Paino · Unelma itsestä

Yllätys -5kg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen viime viikot vältellyt vaakaa ja lopulta unohtanut sen olemassaolon. Oletin, että jatkuva sairastelu ei ole tehnyt mairittelevia lukuja kyseiseen kapistukseen. Jälleen kerran oletin väärin, sillä kun toissapäivänä kipusin vaa’alle, oli paino tullut pari kiloa alaspäin.

Näin ollen hoikistuin kuin hoikistuinkin viisi kiloa ennen joulua neljässä kuukaudessa. Vauhti ei suunnitelmien mukaisesti päätä huimannut, mutta eipä tarvinnut oikeasti luopua mistään. Vähensin kyllä niin vehnää, maitoa kuin sokeriakin mutta on tähän napaan tungettu myös pizzaa, hampurilaisia, Ben&Jerry’siä, sushia, subia, suklaata ja Fantaa. En halua edes ajatella, kuinka huikea tulos olisi tullut ilman noita satunnaisia ”Muttakumiehalluun”-kohtauksia :D Toisaalta taas, muistinpahan jälleen, että ainoa tie onneen ei ole herkkunatsius, vaan kokonaisuus. Jos syöt pääasiassa säännöllisesti ja normaalia kotiruokaa, ei joulukalenterin kerralla naamaan vetäminen sinua lihota.

Toki tuo positiivinen tulos hetkeksi pilasi hienon ajatukseni olla herkuttelematta ennen joulua. Nyt koitan taas tunkea itseni ruotuun, koska olisi hyvä saada makeanhimoa hieman matalemmaksi ennen kuin sitä suklaata on tarjolla jokaisella pöydällä, jonka ääreen istun. Ja saisi housuihin tilaa, kun turvotus laskee.

Mitään hienoja ennen-jälkeen -kuvia minulla ei ole. Mittaustuloksetkin ehdin hukata jo tässä välissä. Peilikuvaa nopeasti vilkaistessa olen kyllä huomannut, että näytän hoikemmalta kuin ennen, mutten ole siitä hirveästi välittänyt ja hyvä niin. Enpä ainakaan ole saanut kehitettyä mitään paranormaalia pakkomiellettä omaan kehooni ja sen koostumukseen, vaan olen elänyt normaalia flunssakierteistä elämää ja todennut sen loistavaksi yllätyslaihdutuskeinoksi.

Toivon todella, että tuleva kevät tulee olemaan terveempi ja ehtisin saada salirytmistä kiinni. Tätäkin kun parhaillani kirjoitan pienessä kuumeessa ja rukoilen, että kyse on vaan flunssa 5.0:sta eikä vesirokosta, jota en tietääkseni ole sairastanut lapsena ja kyseinen tauti jyllää aika vahvasti oppilaitteni kimpussa.

Jouluksi kotiin pilkullisena?

Mutta hei! -5kg? Aika kiva! Keväällä kun saisi toiset 5kiloa poissa, niin olisin normaalipainossa ja elän kesän bikineissä tai vaihtoehtoisesti alasti aina sään salliessa. Kanssaihmisten onneksi tulen viettämään kesäni pitkälti Lapissa, jossa vähälumisuus ja sääsket pitävät huolen siitä, että päällä on aina sovelias määrä kangasta.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

Bodylove · Unelma itsestä

Kun maailman tärkein ihminen pitää sinua oksettavana

dav

Tänään se taas tapahtui. Otin itsestäni salilla kuvan,jossa istuin maassa vatsasarjojen välissä, kirjoitin kuvatekstiksi ”ällökasa :(” ja lähetin Whatsappissa parille kaverilleni.

Kuinka turhauttavaa on sortua säännöllisin väliajoin itseinhoon. Todelliseen, syvälle juurtuneeseen ajatukseen siitä, että olen ällöttävä näin isona.

Tulin salilta takaisin hostelliin ja varasin saunavuoron. Saunan lauteilla maatessani tuijottelin vatsaani ja koparoitani ja mietin, kuinka vaikeaa elämä on, jos sen viettää sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää sinua oksettavana. Etenkin jos se ihminen on sellainen, josta et voi päästä eroon. Ihminen, jonka kanssa pitää olla tekemisissä joka päivä ja jota ilman et voi elää.

IMG_20151206_213559

Se ihminen katsoo sinua aina peilistä ja kertoo,mitä sinun pitää itsestäsi ajatella. Se päättää miten syöt, kuinka liikut ja mitä valintoja teet hyvinvointisi eteen.

Hyvä puoli tässä on se, että sinä voit itse vaikuttaa tuon ihmisen sanoihin ja tekoihin. Tiedosta hänen sanomisensa, omi ne ja käännä ne ympäri. Ei kenelläkään ole oikeus saada sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi ällökasaksi, miksi ihmeessä sallisit itsellesi sellaisen puheen?

Menin alasti pukuhuoneen peilin eteen ja loin katseeni niihin eniten vihaamiini paikkoihin. Keskivartalooni ja erityisesti selän makkaroihin sekä sisäreisiin ilmaantuneisiin raskausarpiin,jotka eivät teini-iän tuomien arpien tavoin ole vielä vaalentuneet näkymättömiin.

”Noh… Shit happens”, totesin. ”Minun oma, rakas kehoni”, oli seuraava spontaani lausahdus,joka suustani tipahti. Niin. Minun oma. Ei sinun arvosteltavissasi, ei minun vihattavissani.

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU |BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii

Unelma itsestä

Entisiä unelmia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuva on otettu elokuussa 2013. Olin pari viikkoa ollut Bikini Challenge -ohjelmassa mukana ja seurannut sitä pilkulleen. Unelmani olikin onnistua siinä. Ja onnistuin. Siinä laihtuessani ja onnistuessani ensimmäistä kertaa ikinä elämään ilman herkkuja yli kolme päivää olin varma, että muutkin unelmani tulevat toteutumaan. Ei siksi, että luottaisin siihen, että asiat loksahtavat kohdalleen, vaan siksi, että laihduin.

Jotenkin olin saanut iskostettua itseeni sen ajatuksen, että kelpaan niin mies- kuin työmarkkinoillakin paremmin kymmenen kiloa kevyempänä. Samalla sosiaalinen elämäni tulisi mullistumaan ja saisin rahaa hengittämisestä muualtakin kuin Kelalta.

Nykyään unelmiini ei mahdu tiettyjä kilomääriä. Ei niitä voi vaa’alla mitata. Unelma itsestä -valmennuksessa on tällä viikolla keskitytty ”Back on track”-ajatukseen. Joka päivä olemme yhdessä saavuttaneet pieniä tavoitteita ja muistuteltu itseämme ja muita siitä, että kuinka paljon parempi se olo voikaan olla.

Omalla kohdallani loka-marraskuu ovat olleet haasteellisia. Olen ollut sairaana ja stressannut opiskelujeni vuoksi. Niiden yhdistäminen työhön ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin, koska jotenkin ajattelin, että kyllähän sitä hyvinkin jaksaa töiden jälkeen sitten esseitä kirjoitella. Ei jaksa. Olen antanut itselleni luvan lipsua ja rötvätä ja joulun tavoite ei ole tällä hetkellä yhtään sen lähempänä kuin lokakuun alussakaan. Mutta ei myöskään kauempana.

Olen rehellisesti sanottuna ihan hemmetin yllättynyt siitä, kuinka helppoa on ollut pysyä yli vuoden päivät samassa painossa :D Ennen paino seilasi kymmenen kilon väliä vuoden sisällä, nyt se tuntuu pysyvän tässä – teenpä mitä hyvänsä.

MUTTA… Vaikka olen nykyään hyvinkin hakunamatata-tyyppiä ja kohtalaisen sinut itseni kanssa, niin en voi taputella itseäni vielä selkään. En ennen kuin olen todella saanut ruokavaliotani uudistettua. Aloitin toissa viikolla useamman päivän viherprotskusmoothiella ja herramunjee millaisen energiaspurtin sillä sai päivään! Kysymys kuuluukin, miksen tee niitä joka aamu?

Ajattelin pitää ensi viikon rehellistä ruokapäiväkirjaa. Otan kuvat syömistäni aterioista ja kokoilen niitä sitten tänne blogiin. Voidaan sitä sitten yhdessä pällistellä ja miettiä, miten sen kanssa menee. Tämän päivän tehtävänä muutoinkin on pistää kalenteriin valmiiksi ensi viikon liikunnat ja kaupassa käynnit, niin samalla voi tarkistaa, miten niissä pysyttiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta palatakseni niihin menneisyyden unelmiini: tällä hetkellä olen saavuttanut ne. Niin töiden kuin miestenkin suhteen. Saavutin ne itseasiassa kaksikymmentä kiloa painavampana mitä piti, mutta se taisikin olla universumin keino laajentaa tajuntaani ymmärtämään se tosiasia, ettei ulkomuotoni estä minua saamasta sitä, mitä todella haluan.

p.s. se yskän vaikutus keskivartaloon: -4cm. VIIKOSSA. Toimii!

SEURAA HIKISTÄ KINKKUA
BLOGLOVIN’ BLOGIPOLKU | BLOGIT.FIINSTAGRAM FACEBOOK
Snapchat: jenskysii