hyvinvointi · inspiraatio · Yleinen

Aarrekartalla suunnistusta

10349760_1503214373240667_1920228960_n

Edellisen kerran tein aarrekartan alkuvuodesta 2014. En muista tarkalleen kaikkea, mitä siihen silloin lehdestä leikkasin ja kirjoittelin, mutta yksi sitaatti jäi vahvasti mieleen. Sen leikkasin irti Michael Monroen haastattelusta ja siinä luki: ”On luksusta olla kotona vaimon ja kissojen kanssa”. Olin tuolloin sinkku ja haaveilin miehestä, joka pitää kissoista. Itseasiassa se oli yksi tärkeimmistä kriteereistäni miehelle :D Ylipäätänsä kyseinen aarrekartta oli tehty rakkaus-mielessä ja se sai olla jääkaappini ovessa, jonka näin aina kun kävin jääkaapilla, eli turhankin usein. Ennen kesää otin sen pois, koska päätin, etten sittenkään jaksaisi nyt mitään parisuhdetta vaan haluan löytää itseni ja polkuni. Kiikuin myös Ounasvaaran huipulle näköalatorniin toukokuun lopussa ja pyysin joltain taholta ääneen, että aivan hirvittävä alkuvuosi 2014 kääntyisi juhannuksena parempaan suuntaan.

Juhannuksena tuli sitten Tinder-match, joka pitää kissoista. Ja koska aarrekarttojen kanssa saa olla tarkkana, että mitä sinne pistää ylös, niin ”kissa”-kohtakin toteutui monikossa niin karvaturrejakin on nyt kaksi. Kaltaiselleni itsenäiselle ikisinkulle oli kyllä vaikea myöntää, että miehen löytäminen muutti elämäni parempaan suuntaan, mutta väittäisin, että Wilhelm oli ennemminkin ”väline”, jonka avulla jouduin tekemään ne tulevaisuuteni kannalta oikeat päätökset. :D

Viime viikolla istuin jälleen alas lehtikasan kanssa ja tein aarrekartan. En tiedä miksi. En edes tiennyt, mitä teemaa lähden tällä kartalla hakemaan. Tiesinpä vain, että haluan sellaisen tehdä juuri sillä hetkellä. Selasin lehdet läpi puolihuolimattomasti ja aina kun näin sanan, kuvan tai sitaatin, joka ”osui” niin toteutin leikkaa-liimaa -taktiikkaa. Sen kummemmin miettimättä.

dav

Ei ole oikeaa tapaa tehdä aarrekarttaa, sillä niiden kuuluukin olla tekijänsä näköisiä. Toiset haluavat liimailla vain kuvia. Toiset kirjoittavat itse haluamansa lauseet ylös. Toiset keskittyvät ennaltamäärättyyn teemaan ja toiset vain värittävät. Itse ajattelin jossain vaiheessa tehdä myös toisen, pelkästään kuvallisen, aarrekartan.

dav

En tiedä, minkä asian Suomen mestari haluaisin olla, mutta se sana tuolla kartassa silti seisoo. Samoin siellä on kuva naisesta Oscar-patsaan kanssa. Aarrekartan kanssa on näet lupakin kiskoa rima niin ylös kuin vain kehtaa. Jokaisella on lupa haluta juuri sitä mitä haluaa, eikä todellakaan tarvitse miettiä todennäköisyyksiä ja järkevyyttä.

Joskus aarrekartoille annetaan myös aikaraja, jonka sisällä asiat haluaa toteutuvan. Kun katselin omaa valmista karttaani, niin huomasin, että sieltä löytyy Suomen mestaruuden lisäksi kuvat sormuksista, omakotitalosta ja sanat ”tyttö tuli” niin en nyt kahden vuodenkaan sisällä usko (enkä halua) näiden asioiden tapahtuvan. Oma karttani on siis rajaton. Äitiyteen viittaavat sitaatit saatan kyllä peittääkin, koska niiden näkeminen on nyt myöhemmin aiheuttanut vain kevyttä pakokauhua :D

dav

Kun kartan teemaa nyt etäämpää katselee, niin se näyttäisi olevan ”hetkessä eläminen”. Löytyy sieltä konkreettisia unelmia rahasta ja matkoista, mutta kuvat ja sitaatit pääasiassa keskittyvät onnen huomaamiseen juuri tällä hetkellä ja tilanteisiin tarttumiseen. Teen enää asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi on kaikista lauseista se puhuttelevin tällä hetkellä.

Mitä hyötyä aarrekartoista on? Itse en tällä hetkellä ole oikein varma siitä, mistä haaveilen ja mitä haluan, mutta karttaa tehdessä aloin varmistua tietyistä asioista. Kartan avulla voi siis selkeyttää omia ajatuksiaan ja haaveitaan niissä elämänvaiheissa, kun on vaan yksinkertaisesti hukassa.

Kartta myös antaa syyn unelmoida. Kaikillahan meillä on omat tavoitteemme ja unelmamme ja niiden näkyväksi tekeminen voi laittaa meidät tavoittelemaan niitä entistä tarmokkaammin ja kummallisempia polkuja pitkin.

Mikä on sinun suurin, salainen haaveesi?

SEURAA HIKIKINKKUA
Facebook | Instagram | Bloglovin
Snapchat: jenskysii
edistys · hikikinkku · hyvinvointi

Helmikuun tulokset – vain sentit ratkaisevat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tammikuun tuloksia avittamassa oli muun muassa norovirus ja olinkin hieman käärmeissäni alkuun, kun paino helmikuun aikana palasi kilolla takaisin päin. Onneksi vaa’an parempana kaverina on mittanauha, joka lauloi samaa sävelmää kuin kuukausi sitten. Varrestani on kadonnut kuukauden aikana yhteensä 14,5 senttiä, eli alkuvuodesta 29!

Jos nyt ajatellaan kokonaiskuvaa, eli vuotta 2016 niin tällä hetkellä mittarissa on
Kiloja:1,7 kg
Senttejä: -29 cm

En valita. Mieluummin menetän senttejä salille kuin kiloja vessanpönttöön. En edes muista, koska on viimeksi takana täysin ehjä treenikuukausi? Vain muutama treeni on jäänyt välistä väsymyksen vuoksi, mutta muutama ylimääräinenkin on tehty. En voi tarpeeksi kehua KunnonLiikkeen ilmapiiriä ja tarjoamia mahdollisuuksia! MiljöölläKIN on väliä motivaation ylläpitämisessä.
Sarjapainoja olen nostanut joka liikkeessä ja maaliskuussa tarkoitus olisi panostaa intensiteettiin… intensiivisyyteen.. intesiteettisyyteen… Inte… Tiedättehän. Välillä erehdyn liian pitkäksi aikaa tauoille, välillä vaan en vaadi itseltäni tarpeeksi. Eiköhän se kroppa nyt ole jo tarpeeksi virkeänä kestääkseen hieman potkimistakin.

Sokerittomuudesta olen kyllä lusmuillut täysin, pakko myöntää. Palaan talvilomalta ensi viikon keskiviikkona ja sen jälkeen ajattelin pitää tiukkaa linjaa synttäreihini saakka (20.4.) Pari poikkeusta sallin, mutta ne saavat todellakin olla PARI poikkeusta. Se, että joku kantaa keksipaketin kahvipöytään ei tarkoita sitä, että se pitää syödä. Yksin. Muutoin jatkan samaa linjaa treenien suhteen.

Sain testiin Bodybooster.fi -verkkokaupasta vähän vauhditusta kesäkuntoutumiseen ja siitä tulee kirjoitus sitten juurikin ensi viikolla. Ensi viikko on myös siitä jännä viikko, että avaan tulevan hikikinkku.com -sivustoni ja alan ohjata teitä sinne suuntaan. Fitfashion aikaa jäljellä enää muutama hassu viikko. Kääks! Muutosten maaliskuu.

Uusi banneri puuttuu. Jos on vinkkejä siitä, millainen banneri Hikikinkulla pitäisi olla, niin ehdottaa saa :D

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

 

hyvinvointi

Meditatiivinen piirtäminen

Mindfulnes-värittäminen on nyt ollut loppuvuoden hittijuttu. Itseltänikin pari värityskirjaa löytyy, mutta suurin intohimoni on väkertää zentangle-piirrustuksia. Koen, että niitä tehdessäni se oma luovuuteni pääsee valloilleen ja muutoinkin viivojen ja pisteiden teko rentouttaa minua enemmän kuin ”pelkkä” värittäminen, joka taas tietyissä mielentiloissa on sitä parasta terapiaa.

Parasta meditatiivisessa piirtämisessä on se, ettei virheitä ole. Jos kaikki viivat eivät mene juuri sinne minne ajattelit niiden menevän, niin kokonaisuutta se ei pilaa millään tavalla. Kun työ on valmis, tulet huomaamaan, ettei ne virheet sieltä edes erotu.

12081233_1682629458618712_1339074804_n

Zentangle-piiperrys on helppo oppia ja väärää tapaa sen toteuttamiseen ei ole. Sinun ei myöskään tarvitse osa piirtää mitään muuta kuin palleroita ja viivoja! Kun niitä yhdistää kokonaisuuksiksi, niin lopputulos on yleensä vaikuttava ja juuri sinun itsesi luoma. Inspiraatiota saa hakea muualta ja itsekin olen monta piirrustusta tehnyt jonkun toisen designin pohjalta. Pinterest ja Instagram ovat täynnä mielettömiä zentangle/zendoodle-töitä.

Itse löysin meditatiivisen piiperryksen kun etsin kuvisaihetta vitosille. Työ yksinkertaisuudessaan meni niin, että paperi piirrettiin ensin täyteen lomittain meneviä ympyröitä ja jokainen alue täytettiin erilaisilla kuvioilla. Kuviot voivat olla viivoja, aaltoja, sydämiä, shakkiruudukkoa, kukkia, pyörteitä, palloja… You name it. Alkuun tuntui hankalalta löytää jokaiseen osaan oma kuvionsa, mutta Pinterest auttoi :D Ja loppujen lopuksi sitä itsekin huomasi kuinka paljon yksinkertaisia kuvioita saakaan keksittyä kunhan vaan laittaa kynän paperille ja katsoo mitä tulee.

