hyvinvointi · Pohdintaa · Yleinen

Hymyn paluu

37208279_10157634250200550_6030378901014839296_o

Siinä missä viime vuosi tuntui jonkinlaiselta tragikoomiselta live-lähetykseltä Danten helvetin eri tasoista, tämä vuosi on tasaisuudellaan ja positiivisuudellaan yllättänyt. Nyt tasapainoisessa mielentilassa olevana voi ajatella, että en siltikään vaihtaisi päivääkään. Toki tietyt asiat olisi voinut jäädä tapahtumatta ja sydäntä vihlaisee aina hetkittäin isot menetykset, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Ja jos jotain elämänpolun kuopista oppii niin sen, että raskaskin mäki loppuu joskus. Joskus se vielä helpottaa.

Tiedän kokemuksesta, että silloin kun itse tekee mieli vaan maata, syödä, nukkua, maata, unohtaa kaikki ja pysyä piilossa ja nukkua, niin ”kyllä se siitä / paistaa se päivä risukasaankin / joskus se vielä helpottaa” sanat aiheuttavat puhdasta vitutusta. Vaikka niiden tietääkin olevan totta, niin silti ne paremmat päivät vaan tuntuvat olevan aina niin kaukana, että tässä nyt jaksaisi piristyä haman tulevaisuuden vuoksi.

Ja tässä sitä ollaan nyt siellä hamassa tulevaisuudessa, paremmissa päivissä ja aurinkoisessa risukasa-aukossa. Hymy on aito ja mustavalkofiltteriä ei tule juuri koskaan valittua kuviin. Totta kai masennus, etenkin tällaisessa toistuvassa muodossa, on asia, jossa on vaikea mennä julistamaan mitään parantumista kovinkaan lyhyen ajan sisällä. Aikaa on annettava ja annetaankin ja lääkkeitä popsin kiltisti ensi kesään vaikka kuinka pysyisi fiilis hyvänä ja elämä tasaisena. Laskeutuminen alhoon on sen verta hidas prosessi, ettei sieltä pikalinjaa pääse ylös sisukkuudesta huolimatta. Olosta huolimatta olen todennäköisesti vasta nyt saavuttanut sen pisteen, että elpyminen ja parantuminen voi alkaa ja aivokemia, hormonit ynnä muut alkavat löytää normaalin toimintakykynsä.

Jos jotain hyvää vanhenemisessa on, niin se on se, että sitä oppii aikaa olevan. Samalla on hyvinkin tietoinen siitä, että se aika voi loppua koska vain, mutta kiirehtimisen sijaan se tarkoittaakin sitä, että tulee elää tänään niin, että on hyvä olla. Ja jos hyvin käy, niin tämän päivän hyvä olo moninkertaistuu tulevaisuudessa. Pikadieetit ja megarääkit ovat usein hyvinkin tulevaisuussuuntautuneita ajatuksia: kärsin nyt, että joskus minun on taas hyvä olla. Ehkä kannattavampaa olisi nauttia nyt, että myöhemminkin minun on hyvä olla? Eikä tämäkään kehopositiivinen ajattelu tarkoita sitä, että ihannoin lihavuutta ja tavoitteeni on kuluttaa yhteiskunnan verorahoja (joita itsekin kyllä makselen) ylipainoni hoitamiseen vaan ihan puhtaasti sitä, että kilomäärästä huolimatta minulla on oikeus tehdä itselleni hyvää. Laihduttaminen ei ole mikään ainoa tie onneen, vaan hyviä terveysvaikutuksia tulee jo sillä, että stressaan vähemmän, nautin liikunnasta jälleen ja syön säännöllisemmin. Ihminen yleensäkin kohtelee niitä asioita hyvin, joista pitää niin millä tavoin yhden ihmisen kehopositiivisuus voi olla pois joltakulta toiselta?

Mutta oli toisen paino meiltä pois tai ei ollut… Koitetaan jokainen löytää oma hymymme kaikesta huolimatta.

Näihin maailmaa syleilevin sanoin:

Hikikinkku
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysii

 

NAPPAA MIELEISTÄ KESÄLUKEMISTA 0€ – MYÖS ÄÄNIKIRJOJA!

Kesäetuna tarjoamme nyt valitsemasi e-kirjan tai äänikirjan maksutta ja ilman sitoumuksia. Tutustu Elisa Kirjan valikoimaan ja valitse viidestä vaihtoehdosta suosikkisi. Tarjolla on huippukirjoja moneen makuun, mm. jännityksen nälkään dekkarikuningas Jo Nesbon menestystrilleri Isänsä poika, huumorin ystäville Miika Nousiaisen hulvaton Juurihoito ja hyvinvointia kaipaaville Maaret Kallion Lujasti lempeä.

Valitsemasi kirjan luet tai kuuntelet helposti omalla tabletilla tai puhelimella. Tarvitset vain ilmaisen Elisa Kirja -sovelluksen (iOS tai Android) ja maksuttomat tunnukset, jotka teet käden käänteessä ladatessasi lahjakirjasi.

Tutustu valikoimaan ja lataa omasi 0€

Etu hyödynnettävissä su 2.9. asti, yksi etukirja per asiakas. Etu 100% maksuton, ei sido ostamaan tai edellytä peruutuksia.

hyvinvointi

Vuosi 2018 ja miten siitä selvitään

Ihan alkuun: iso kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen <3 Ne piristivät ihan valtavasti ja antoivat voimaa. Vastaan jokaiselle vielä henkilökohtaisesti, mutta haluan kollektiivisesti kiittää jokaista kommentin täällä tai muualla somessa jättäneelle sekä myös kaikille, jotka on hengessä mukana. Tämä on yksi syy siihen, miksi bloggaamisen lopettaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Tämä antaa huomattavasti enemmän kuin ottaa :)

Mutta… Uusi vuosi ja tyypilliset uudet kujeet.

Lupauksia ja tavoitteita

bty

Kyllähän mennytkin vuosi oli itsekäs mutta ajattelin jatkaa samaa linjaa tänäkin vuonna ja laitan itseni etusijalle. Oma, kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lapsettomana sinkkuna olen onnellisessa asemassa, kun voin huolettaa pitää itseni ykkösenä ilman sen suurempia tunnontuskia.

Lupaan tavoitella vain niitä asioita, joita todella haluan.

Haen vain sellaisia töitä, joita todella haluan. Tapailen vain ihmisiä, joita haluan. Elämä on liian lyhyt ”Nojoo”-fiiliksiin sellaisissa asioissa, joihin voi itse vaikuttaa. Totta kai omassa työssä on pakko joskus tehdä asioita, mitkä ovat nojoo, mutta se kuuluu elämään. Jos työ kokonaisuudessaan olisi ”nojoo”, niin enhän mie nyt herttinen sentään sellaseen rupea. Sama pätee ihmissuhteisiinkin. Haluan, että elämäni on sellaisenaan niin mukavaa, etten kaipaa siihen nojoo-miestä. Miehenkin tulee olla JOO ja minun tuleee olla hänelle JOO.

Lupaan elää siistimmin

26197002_10157027142730550_615088192_n

Tämä on kieltämättä hieman noloa nippanappa kolmikymppiseltä, mutta mie en ole mikään järjestyksen ihminen :D Ja olen kyllästynyt siihen, että siivouspäivinä joudun käyttämään siihen koko päivän jo siksi, että vaatekaappini sijaitsee lattiatasolla ja ruokapöytä sohvalla. Kissojen kanssa muutoinkin joudun imuroimaan monta kertaa viikossa ja sen hoitaminen helpottuu kummasti, jos vaan yksinkertaisesti opettelen pitämään tavarat siellä missä ne kuuluu. Tästä syystä tein itselleni tähän alkuvuoteen vanhan kunnon siivouskalenterin. Uskon, että tähän ”tee vähintään tämä asia tänä päivänä”-ajatukseen rutinoitumalla opetan itseni sellaiseksi… perussiistiksi ihmiseksi.

Tavoitteenani on maidoton ja sokeriton tammikuu

Tammikuun ensimmäinen päivä on edennyt jo iltapäivän puolelle ja vielä olen tässä asiassa onnistunut :D Sokerittomuuden olen kokenut aina itselleni kohtalaisen helpoksi kun sen olen vain päättänyt ja toivon, että maidottomuus opettaa minua välttämään maitotuotteita pitkälti jatkossakin. Lapsena minulla oli maitoallergia ja epäilen, ettei maitotuotteet muutenkaan ole se paras valinta juuri minulle. Rahka, raejuusto ja jäätelö ovat pahimmat heikkouteni, mutta ne kun opin korvaamaan (vegaaniset jäätelöt ovat onneksi todella hyviä!) niin maidon kulutukseni jää korkeintaan kahvimaitoon ja suklaaseen.

Tavoitteenani on kokata enemmän

En pidä kokkaamisesta, mutta en pidä myöskään rahanmenosta, jota kuluu kun turvautuu liikaa valmisruokiin, puolivalmisteisiin ja noutoruokaan. Onneksi tämä ensimmäinen kuukausi osaltaan jo pakottaa kokeilemaan uusia asioita keittiössä ja toivon, että jokin innostus siitä jää.
Pakastekasviksista en kyllä luovu. Rajansa kaikella.

Tavoitteenani on voida vuoden päästä paremmin

Piti se sisällään sitten parempaa kuntoa, kevyempää kroppaa tai iloisempaa mieltä. Sitä en osaa sanoa. Tätä tavoitetta ei saavuteta numeroilla vaan suhtautumalla elämään eri tavalla. Odotan innolla, miten tämä tulee tapahtumaan, sillä se tulee tapahtumaan.

Toki kuntoilu pysyy mukana elämässäni ja siihen on jo ohjenuora luotuna. Mutta se ansaitsee oman postauksensa.

Onko sinulla tavoitteita ensi vuodelle? :)

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

 

hyvinvointi · inspiraatio · Yleinen

Aarrekartalla suunnistusta

10349760_1503214373240667_1920228960_n

Edellisen kerran tein aarrekartan alkuvuodesta 2014. En muista tarkalleen kaikkea, mitä siihen silloin lehdestä leikkasin ja kirjoittelin, mutta yksi sitaatti jäi vahvasti mieleen. Sen leikkasin irti Michael Monroen haastattelusta ja siinä luki: ”On luksusta olla kotona vaimon ja kissojen kanssa”. Olin tuolloin sinkku ja haaveilin miehestä, joka pitää kissoista. Itseasiassa se oli yksi tärkeimmistä kriteereistäni miehelle :D Ylipäätänsä kyseinen aarrekartta oli tehty rakkaus-mielessä ja se sai olla jääkaappini ovessa, jonka näin aina kun kävin jääkaapilla, eli turhankin usein. Ennen kesää otin sen pois, koska päätin, etten sittenkään jaksaisi nyt mitään parisuhdetta vaan haluan löytää itseni ja polkuni. Kiikuin myös Ounasvaaran huipulle näköalatorniin toukokuun lopussa ja pyysin joltain taholta ääneen, että aivan hirvittävä alkuvuosi 2014 kääntyisi juhannuksena parempaan suuntaan.

Juhannuksena tuli sitten Tinder-match, joka pitää kissoista. Ja koska aarrekarttojen kanssa saa olla tarkkana, että mitä sinne pistää ylös, niin ”kissa”-kohtakin toteutui monikossa niin karvaturrejakin on nyt kaksi. Kaltaiselleni itsenäiselle ikisinkulle oli kyllä vaikea myöntää, että miehen löytäminen muutti elämäni parempaan suuntaan, mutta väittäisin, että Wilhelm oli ennemminkin ”väline”, jonka avulla jouduin tekemään ne tulevaisuuteni kannalta oikeat päätökset. :D

Viime viikolla istuin jälleen alas lehtikasan kanssa ja tein aarrekartan. En tiedä miksi. En edes tiennyt, mitä teemaa lähden tällä kartalla hakemaan. Tiesinpä vain, että haluan sellaisen tehdä juuri sillä hetkellä. Selasin lehdet läpi puolihuolimattomasti ja aina kun näin sanan, kuvan tai sitaatin, joka ”osui” niin toteutin leikkaa-liimaa -taktiikkaa. Sen kummemmin miettimättä.

dav

Ei ole oikeaa tapaa tehdä aarrekarttaa, sillä niiden kuuluukin olla tekijänsä näköisiä. Toiset haluavat liimailla vain kuvia. Toiset kirjoittavat itse haluamansa lauseet ylös. Toiset keskittyvät ennaltamäärättyyn teemaan ja toiset vain värittävät. Itse ajattelin jossain vaiheessa tehdä myös toisen, pelkästään kuvallisen, aarrekartan.

dav

En tiedä, minkä asian Suomen mestari haluaisin olla, mutta se sana tuolla kartassa silti seisoo. Samoin siellä on kuva naisesta Oscar-patsaan kanssa. Aarrekartan kanssa on näet lupakin kiskoa rima niin ylös kuin vain kehtaa. Jokaisella on lupa haluta juuri sitä mitä haluaa, eikä todellakaan tarvitse miettiä todennäköisyyksiä ja järkevyyttä.

Joskus aarrekartoille annetaan myös aikaraja, jonka sisällä asiat haluaa toteutuvan. Kun katselin omaa valmista karttaani, niin huomasin, että sieltä löytyy Suomen mestaruuden lisäksi kuvat sormuksista, omakotitalosta ja sanat ”tyttö tuli” niin en nyt kahden vuodenkaan sisällä usko (enkä halua) näiden asioiden tapahtuvan. Oma karttani on siis rajaton. Äitiyteen viittaavat sitaatit saatan kyllä peittääkin, koska niiden näkeminen on nyt myöhemmin aiheuttanut vain kevyttä pakokauhua :D

dav

Kun kartan teemaa nyt etäämpää katselee, niin se näyttäisi olevan ”hetkessä eläminen”. Löytyy sieltä konkreettisia unelmia rahasta ja matkoista, mutta kuvat ja sitaatit pääasiassa keskittyvät onnen huomaamiseen juuri tällä hetkellä ja tilanteisiin tarttumiseen. Teen enää asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi on kaikista lauseista se puhuttelevin tällä hetkellä.

Mitä hyötyä aarrekartoista on? Itse en tällä hetkellä ole oikein varma siitä, mistä haaveilen ja mitä haluan, mutta karttaa tehdessä aloin varmistua tietyistä asioista. Kartan avulla voi siis selkeyttää omia ajatuksiaan ja haaveitaan niissä elämänvaiheissa, kun on vaan yksinkertaisesti hukassa.

Kartta myös antaa syyn unelmoida. Kaikillahan meillä on omat tavoitteemme ja unelmamme ja niiden näkyväksi tekeminen voi laittaa meidät tavoittelemaan niitä entistä tarmokkaammin ja kummallisempia polkuja pitkin.

Mikä on sinun suurin, salainen haaveesi?

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin
Snapchat: jenskysii