksia, tuloksia, vinkkejä

Viime syksynä olin vajaat 10 viikkoa mukana Fitfarmin Bikini Challengessa. Lopetin homman virallisesti kesken yhdeksännellä viikolla, kun Fitfarmin asiakaspalvelu, asenne ja kohtelu oli hivenen ala-arvoista. Nyt kuulemma asiaa on korjattu ja palvelu pelaa jälleen niinkuin pitäisikin, eli en koe enää tarvetta olla suosittelematta kyseistä firmaa, koska olen kävelevä todiste siitä, että homma toimii.

Tulokseni siinä reilussa kahdessa kuukaudessa puhuvat kyllä puolestaan. Loppusaldoni näytti tältä:

Paino: 68,2 kg ——> 63,5 (-4,7 kg)
Rinnan alta: 80  —–> 75 (-5cm)
Vyötärö: 75  ———> 68 cm (-7cm)
Jenkkikset: 88 ——> 85cm (-3cm)
Lantio: 99 ———–> 95cm (-4cm)
Reidet: 61/61 ——-> 57/57 (yht. –8cm)
Pohkeet: 37/37 ——> 36/36 (yht. –2cm)

RUOKAVALIO:

Bikini Challenge on ruokavalioltaan vähähiilarinen. Alussa olinkin parin ähkypäivän jälkeen kokoajan nälissäni, mutta siinä saattoi vaikuttaa sekin, että heti ensimmäisellä viikolla jouduin festareille ja elin kolme päivää kylmälaukkuelämää. Vaikka alkuun annoskoot tuntuivat älyttömän suurilta (etenkin aamuaerobis-aamupalat) niin äkkiä niihinkin alkoi tottua. Reilussa viikossa nälkä hellitti ja kroppani alkoi tottua hiilarien vähyyteen ja reagoi siihen hyvin. Rasva paloi hirveää kyytiä ja huomaa kyllä, että pitää paikkaansa, ettei kroppa kestä kunnolla hiilaria jos rasva kertyy selkään: selkäläskit minulla kaikkosivat melkein ensimmäisenä kun vähensin hiilareita radikaalisti.

Unenlaatu parani ja nukuinkin jäätävän paljon. Osa syynä tietenkin myös lisääntynyt treenimäärä. Parin viikon päästä sain hirveät dieettiraget ja olin viikon kuin perseelle ammuttu karhu ja inhosin kaikkia ihmisiä. Ajan kanssa sekin sitten tasaantui ja viikot 4-9 olinkin sitten varsin tyytyväinen. Loppua kohden lisäsin hieman hiilaria ja hölläsin kasvisten suhteen (söin esim. porkkanoita) mutta tuloksia tulo.

Vähähiilarinen ruokavalio sopi siis minulle ja on selvää, että jatkossakin dieettivaiheessa vedän juurikin näin. Energiatasot pysyivät mielestäni suht. korkealla noita alun vaikeuksia lukuunottamatta, vaikka kyllä sen huomasi, että treenipäivinä lisähiilari olisi voinut tehdä hyvää treenitehojen kannalta. Kaloreita kertyi päivän aikana 1700-2000 mikä osoittautui MINULLE sopivaksi kalorimääräksi. Miinuksena voin sanoa, että siinä missä tuo kalorimäärä laihdutti minua tasaisesti, ei tehnyt paljoa mitään minua 10 senttiä lyhyemmälle ja 10 kiloa kevyemmälle kaverilleni. Siksikin minusta olisi parempi, että ruokavalioita olisi heti kättelyssä ainakin pari-kolme eri vaihtoehtoa eri kokoisille naisille.

Ruokaa Bikini Challengessa syödään viisi kertaa päivässä ja vettä juodaan kolmisen litraa. Lisäksi MUISTAKAA lisätä tarpeeksi suolaa ruokiin / juomaveteen. Se päänsärky mikä iskee, kun saa liian vähän suolaa on jotain aivan hirvittävää. Ruokavalio koostuu puhtaista ruuista, jotka valmistetaan itse, eli piilosuolaa ei pahemmin tule, minkä vuoksi sen hankkimisesta tulee huolehtia omin voimin.

Ja kyllä: tankkauspäiviä on varsinaisesti yksi ja kaksi niille, joilla energiamäärät meinaa romahtaa.

TREENI:

Treenit ovat alavartalopainotteisia ja koko kehoa rasittavia. Viikossa kertyi kolme salitreeniä, 2-3 aamuaerobista sekä kaksi ulkotreeniä (intervalli/HIIT -tyyppisiä, lyhytkestoisia, raskaita). Voin sanoa, että kaksi ensimmäistä viikkoa alavartaloni oli aivan umpijuntturassa. En muista, koska olisi ollut niin perusteellisen kipeänä koivet ja niin pitkään. Siltikään sinni ei antanut periksi, että olisin skippaillut treenejä, vaikka järki sitä suosittelikin :D ajan kanssa sitä sitten niihinkin tottui.

Treenit koostuivat suht. iiseistä perusliikkeistä, mutta en aivan saliummikolle kuitenkaan tätä valmennusta suosittelisi jos ei sitten ole valmis alkuun käymään PT:n/muun osaavan kanssa läpi ohjelmaan kuuluvia liikkeitä. Esimerkiksi maastavedon kun voi tehdä niin monella tapaa väärin (esimerkkinä allekirjoittanut) ja muutenkin itseänikin hieman alkoi jo ärsyttää, että foorumi/FB-seinä tukkeutui kysymyksillä tyyliin ”Mikä on kyykky? Mikä on proteiini?” Jonkinlainen pohja olisi hyvä olla, että treeneistä saa kaiken irti eikä itseään riko kun pelkkien ohjevideoiden mukaan lähtee salille tempomaan.

Lempparikseni muodostui kahvakuulatreeni, jota edelleen satunnaisesti on tullut tehtyä. Muuten ohjelmat olivat ehkä liian ”kokonaisvaltaisia” omaan makuuni, sillä saan itsestäni enemmän irti, kun ohjelma on kunnolla jaoteltu. Plus en kokenut saavani käsivarsilleni tarpeeksi työtä, minkä vuoksi lisäsinkin oma-aloitteisesti käsitreenejä etenkin loppuvaiheessa.

Muuta:

* FB-ryhmän tuki oli ihan ehdoton edellytys omalle onnistumiselleni, kuten myös julkinen paine ja se, että kaveri oli mukana samassa valmennuksessa. Aivan yksiksein en olisi varmaankaan onnistunut.

* Olin myös tietoinen siitä, etten tule pysymään tuossa BC:n jälkeisessä painossani, koska mitä enemmän laihduin, sitä enemmän huomasin sen, että olen aivan liian ruikku :D Eli halusin saada lisää lihasta ja aloin henkisesti valmistautua siihen, että paino tulee nousemaan. Ok, se nousi kyllä liikaa kun onnistuin sairastumaan kahdeksi kuukaudeksi, mutta nyt lohduttaudun sillä, että vaikka painoni on kuta kuinkin sama tai jopa enemmän kuin BC:n alussa, niin mittani ovat hieman pienemmät, eli ehkä jotain lihasta ehdin itseeni takoa BC:n aikana ja sen jälkeen ennen taukoa. Wuhuu! Vois kyllä uskaltautua puntarillekin jossain vaiheessa :D

* Suosittelen BC:tä heille, joilla on jo jonkinlaista salikokemusta ja kyky sitoutua liikkumaan paljon ja aktiivisesti, että siitä saa kaiken irti. Pelkkä ruokavaliokin kyllä toimii, mutta paras bikinikroppa tulee salilla, ei keittiössä.

* Ohjelmaa oli helppo noudattaa. Viikossa ruokavalion oppi siihen malliin, ettei tarvinut tarkistella määriä yms. paperilta, vaan ne tulivat muistista. Oliiviöljyä kului ja siitä tulikin uusi lempparini. Huomasin myös sen, että kokkaamisen ei ole aina pakko viedä hulluna aikaa ja se mentaliteetti minun pitäisi nyt löytää ennen BodyCampin alkamista :D

* Bikini Challengessa suositellaan FAST:in tuotteita, mutta myös muiden merkkien lisäravinteet kyllä kelpaa.

* Oma järki on hyvä pitää mukana. Jos jalat ovat tuhannen tukossa ja kipeinä, niin yhden treenin skippaaminen ei maailmaa kaada. Eikä yksi porkkana kaada dieettiä. Ja jos väsyttää, kärtyttää ja vituttaa kaikki yli viikon, niin voi olla, ettei niin vähähiilarinen elämä vaan yksinkertaisesti sovi juuri sinulle, niin syö sitä puuroa joka aamu. Ei kukaan jaksa kymmentä viikkoa kärtymakkarana vaan se oma mielenterveys ennen kaikkea.

* Sitoutuminen ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Jos minä jaksoin täysillä 10 viikkoa (jatkoin tuon ajan, vaikka virallisesti ”lopetin” viikkoa ennen) niin jaksat kyllä sinäkin. Ei se tarvi kuin päättää, että NYT minä onnistun ja epäonnistuminen ei käy edes mielessä. Kertaakaan en ajatellut, etten onnistuisi, sillä minusta oli itsestäänselvää, että tämä sujuu ja hyvin sujuukin. En epäillyt itseäni, koska en suostunut epäilemään itseäni. Haluan löytää sen asenteen uudelleen, koska silloin tuntui, että olen VOITTAMATON :D Ja niin olinkin.

Nyt on huikeaa tietää, että meikästä löytyy se kurinalainen taistelija, joka on sinnikäs kuin suomalainen sissi ja jaksaa vaikka mikä olisi. Sen tiedon turvin olen henkisesti valmistautunut ensi viikkoon, jolloin alkaa PUOLEN VUODEN rupeama BodyCampin kanssa! Kerron sitten vertailuja, kun niiden aika on! :)


Viiden viikon muutos

Jos kysyttävää Bikini Challengesta, niin kysy pois! Vastaan sen minkä pystyn! :)

P.S. Uusi Bikini Challenge alkaa 20.1.

Bikini Challenge · edistys · Elämäntyyli · EnnenJälkeen · Kuvia

Hikikinkku miinus kymmenen kiloa

Vasta nyt huomasin, etten ole tänne blogiin laittanut tätä syksyistä postausta siitä, kuinka laihduin 10 kiloa! Ikisinkun puolella se on kyllä törröttänyt, niin ajattelin, että sama se on pistää tännekin. Kuitenkin olen edelleen (vaikka olo on kuin suomalaisella joulun alla) sen -10 kiloa kevyempi ja huomattavasti kapeampikin kuin tuolloin alkuperäisen proggikseni alussa. Ihan uuden uutukaisia kuvatuksia minusta ei löydy, mutta lupaan ja vannon innostua senkin asian kanssa taas ensi viikosta! 

Maestro, HIT IT!

******************************************************************************

Olen aina ollut suurinpiirtein normaalipainoinen. Välillä hivenen alle, välillä hivenen ylle. Silti jokaisen naisen tavoin olen halunnut laihtua, oli paino mikä hyvänsä. Yliopisto-opiskelun aikana olen ainakin tähän mennessä kahdesti laihtunut kymmenen kiloa ja lihonut takaisin. Ja hieman päälle. Tästä syystä rasvaprosentti nousi ja nousi ja nousi ja pehmenin etenkin keskivartalosta kuin hiivapulla.

Jossain välissä vuotta 2012 aloin epäillä, etten enää koskaan tule painamaan alle 70 kiloa. Se aika on takana päin ja minun pitää vaan oppia nauttimaan itsestäni tällaisena. Pikkuhiljaa lakkasin vihaamasta kroppaani ja hyväksymään sen. Loppukesästä aloin olla paksuimmillani KOSKAAN mutta kumma kyllä: olin myös onnellisimmillani kuin aikoihin. Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Onnellisuus ei ole kiinni painosta. 

OMG WHAT A MINDFUCK BUUUUUUUUUUUM, sanoivat aivoni tässä vaiheessa. Mikä mullistava ajatus! Mikä uutinen! Mikä MUUTOS! Ja sen kun tajusin ja SISÄISTIN niin aloin pitää itsestäni ja haluta tehdä itselleni hyvää. En vielä tuolloin loppukesästä kokenut hirveää tarvetta ja halua laihduttaa tai pahemmin edes liikuskella, mutta tiesin, että jossain vaiheessa sekin kärpänen puree ja aloitan urakan: sen aika ei ole nyt, nyt vaan ollaan ja opitaan sitä tervettä itserakkautta.

 216167_276098112492116_1819607075_n-tileYlläolevat kuvat: Henna’s photography 

Pitäis muuten ottaa kuvat samoissa mekoissa niin ois helppoa verrata :D Joka tapauksessa, ylläolevat kuvat on otettu elo-syyskuun vaihteessa 2012 eli tarkalleen vuosi sitten. Painoa abouttiarallaa 73-75 ja lisäksi oli aivan järkyttävä turvotus päällä, mikä oikein korosti kadonneen vyötäröni lopullista tuhoa. Kyllä, minua hirvitti nähdä nämä kuvat. Tiesin, että olin lihonut, mutta jotenkin sisäistin sen kunnolla vasta tuolloin. SIlti maailmani ei järkkynyt, miehet eivät kadonneet, eikä itsetuntoni romahtanut. Vaikka näytin sotanorsulta (verrattuna siis siihen, mitä joskus olen ollut) niin… Se olin silti minä. Ja pidin itsestäni, läskeineni kaikkineni.

P8291120-horzSama mekko, eri asennot, elokuun vikapäivä 2013.

Syksy alkoi, en stressannut. Välillä harmittelin, kun vaatteet eivät istuneet ja hetkittäin olo oli epämukava. Olin kuitenkin sisäisesti hyvin varma siitä, että nyt kun osaan olla onnellinen tässä painossa, niin pystyn myös laihduttamaan pysyvästi itseni siihen painoon, missä oloni on “oma”. Ja periaatteessahan minä olin jo silloin omassa unelmieni kropassa, sillä olin omassa kropassani. Ei unelmien kroppaa saa muuta kuin muokkaamalla siitä omastaan sellaisen kuin haluaa. Tajusin, että ihan sama kuinka paljon kuolaan Anna Virmajokea, en koskaan tule hänen kroppaansa saamaan MUTTA voin saada omastani juuri niin upean kuin haluan.

Odottelin inspiraatiota ja ajattelin sen iskevän vasta tammikuussa. Toisin kävi. Marraskuussa törmäsin upeaan mieheen upealla kropalla, hän sanoi minua sisäisesti kiinnostavaksi ja sillä sekunnilla päätin, että meikästä tulee vielä ulkoisestikin kiinnostava. Palasin salille piiiitkän tauon jälkeen (hermovamma ja leikkaus katkaisivat senkin kierteen aikanaan varsin tehokkaasti) innostuin, aloin syödä astetta fiksummin ja pikkuhiljaa paino lähti kipuamaan alas 75:stä kilosta. Joulun ja uuden vuoden välin söin kaikkea mitä halusin, mutta kuljin myös salilla n. neljä kertaa viikossa. Aikaisemmin olin aina syöminkien ajaksi myös lakannut liikkumasta, mutta nyt päätin tehdä toisin. Liikkuminen ja syöminen eivät olekaan toisistaan riippuvaisia!

Eli jos en syystä tai toisesta voi syödä fiksusti, niin silti voin liikkua hyvin.
Ja jos en syystä tai toisesta voi liikkua fiksusti, niin silti voin syödä hyvin.

MINDFUCKOMG KAKKONEN!

elokuu 089-horzElo12 – Syys13

On tosi, tosi, tosi, TOSI harmi, ettei minulla ole kunnon vertailukuvia. Lähes kaikki pahimmat kuvat olen poistanut koneen vaihdon yhteydessä ja virallisia bikinikuvia vähissä vaatteissa en edes ottanut. Ja se on oikeasti sääli! Eli vaikka näyttäisit omasta mielestäni nyt megalofaanisen kaamealta, niin ota silti ne aloituskuvat. Joskus kuitenkin haluat verrata itseäsi niihin ja näyttää sen muillekin, nyt minulla ei ole mitään. Blogissa olevistakaan kuvista en merkittävää eroa huomaa, koska tänne tietenkin olen valinnut ne parhaimmat ja edustavimmat päältä ja nähtävästi kasvojeni kaventunut olomuoto ei millään tallennu kameraan :D

idkymppi

Ylläolevassa kuvassa vasemmanpuolimmainen on otettu vuonna 2010 tammikuussa, jolloin painoin n. 72 kiloa. Kuvitelkaa siihen vielä raskaampi keskivartalo ja rasvasempi olomuoto niin ollaan aika lähellä missä oltiin loppuvuodesta 2012. Oikeanpuolimmainen kuva otettu eilen aamulla. Kuvakulma on eri, mutta ehkä siitä nyt jotain muutosta näkee skeptikotkin :D

On muuten aivan hirveät nuo lateksibikinit!! Miksi hitossa oon joskus ostanu ne?

Laihduin joitain kiloja. Joulun aikana tuli turvotusta hieman takaisin ja tammikuun alussa painoin 73 kiloa. Aloitin uudella tsempillä. Oikeastaan valtavalla tsempillä! Homma toimi, rakastin olla salilla, rakastin sitä kun olin löytänyt niin motivoivaa seuraa ja tykkäsin edelleen kropastani, vaikka toki näin, että matkaa on vielä. Välillä kehitys pysähtyi, välillä paino jopa nousi. Pettymykset rakkauvessa ja ihan järjetön unettomuuskausi keväällä vei kyllä virrat pois pienenneestä ihmisestä. Pääsin kuitenkin alle 70 kilon ja tanssin sambaa viisi päivää sen kunniaksi. Istutin metsää viisi viikkoa ja paino nousi vaikka sentit pieneni :D Kesän otin hyvin, hyvin rennosti. Paino pysyi kiltisti siinä 67-68 kilossa ja päätin, että ne muutamat vaivaiset kilot kyllä lähtevät kun niiden aika on.

Lähdin mukaan BikiniChallengeen heti kuin mahdollista ja osittain sen tiedon turvin otin heinäkuun lopun hyvin rennosti. Sitten elokuu tuli ja aloin syödä just eikä melkein niinkuin piti. Ok, pari porkkanaa ja oliivia ja hieman lohta on kurkustani alas valunut, mutta koska olin niin lähellä tavoitepainoani niin en laske niitä repsahduksiksi :D Hitto vieköön, jotkut ovat vetäneet pullaa, viinaa ja hampurilaisia, niin ei siinä meikän porkkanat paljoa paina vaakakupissa.

WP_20130817_004

Tykästyin peilikuvaani ja aloin olla ylpeä itsestäni. Jo viikon jälkeen vedin ylleni shortsit ja kävelin kaupungilla pää pystyssä. Aiemmin en ole uskaltanut alkaa koskaan nauttia “Hoikkuus-vaatteistani” vaan olen odottanut, että pitää painaa sen ja sen verran ja tuon ja tämän läskin pitää vielä lähteä ja tuossa on vielä sellua ja tässä on vielä löysää ja plaaplaaplaa. En ole kertaakaan aikaisemmin ollut YLPEÄ itsestäni. En ole kertaakaan aikaisemmin NAUTTINUT tuloksista enkä kropastani, vaikka olen välillä painanut jopa 57 kiloa. (Olin silloin tosin 4-5senttiä lyhempi :D) Nyt painoin 66 kiloa ja päätin, että saatana soikoon, mulla on ihan hyvä kroppa ja jos joku saa slaagin parista selluliittikuopasta niin eipä se meikän persettä kutita. Vaikka siitä johtuukin.

Ja se oli WTF MINDFUCK KOLMONEN TSIISUS

Toki tähän on mahtunut yksi järkyttävä löllöytymishetkikin :D Joskus kuulemma rasva lähtiessään saattaa hetkeksi tehdä tietyt paikat ihan järkyttäväksi velliksi ja itselleni ilmestyi reilu viikko sitten KAMALAT selluliittipussukat reisien sivuille ja taakse. Siis aivan selkeät löllöt. Hyi ällö! Onneksi ovat alkaneet kadota ja toivottavasti onkin sitten viimeinen kerta, kun tarvii niitä kattella :D

Joka tapauksessa! Aina aiemmin, kun olen laihduttanut olen a) laihduttanut hitosti liian nopeaa ja b) en ole nauttinut matkasta ja c) en ole nauttinut tuloksista.

P8230558Tässäki aattelin eka, että “Kaameet sellut ja fläsät sisäreidet, en julkase”. Sit löin itteäni päähän ja julkasin sen. Peruskoivet ja hyvänmalliset, miksi en nauttisi niistä nyt, kun puoli vuotta sitten en olisi edes mahtunut noihin pöksyihin?

Kun laihduttaa nopeasti, niin aivot eivät pysy mukana. Sitä näkee itsensä paksumpana mitä on ja lisäksi elämäntavat eivät muutu hetkessä: ne muuttuvat pikkuhiljaa. Nytkin välillä peilin edessä saatan tuijotella, että JUMALAUTA NAINEN OOKKOSIE TUOSSA, mutta suurimman osan ajasta olen kyllä tietoinen siitä, että nyt olen ihan totta aika lähellä sitä mitä haluan olla (tavotteet ehkä kasvaa kuitenkin kokoajan, jumalauta :D).