11055630_1637927609760278_2098194583_n

11378896_490100057811203_1607686366_n11098346_649494118528305_1754114543_n

Mitä järkeä meditatiivisessa piirtämisessä sitten on?

Se rauhoittaa. Sitä se todellakin tekee. Itse stressasin keväällä tosi paljon ja tämä syksykään ei mitään auvoa. Kun istahdan alas (tai siis kyyristyn ergonomiseen asentoon sohvalle) ja uppoudun vetelemään viivoja sinne sun tänne, niin stressi unohtuu hetkeksi täysin. Uskon myös, että välillä tekee hyvää TEHDÄ jotain kuin vain katsoa passiivisesti Netflixiä (mikä sekin on ihanaa hetkittäin).

Lisäksi lopputulos yllättää aina. Alkuun voin tehdä hienojakin suunnitelmia ja värivalintoja, mutta en millään voi todella hahmottaa millainen valmis työ tulee olemaan.

11881638_1645611439015464_1091163915_n 11849389_1043579052341927_1246533965_n

Koen myös, että piipertäminen on jotenkin luontevampaa kuin esimerkiksi aivoton surffailu. Iso osahan meistä on koulussakin piirrellyt vihkojen sivuun, puhelimeen puhuessa väkertänyt kukkalaaksoa jollekin tyhjälle paperille tai maalannut viiksiä lehdissä näkyville naamoille. Sellainen ”päätön piirtäminen” on luonnollista ihmiselle, eikä sillä ole mitään merkitystä oletko Leonardo da Vinci vaiko Remontti-Reiska. Sen piiperryksen ei tarvitse esittää mitään. Se vaan on.

Minulla on olemassa myös omat stressipiirrustukseni, joista en kuvaa ole ottanut. Tarkoitukseni on jatkaa niitä aina silloin kun meinaa ihan tosissaan ahdistaa (ja sen kyllä näkeekin niistä). Yleensä jo ihan muutaman alueen täyttäminen jollain ”ahistuskuviolla” auttaa pääsemään siitä tunteesta yli ja voinkin alkaa tehdä jotain rauhallisempaa työtä tai jatkaa sitä mikä ikinä jäikään kesken.

11419091_1611182779141676_1554282996_n

 

Mitä tarvitset?

Kynän ja paperia. Viivottimet, harpit, tussit ja värikynät ovat extraa jos koet haluavasi käyttää niitä. Alkuun riittää, että vetelet vaan vapaalla kädellä paperin täyteen erimuotoisia alueita ja alat täyttää niitä.

Itse tusseina olen tykännyt ihan perus-stabiloista! Niillä saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi ja värivalikoima on laaja.

Voivatko kaikki piipertää?

Voivat jos se kiinnostaa. Ei kaikkia kiinnosta ainakaan alkaa säännöllisesti mitään piirrellä. Mutta jos sinulla pysyy kynä kädessä (tai suussa) ja mielesi tekee kokeilla, niin kokeile!

11257992_500272003461873_879252673_n 1517217_1449591072033628_1851208110_n

Zentangle-tyylillä saa tehtyä myös ”esittävää taidetta”. Ylläoleva perhonen tuli vastaan Pinterestistä ja oli pakko kokeilla tehdä itsekin. Ääriviivat hahmottelin mallin pohjalta, täytekuviot vedin hatusta.

Alimmainen on äitini 50v-lahjaksi tekemäni leijonan pää. Siihenkin inspiraatiota hain ihan googlen avulla, koska en todellakaan ilman mitään mallia saanut hahmoteltua miten leijonamaisia piirteitä luodaan :D Nyt kun pari kertaa olen esittävämpiä kuvia tehnyt, niin tarve mallille vähenee.

Nyt tarkoitukseni on tehdä zentangle-joulupukki. Se toimikoon eskarilaisten ”välitodistuksena”.

Työn ei tarvitse olla esittävä, etteikö se tarkoittaisi jotain juuri sinulle. Olen tehnyt zentangle-palleron avomiehestäni, joka ei ole itse palleroa nähnytkään. Valitsin vain sellaiset värit ja kuviot, jotka hänestä tulee minulle mieleen ja avot.
Sama jonkun tunteen kanssa. Surua, iloa, pelkoa, ikävää voi kuvata niin monella tavalla ja värillä. Niiden laittaminen paperille voi auttaa enemmän kuin uskotkaan.  Alla oleva väkerrys edusti syksyistä koti-ikävääni.

Kiinnostuitko kokeilemaan? Vai oletko jo kokenutkin piipertäjä? :) Mielellään vilkuilisin myös teidän töitä, jos niitä löytyy jostain!

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii