Kuntosali

Salille aamukuudelta – järkevää vai järjen vähyyttä?

Snapchat-seuraajani (@jenskysii) tietävät jo, että olen aika monena aamuna löytänyt itseni Arctic247:n pihalta ennen kuin kello lyö kuusi aamulla. Muutama on tästä jo kysynytkin, että enkö saa öisin nukutuksi vai olenko muuten vain jonkinlaisen mummoutumistaudin kourissa tämän vuorokausirytmini kanssa.

Njäh. Olen vain aamuvirkku. Se näkyy sekä aikaisina aamuina että varhaisina nukahtamisina. Yleensä jo kahdeksan aikaan olen ainakin suuntaamassa kohti makuuhuonetta ja vuorossa olevaa  kirjaa ja harvoin olen enää yhdeksältä hereillä. Tämän vuoksi moni ystäväni saa kuunnella pelkkää tuuttausta, kun haaveilevat iltajuoruilusta kanssani puoliysin aikaan. Hikikinkku has left this day already :D

How to be a morning person

Aamusalit sopivat  minulle aikasmatoilun lisäksi myös siksi, että yleensä töiden jälkeen (vaikka pääsenkin lähtemään usein jo kolmelta) olen halukas lähinnä vain makaamaan sohvallani ja katsomaan Masterchefiä. Syystä tai toisesta en vain jaksa iltapäivisin salille ja jos käyn välillä kotosalla syömässä niin turha luulla, että saan itseäni esimerkiksi enää kuuden aikaan poistumaan ulko-ovesta.

Tottahan se on, että aamusalilla ei saa välttämättä samanlaisia tehoja irti kuin saisi iltapäivän treenistä. Sen vuoksi en esimerkiksi mielelläni tee jalkapäiviä aamuisin (plus se hikoilun määrä on niin eeppinen, että olisi pakko pestä suihkussa hiuksetkin ja niitä ei kuivaa helvetin lieskatkaan). Kuitenkin käsi-rinta-selkä -päivä onnistuvat aamuisin hienosti. Lihaksissa tuntee, että on tehty ja vaikka painot eivät välttämättä ennätyksiä rikkoisikaan, niin parempi se tehdä se yksi 80 % treeni aamulla kuin tekemätön treeni illalla.

Ihanaa on sekin, että aamusalin jälkeen voi mennä töihin ja töiden jälkeen tietää, että yksi hyvinvointini kannalta välttämätön velvollisuus on TEHTY <3 Ah.

Saa tosin nähdä, miten aamusalieni kanssa käy kun syksy tästä etenee ja herään pilkkopimeään puoli kuudelta. Kirkasvalolamppu on ostoslistallani syyskuun palkasta ja jännitykslelä odotan, onko siitä mitään hyötyä väsymyksen selättämiseksi.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

02_MqcXm3h  

Sportamoren valikoima on täydentynyt uutuuksilla! Erityisesti suosittelen katselemaan BLACC-merkin trikoita. Älyttömän hyvä hinta-laatusuhde :)

hikikinkku · Kuntosali · Yleinen

Lomalainen Lapissa (+25% alekoodi Sportamoreen)

Ah.

Perjantai koitti ja töiden jälkeen sain paniikkipakkaamisen jälkeen istua kahdeksisen tuntia junassa matkalla kohti periferiaa ja sen yli. Suunnitelmissa oli jälleen kerran mahduttaa mahdollisimman paljon lyhyeen määrään päiviä ja potea syyllisyyttä siitä, että kaikkea ja kaikkia ei pysty näkemään. Kesää odotellessa, silloin kun ehtii olla täälläkin myös ”lomalla” vailla sen suurempia suunnitelmia.

10802573_540133226159961_1132119046_n

Töissä tunnolliset kollegat alkoivat yksi toisensa jälkeen valitella kurkkukipua ja kuumeilua juurikin viimeisinä päivinä ennen lomaa. Lisäksi ensimmäisen etappini tällä matkalla vietin juuri flunssan oireita keränneen ystäväni luona ja siihen kun yhdistää hyvin hygieenisen matkustustavan, niin ei mikään ihme, että aamulla kurkussa oli ”kumma tunne”. Niin kumma se ei vielä ollut, että olisin jättänyt kuntosalin väliin ja jalkapäivä II meni yllättävän hyvillä tehoilla.

Huomista odotellessa. :D En kyllä nyt todellakaan välittäisi sairastua ainakaan ennen keskiviikkoa, jolloin palaan etelään. Silloin olisikin aikaa maata ja vaihdella Netflixin ja Katsomon väliltä.

Muihin lomasuunnitelmiini täällä pohjoisessa kuuluu vielä huomenna mummilassa käyminen ja aamupäivästä  mahdollisten uusien bannerikuvien ottaminen! Keksin vihdoinkin jonkinlaisen idean, mutta saa nähdä miten se toteutuu. Mutta ainakin jotain hyvää kuvamateriaalia on varmasti luvassa, kun sain graafikko-kaiffarini kameran taakse! Ei pahalla Wilhelmiä kohtaan, mutta luotan Heidin kuvaussilmään enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi pakko hieman hehkuttaa materiaa! Koska omat salipöksyni jäivät lääkkeiden lisäksi matkasta, niin lainasin tänään äidin Sportamorelta* tilaamia trikoita. BLACC-merkki on  kohtalaisen tuore ja hinnaltaan hyvin edullinen, mitä en olisi uskonut! Olin aivan varma, että nämä maksavat vähintään sen perinteisen 60€, koska materiaali ei hiosta, siihen ei tule näkyviä hikiläikkiä persposkien alle, se joustaa mutta ei näy läpi ja pitää satunnaisen epätasaiset reitenikin sileän näköisinä. Plus istuvat napakasti aiheuttamatta hirveitä jenkkakahvoja, vaikka koko näissä on M!

Omia kun lähdin tilaamaan, niin satutin leukani pöytään kun huomasin näiden hinnan olevan 12,90€! OIKEASTI?! Tilasin saman tien kahdet (nämä korkeavyötäröiset ja sitten harmaankirjavat) Minulla on ollut epäilyksiä halpoja treenimerkkejä kohtaan, mutta nyt en voi kuin huokailla onnesta.

Sportamorella on nyt myös kahden vuorokauden ajan menossa tarjous, että yli 49€ tilauksesta saat -25% alennusta koodilla ALE25. Täytyy itseki siis vielä jotain keksiä ostoskorin täytteeksi, että saan alennuksen hyödynnettyä :D

unnamed

Kaiken huipuksi vielä tänään ja huomenna on mahdollisuus saada -20% alennusta nu3.fi:stä koodilla Hikikinkku-nu3

 

hikikinkku · Kuntosali · Yleinen

Itsepuolustuskurssilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa näkyy pelottavin ilmeeni. Se on yksi syy siihen, miksi en kamppailulajeista ole koskaan innostunut, mutta aina olen halunnut herätellä henkiin nuoruuden lajini kuntonyrkkeilyn (saa hakata lähinnä säkkiä ja tehdä rasittavan määrän punnerruksia). Lisäksi haluaisin olla varma siitä, että jos joskus joku kävisi kimppuuni, niin osaisin edes yrittää tehdä jotain muutakin kuin vain jäätyä.

Kun yhteistyösalini KunnonLiike markkinoi Facebook-sivuillaan, että salilla alkaa itsepuolustuskurssi, joka on hinnaltaan vain 50€, niin ilmottauduin kärppänä mukaan. Kurssi on tarkoitettu niin miehille ja naisille, mutta en yllättynyt, että sukupuolipainottuma oli naisiin päin kallellaan ja minä taidan olla toiseksi vanhin. Viime aikojen julkinen keskustelu on varmasti lisännyt kysyntää itsepuolustuskursseille. Vaikka itseäni hetkittäin turhakin pelon lietsonta ärsyttää ja RAJATKIINNI-pipot päässä hilluvat maiharimiehet eivät omaa turvallisuuden tunnettani lisää ollenkaan, niin siitä huolimatta haluan oppia toimimaan jos jotain joskus käy.

Osallistuminen kurssille silti jännitti. Lukeudun siihen ihmistyyppiin, joka a) arastelee koskea muita ja b) ei välitä tulla kosketuksi. Harmikseni itsepuolustustaitoja ei kirjasta opi, ja Wilhelm entisenä vartijana ei kokenut tarpeelliseksi lähteä oppimaan itselleen itsestään selvyyksiä ja minua hän ei jaksa opettaa, koska en kuulemma tottele. Näistä syistä johtuen tiistai-iltana minä seisoin ringissä noin kymmenen muun kanssa ja päätin, että otan tästä kaiken irti molemmin puolin omaa mukavuusaluettani.

Lohdutuksen sana kaikille muille: ei noilla kursseilla heti ensimmäiseksi joudu maahan makaamaan vieraan ihmisen alle. Tunnin aluksi ohjaajamme teki meille selväksi sen, että emme ole opiskelemassa tuhoa tuottavia lyönti- ja potkutekniikoita, vaan sellaisia taitoja, jotka tosipaikan tullen auttavat meitä pääsemään pois tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin. Toki opettelemme myös lyöntejä ja potkuja, mutta pääpaino on irrottautumisella ja myös sillä henkisellä puolella: mitä ja miten tilanteessa kannattaa puhua? Millainen ruumiinkieli on hyvä hallita? Ja ennen kaikkea: kuinka kehittää luottoa itseensä. Ohjaaja puhui (luonnollisesti) hyvin kannustavaan sävyyn kaikille. Hän teki selväksi sen, että jokaisella meistä on mahdollisuus selvitä ja jokainen meistä on tarpeeksi vahva oikealla tekniikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnin edetessä hoksasin, ettei se muissa roikkuminen nyt niin kamalaa ollutkaan. Ensi tiistaita varten muistan vaan leikata kynteni lyhemmiksi, koska raavin taisteluparini ranteita vahingossa, enkä siksi(kään) uskaltanut pitää hänestä kiinni ihan täysillä voimillani. Salissa kuuluikin aika monta ”anteeksi, sori, eiku, sori! Oho, anteeksi”-lausahduksia. Oli selvää, että kaikki varmasti ottivat vähän varovaisesti alkuun, vaikka järjellä ajateltuna hissuttelu on aika turhaan: tosipaikassa kun ei hirveästi kannata uhrina anteeksi pyydellä ja parhaiten oppii, kun joutuu täysillä yrittämään.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi ihan perusirrottautumistekniikoita. Mitä tehdä jos joku käy kiinni ranteeseen/ranteisiin edestä tai takaa, yhdellä tai kahdella kädellä? Minne kannattaa potkaista (sääreen tai munille) ja miten potkaistaan (päkiällä, jos ei ole kovat kengät jalassa). Ja sitten se tärkein, eli hyvä valmiusasento ja käsien sijainti (aina pyrkiä pitämään edes yksi käsi kasvojen lähellä). Lisäksi päästiin hakkaamaan avokämmenellä säkkiä ja pistareita.

Yllätin itsenikin sillä, että kuinka paljon nautin tunnista! Vaikka pääpaino itsepuolustuskurssilla ei ole aggressioiden purkamisessa, niin kyllä tämä täyttää kuntonyrkkeilyn jättämän aukon. Tunnilla pääsee käyttämään voimaa ja adrenaliinia, minkä johdosta saan omaa stressimonsteriani pienennettyä. Joillakin stressiin auttaa pelkkä meditointi, minulla auttaa meditointi ja iskeminen.

Selvää on, että kerran viikossa puolitoista tuntia ei riitä saamaan taitoja takaraivoon tositilanteiden varalle. Siitä syystä olenkin koittanut parhaani mukaan käskyttää Wilhelmiä hyökkäämään kimppuuni, että voin kotonakin treenata irtautumistekniikoita ja salilla olen nyt hakannut ja potkinut säkkiä ja renkaita. Ja Wilhelmiä. Harmi kyllä hän ei ole vielä kovin tosissaan tuntunut pitävän minusta kiinni tai sitten olen huomattavasti vahvempi mitä kuvittelen :D Ainakin hänkin sanoi, etten lyö ”ihan tissiposkisesti”. Otetaan se vaikkapa kannustavana kehuna.

p.s. Muista osallistua kahden protskupatukkalaatikon arvontaan!

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii