Kuntosali

Salille aamukuudelta – järkevää vai järjen vähyyttä?

Snapchat-seuraajani (@jenskysii) tietävät jo, että olen aika monena aamuna löytänyt itseni Arctic247:n pihalta ennen kuin kello lyö kuusi aamulla. Muutama on tästä jo kysynytkin, että enkö saa öisin nukutuksi vai olenko muuten vain jonkinlaisen mummoutumistaudin kourissa tämän vuorokausirytmini kanssa.

Njäh. Olen vain aamuvirkku. Se näkyy sekä aikaisina aamuina että varhaisina nukahtamisina. Yleensä jo kahdeksan aikaan olen ainakin suuntaamassa kohti makuuhuonetta ja vuorossa olevaa  kirjaa ja harvoin olen enää yhdeksältä hereillä. Tämän vuoksi moni ystäväni saa kuunnella pelkkää tuuttausta, kun haaveilevat iltajuoruilusta kanssani puoliysin aikaan. Hikikinkku has left this day already :D

How to be a morning person

Aamusalit sopivat  minulle aikasmatoilun lisäksi myös siksi, että yleensä töiden jälkeen (vaikka pääsenkin lähtemään usein jo kolmelta) olen halukas lähinnä vain makaamaan sohvallani ja katsomaan Masterchefiä. Syystä tai toisesta en vain jaksa iltapäivisin salille ja jos käyn välillä kotosalla syömässä niin turha luulla, että saan itseäni esimerkiksi enää kuuden aikaan poistumaan ulko-ovesta.

Tottahan se on, että aamusalilla ei saa välttämättä samanlaisia tehoja irti kuin saisi iltapäivän treenistä. Sen vuoksi en esimerkiksi mielelläni tee jalkapäiviä aamuisin (plus se hikoilun määrä on niin eeppinen, että olisi pakko pestä suihkussa hiuksetkin ja niitä ei kuivaa helvetin lieskatkaan). Kuitenkin käsi-rinta-selkä -päivä onnistuvat aamuisin hienosti. Lihaksissa tuntee, että on tehty ja vaikka painot eivät välttämättä ennätyksiä rikkoisikaan, niin parempi se tehdä se yksi 80 % treeni aamulla kuin tekemätön treeni illalla.

Ihanaa on sekin, että aamusalin jälkeen voi mennä töihin ja töiden jälkeen tietää, että yksi hyvinvointini kannalta välttämätön velvollisuus on TEHTY <3 Ah.

Saa tosin nähdä, miten aamusalieni kanssa käy kun syksy tästä etenee ja herään pilkkopimeään puoli kuudelta. Kirkasvalolamppu on ostoslistallani syyskuun palkasta ja jännitykslelä odotan, onko siitä mitään hyötyä väsymyksen selättämiseksi.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

02_MqcXm3h  

Sportamoren valikoima on täydentynyt uutuuksilla! Erityisesti suosittelen katselemaan BLACC-merkin trikoita. Älyttömän hyvä hinta-laatusuhde :)

Kilpirauhastelua

Kilpirauhasarvoni nykyään…

20838109_903783676435271_7658435144176369664_n

Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet niissä kuuluisissa viitearvoissa ja TSH on ollut koko lääkityksen ajan laskusuunnassa ja olo kohentui sitä mukaan mitä lähemmäs nolla tuli.

Marraskuu14: 2,06
Kesäkuu15: 1,36
Tammikuu15: 0,85
Syyskuu16: 0,80

Ja nyt elokuussa17: 2,08. T4V on puolestaan 13,7, kun se alussa oli 12. Se siis on hivenen parempana pysynyt.

Ihminen on kokonaisuus, enkä ihmettele ollenkaan, etteikö arvojen huonontumisen syynä voisi olla kohtalaisen pitkään jatkunut stressi. Tilanne ja olo ovat kokonaisuutena paremmat kuin marraskuussa 2014, jolloin en esimerkiksi hikoillut ollenkaan ja minua heikotti jatkuvasti. Nyt on lähinnä heikottanut ja nukuttanut, mutta ihan täysin pysähdyksissä kroppa ei tunnu olevan. Aivosumukaan ei ole yhtä paha kuin silloin, jolloin en muistanut käytännössä mitään ja olin naamaltani harmaa. Epäilemättä tuota oloa kohti tässä oltaisiin tallusteltu nytkin.

Lääkärin kanssa oli puhetta, että mahdollisesti kokeilemme lääkityksen pikkuriikkistä nostamista. Koska arvoni eivät ole mitenkään surkeat, ei mitään radikaalia kannatakkaan tehdä, ettei päädytä sinne YTHS-lääkärin pelotteleman liikatoiminnan puolelle. Hoidetaan stressiä ja hoidetaan kilpparia. Selvää on, että oloni on parhaimmillaan kun TSH on alle ykkösen.

Nyt minulta otettiin myös vihdoinkin myös T3V ja TPO-vasta-aineet(?). Ensimmäinen on 4,7, toinen 30 eli varsin keskivaiheen ihminen olen jokaiselta arvoltani. Onneksi tämänkertainen lääkärikin tiesi sen, että hyvät arvot ovat varsin yksilökohtaisia. Toinen voisi minun kombollani olla elämänsä kunnossa, itse olen käynyt jo useamman kuukauden enemmän tai vähemmän hitaasti.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on monen kauhistelema muotisairaus, enkä itsekään oikein tiedä käynkö vajaalla vai olenko muuten vain epätasapainossa. Pelkkien arvojen tuijottaminen ei ketään tee autuaaksi ja harmittaa jokaisen sellaisen potilaan puolesta, joka on kohdannut esimerkiksi nimeltämainitsemattoman YTHS-lääkärin, jonka mukaan arvoni kertovat, että kaikki oireeni koskaan ovat johtuneet puhtaasti päästäni ja ne ovat parantuneet plasebo-ajattelun turvin. No, toki pääni on kaikin tavoin loistava (ja etenkin aivoistani pidän) mutta en nyt ihan kaikkea kunniaa antaisi mielikuvitukselleni. Toki ihmismieli on uskomaton ja itsekin uskon, että ajatusmaailman avulla voi vaikuttaa suuresti omaan oloonsa ja sitä kautta terveyteensä mutta… Niin… Sainko pelkän uskoni turvin värin palaamaan naamalleni, hikoilusysteemin käynnistymään ja ruumiinlämpöni sekä verenpaineeni nousemaan normaaleiksi? Ehkä, mutta väitän silti, etten ole hormonaalisesti ihan just niin prikulleen priimaa mitä joskus olen ollut.

Mutta positiivisin mielin syksyä kohden. Heti on luotto elämään vahvempi, kun on olemassa lääkäri, joka katsoo kokonaisuutta, kuuntelee potilasta eikä tuijota vaan niitä saamarin labratuloksia.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

 1140_ucta_pwo_aug17_ftukzzzzzzz

Fitnesstukulla tällä viikolla iso läjä latausjuomia jopa puoleen hintaan.

Yleinen

Selityksen makua

Oikeasti. Mihin päivillä on tapana kadota? Pyhät lupaukset säännöllisestä postauksesta tuntuvat muuttuvan viikko viikolta epäpyhemmiksi. Nyt olen sentään sillä tavoin ryhdistäytynyt, että olen merkinnyt kalenteriini postauspäivät. Kolme postausta viikossa, ei mikään mahdoton tehtävä! Saadaan se kuuluisa #JOKUROTI tähänkin hommaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ylittänyt itseni tällä viikolla. En ole lähettänyt yhtään sähköpostia ilman liitetiedostoa, olen syönyt vain puoli litraa jäätelöä ja elin neljä päivää ostamassa yhtään MITÄÄN.

Oli muuten hivenen järkyttävää huomata, kuinka omituiselta tuntui olla menemättä kauppaan monena päivänä. Kuinka oudolta myös tuntui käydä kaupassa ja pysytellä tiukasti neljän kohdan ostoslistassani. Ehkä perus ruokakauppashoppailuunkin voi jäädä jollain tavalla koukkuun? On niin helppoa käydä ostamassa aina jotain kivaa ja seurata mielihaluja sokeana, kuin oikeasti keskittyä siihen, että syö ensin olemassa olevat ruuat pois ja ostaa kaupasta vain sen, mitä ihan oikeasti tarvitsee. Taputan silti itseäni selkään. Kuluva kuukausi ei ole ollut minkään ultimaattinen supersäästökuukausi, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa on saatu omaa rahankäyttöä vähän suitsittua. Ehdottomasti isoin kiitos kuuluu sille, että olen pyrkinyt aina nostamaan rahaa ja jätän rakkaan pankkikorttini aina niiksi päiviksi kotiin, kun en #ihanoikeasti ole menossa ostamaan mitään yleishyödyllistä tai käymään Prismassa kahdeksan jälkeen illalla hamstaamassa -30% -tuotteita.

Ylitystä on tapahtunut siinäkin, että olen päässyt jo jonkinlaisen salitreenin makuun. Vähän on kyllä edelleen laiskuutta ilmassa (nim. joka päivä autolla töihin. 2km kun on ihan mahdoton matka kävellä voi jeesus) mutta pikkuhiljaa. Viime postauksessa jo puhuin vähän stressistä ja väsymyksestä ja senkin vuoksi en nyt ala vaatia itseltäni mitään älyttömiä urheilusuorituksia. Mutta sitä työmatkaliikuntaa aion kyllä vaatia. Kohta on kaamos ja silloin ei tee mieli kävellä töihin, nyt vielä viitsisi.

Valitsin itselleni viisijakoisen saliohjelman, koska siinä yksittäisen salikerran pituudeksi tulee maksimissaan 45minuuttia. Tämä sopii minulle, koska herään joskus sen verta aikaisin, että voin mennä salille jo ennen töitä kuuden maissa. En kuitenkaan pyri mahduttamaan jokaista viittä sali kertaa samaan viikkoon, vaan jos osa treeneistä venyy seuraavan viikon puolelle niin venyy. Esimerkiksi tällä viikolla olen käynyt salilla kolmesti, eli kaksi treeniä jää ensi viikkoon ja sitten vasta kierto alkaa alusta.

Vetämättömyys voi mennä pitkittyneen stressin piikkiin ja täytyy muistaa myös taipumukseni alavireisyyteen, jota ilman olen pärjäillyt hienosti jo  kolmisen vuotta. Isot elämänmuutokset ovat omiaan laukaisemaan tuonkin taipumuksen, mutta onneksi työterveyslääkärini vaikutti aivan mahtavalta tapaukselta ja hänen kanssa yhdessä mietitään, miten parhaiten ennaltaehkäistäisiin syksyn ja pimeyden vaikutusta minuun. Kun nyt kesä on vedetty jo aika väsyneenä niin kaamosmasennustaipumus ei lupaile hyvää JOS siihen ei varaudu.

Kilpirauhastuloksetkin sain taas ja olisipa vaan kiva päästä hieromaan näitä sen Joensuun YTHS:n lääkärin naamaan. Mutta niistä lisää ensi kerralla, ettei tästä ihan hehtaarisepustusta tule.

Vaan nyt: ruokaa naamaan, pieni lepo ja lenkille.

Seuraa Hikikinkkua
Facebook | Instagram | Bloglovin | YouTube
Snapchat: jenskysi

1140_ucta_pudding_aug17_ftuk

Vielä tänään! Kaikki Fitnesstukussa myytävät proteiinivanukkaan -25% Maun puolesta Ehrmann on +++!