Aiemmin olen myös syönyt hemmetisti liian vähän. Olen jotain 171cm pitkä ja painan sen 65 kiloa. Ei meikä elä 1000 kilokalorilla päivässä. 1700-1900 kcal on minulle enemmän kuin sopiva määrä sapuskaa ja sillä varmasti laihdun ja pysyn elinvoimaisena. Lisäksi olen liikkunut monesti kuin pösilö. Nyt olen tajunnut, ettei se määrä vaan se laatu. Ja ettei minun ole pakko juosta, koska vihaan sitä. Voin ihan hyvin kävellä ja juossa portaissa, kun jostain sairaasta syystä rakastan sitä :D Kuntosali on toki se ykkönen ja sopii lajiksi minulle ihan täydellisesti.

Ja tärkeintä on se, että oppii nauttimaan siitä, mitä on juuri sillä hetkellä. Kyllä minulla edelleenkin on kaameita turvotuksia välillä päällä ja olo kaikkea muuta kuin hehkeä ja upea. Välillä itkettää kun katsoo peiliin ja näkee sieltä vain muhkuroita ja työstettäviä asioita. Mutta olen opetellut ajattelemaan, että “Mitä Jenny olisit ollut valmis maksamaan tasan vuosi sitten, että näyttäisit juuri tältä sillä hetkellä?” Ja vastaus on aina: “Ihan mitä tahansa

Aivan. Tämä kroppa, mikä ei ole vieläkään “täydellinen” (koska täydellistä kroppaa ei edes ole. Paitsi Virmajoella) olisi tuntunut vuosi sitten varmasti aivan uskomattomalta lahjalta ja jopa tavoittelemattomalta unelmalta. Mutta ei se ollutkaan tavoittelematon. Minä saavutin sen. Ihan itse. Ja järkevin keinoin.

Lisäksi en ole osannut ottaa vastaan kehuja. Kun kaverit ovat sanoneet, että olen laihtunut niin olen aiemmin vastannut “No joo mutta vielä pitäis vähän tsempata”. 
Nykyään sanon, että “Niin olen ja rakastelenkin peiliä aina kun näen siinä kuvajaiseni”.

Hieman ehkä liioittelen, mutta pointti on se, että kehtaan kyllä myöntää ääneen, että tykkään itestäni ja kropastani tällä hetkellä hyvin paljon ja kannan nokka taivaassa kunnian tästä saavutuksesta. Jos se jonkun mielestä on vastenmielistä ylimielisyyttä niin tikahdu pohjelihakseeni :D Kun itseään rakastaa, niin itselleen tekee ja haluaa hyvää ja kukaan ihminen ei voi viedä tätä tunnetta minulta pois.

Kymmenen kiloa kymmenessä kuukaudessa. Matka oli hidas, mutta haittaako se? Ei todellakaan. Olen laihduttanut kymmenen kiloa kahdessa kuukaudessa ja siksi varmaan jouduin laihduttamaan ne taas uudestaan pois. Nyt lisäksi tein sen muista syistä kuin itseinhosta ja epätoivosta.

Hauskintahan tässä on se, etten sinänsä koe, että olisin erityisesti laihduttanut. En ole ollut millään kuurilla: minä vain muutin elämäntapojani. Ja nyt BC:n aikana ne muuttuvat vielä lisää, sillä olen oppinut syömään säännöllisin väliajoin ja riittävät määrät ruokaa. En sekuntiakaan usko, että tulen koskaan enää painamaan yli 70kiloa, paitsi ehkä raskaana, sillä olen kerrankin dieetillä, joka ei lopu koskaan. Tavoitepainoni on nyt tässä, joten lähden tavoittelemaan uusia asioita. Esimerkiksi upeaa persettä ja hivenen leveämpää yläselkää ja kapeampaa vyötäröä. Toki todennäköisesti tulen vielä viimeisten kuuden BC-viikon aikana laihtumaan kilon-kaksi, mutta sen jälkeen on vuorossa vaa’an heittäminen ulos ikkunasta ja peilien lisääminen kämppääni.

P8230563Kattokaa ku mulla on nykyään kirkkovene selässä :DDD

Kolmen deen repeäminen aina tälle kuvalle.

Kysykää ihmeessä, jos jäi jotain epäselväksi tai haluatte tietää lisää! :)